Sitä armoa on odotettu kuin kuuta nousevaa. Suomen Tasavallan Presidentti saa viimeinkin kunnian tavata vapaan maailman kiistattoman johtajan ja keskustella tämän kanssa. Asialistalla ovat epäilemättä ihmisoikeudet, joita Suomi perinteisesti on pyrkinyt yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa edistämään. Kokemuksen täytyy olla Niinistölle erikoinen, sillä Obamalle niin ihmisoikeuksien kuin kansainvälisten lakienkin rikkominen on rutiinia. Aivan samaan malliin kuin hänen edeltäjälleen. Heitä erottaa vain Nobelin rauhanpalkinto, jonka olisi yhtä hyvin voinut antaa Bushillekin.
Millaista on keskustella Syyrian kaasuiskusta Obaman kanssa tietäen että tämä on jo etukäteen päättänyt syyllisen, eikä ole kiinnostunut informaatiosta joka sen voisi kyseenalaistaa? Jos ohjukset on päätetty lähettää ei ole kuviteltavissa minkäänlaista todistusaineistoa, joka kumoaisi Obaman "totuuden". Ja ohjusisku tulee olemaan tarkka. Tulevat uhrit ovat terroristeja ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ainakin kuoltuaan. Kaiken muun väittäminen olisi höyrähtänyttä salaliittoteoretisointia.
Millaista on esittää typerämpää kuin on ja teeskennellä nielevänsä sukkana vastapuolen valheet joiden läpi katsoo pikkulapsikin? Ehkä mieleen tulee Saddam Hussein, jota Yhdysvallat aikoinaan jelppasi myrkkykaasun käytössä ja otti sitten hengiltä kun hänestä ei enää ollut hyötyä. Siinä ohessa on otettu hengiltä miljoona muuta irakilaista ja luku kasvaa, mutta eipä välitetä siitä. Näin vanhojen juttujen muistelu on huonoa käytöstä. Puhutaan jostain tuoreemmista ja aiheeseen lähemmin kuuluvista jutuista kuten vaikka Stalinista, Gulagista ja 30-luvusta.
Millaista on keskustella miehen kanssa, joka on määrännyt että sinua on urkittava? Noo... ei se Niinistöä pelota, sillä ei hänellä ole mitään salattavaa pääkonttorilta. Hiukan kiusallista on vain urkinnan julkitulo kotiyleisön kannalta. Toisaalta kohu on kuitenkin aika väsynyttä sillä "sopulitkin" ovat samalla puolella vastuullisten voimien kanssa ja heitäkin harmittaa kun joku paljastaa asioita, jotka laatujournalistit itse ovat juuri tulleet kuitanneiksi foliohattujen horinoiksi. On urkinnasta jotain hyötyäkin. Niinistö voi lohduttautua sillä, että mahdolliset nauhoitukset ja muu aineisto todistaisivat vain siitä tinkimättömyydestä, jolla Suomen valtionjohto läntisen isäntänsä tahtoa toteuttaa. Kyläilemään pääsee varmaan jatkossa useamminkin kun pääkonttorilla nähdään ketkä ovat uskollisimpia palvelijoita.
Millaista on keskustella miehen kanssa, jota kansainvälisen tuomioistuimen syytettyjen penkistä erottavat "vain" maailman mahtavimmat asevoimat ja länsimainen tekopyhyys? Carl Bildt vastaa meille: kyseessä on hyvän tuulen vierailu. Farssia meille tosiaan esitetään, mutta se on niin pirullinen että nauru takertuu kurkkuun.
tiistai 27. elokuuta 2013
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Kun "kaveri" vakoilee
Oma amerikkaisemme, ministeri Alexander Stubb, joutui kiusalliseen välikäteen kun häneltä pyydettiin kommenttia Yhdysvaltain EU:hun kohdistamasta vakoilusta. Nyt hän ei voinut suoralta kädeltä tuomita tietojen vuotajaa, kuten Wikileaksin tapauksessa, vaikka sitä mielessään todennäköisesti kirosikin.
Ensi näkemältä Stubbin ihmettely "miksi kaverimme vakoilee meitä?" vaikuttaa oikeutetulta, sillä EU ja Yhdysvallat ajavat molemmat kansainvälisen pääoman etuja. Jos jotain muutoksia tähän linjaan olisi tekeillä Yhdysvaltain luotetut informantit EU-poliitikkojen joukossa raportoisivat nopeasti "pääkonttorille".
Kyse ei olekaan amerikkalaisten huolesta kansainvälisen pääoman yleisten etujen suhteen. Kenties tietoja kerätään kansainvälisen pääoman sisäisen kilpailun tarpeeseen. Jollakin finanssikonsortiolla ei ole sponsoroitua edustajaa jossain komiteassa, mutta sen sijaan ystäviä amerikkalaisessa tiedusteluyhteisössä, joka lupautuu salakuuntelemaan heidän laskuunsa.
Olisi yllättävää mikäli Yhdysvallat eivät salakuuntelisi EU:n elimiä, koska siitä voi olla vain hyötyä, mutta ei edes vakoilun paljastuttua mitään haittaa. Nyt EU-poliitikot ovat tuomitsevinaan vakoilun, mutta tämä tapahtuu vain oman maan vaalikarjaa ajatellen. Heidän on alleviivattava omaa tärkeyttään ja riippumattomuuttaan, sillä kaikki äänestäjät eivät siitä, että heidät uunotetaan osallistumaan vaaleiksi nimitettyyn teatteriin jonka tarkoituksena on vain valita asiamiehet toteuttamaan Yhdysvaltain päätöksiä (tai tarkemmin sanottuna kansainvälisen pääoman, jonka elimenä Yhdysvallatkin vain toimii.
Ikävämpi vaihtoehto Stubbin ja muiden amerikan kavereiden kannalta on tietysti se, jos kuuntelun takana onkin isännään epäluulo. Sille tosin on vaikeaa löytää perusteita, sillä ainakaan minä en epäile "Alexin" (tai muiden hänen kaltaisteen, kuten esim. Liisa Jaakonsaaren tai Petri Sarvamaan) lojaalisuutta Yhdysvaltoja kohtaan.
Paljastus oli tietysti ikävä, mutta toisaalta on lohdullista, että "kaverimme" on meistä huolissaan. On lohdullista, että kaverillamme on valmius valvoa asioitamme siltä varalta, että sattuisimme joskus äänestämään väärin, eivätkä Alexanderin, Liisan ja Petrin kaltaiset hyvän voimille lojaalit henkilöt tulisi valituiksi.
Tuomari Jorma
Ensi näkemältä Stubbin ihmettely "miksi kaverimme vakoilee meitä?" vaikuttaa oikeutetulta, sillä EU ja Yhdysvallat ajavat molemmat kansainvälisen pääoman etuja. Jos jotain muutoksia tähän linjaan olisi tekeillä Yhdysvaltain luotetut informantit EU-poliitikkojen joukossa raportoisivat nopeasti "pääkonttorille".
Kyse ei olekaan amerikkalaisten huolesta kansainvälisen pääoman yleisten etujen suhteen. Kenties tietoja kerätään kansainvälisen pääoman sisäisen kilpailun tarpeeseen. Jollakin finanssikonsortiolla ei ole sponsoroitua edustajaa jossain komiteassa, mutta sen sijaan ystäviä amerikkalaisessa tiedusteluyhteisössä, joka lupautuu salakuuntelemaan heidän laskuunsa.
Olisi yllättävää mikäli Yhdysvallat eivät salakuuntelisi EU:n elimiä, koska siitä voi olla vain hyötyä, mutta ei edes vakoilun paljastuttua mitään haittaa. Nyt EU-poliitikot ovat tuomitsevinaan vakoilun, mutta tämä tapahtuu vain oman maan vaalikarjaa ajatellen. Heidän on alleviivattava omaa tärkeyttään ja riippumattomuuttaan, sillä kaikki äänestäjät eivät siitä, että heidät uunotetaan osallistumaan vaaleiksi nimitettyyn teatteriin jonka tarkoituksena on vain valita asiamiehet toteuttamaan Yhdysvaltain päätöksiä (tai tarkemmin sanottuna kansainvälisen pääoman, jonka elimenä Yhdysvallatkin vain toimii.
Ikävämpi vaihtoehto Stubbin ja muiden amerikan kavereiden kannalta on tietysti se, jos kuuntelun takana onkin isännään epäluulo. Sille tosin on vaikeaa löytää perusteita, sillä ainakaan minä en epäile "Alexin" (tai muiden hänen kaltaisteen, kuten esim. Liisa Jaakonsaaren tai Petri Sarvamaan) lojaalisuutta Yhdysvaltoja kohtaan.
Paljastus oli tietysti ikävä, mutta toisaalta on lohdullista, että "kaverimme" on meistä huolissaan. On lohdullista, että kaverillamme on valmius valvoa asioitamme siltä varalta, että sattuisimme joskus äänestämään väärin, eivätkä Alexanderin, Liisan ja Petrin kaltaiset hyvän voimille lojaalit henkilöt tulisi valituiksi.
Tuomari Jorma
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Doping-sotku opettaa ymmärtämään oikeistolaista ajattelua
"Bubi" Walleniuksen henkilökuva Pekka Vähäsöyringistä on hyvin informatiivinen kuva siitä asenneilmastosta, joka ammattimaisen urheilun piirissä vallitsee. Vähäsöyrinki katsoo urheilujohdon tehtäväksi huolehtia siitä, että omat urheilijat saavat tasavertaiset mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Katsoja ei voi välttyä ajatukselta, että tämän "toppatakkiporukan" (millä nimellä urheilujohtoa myös kutsutaan) on myös pidettävä huoli siitä että omat urheilijat ovat eturintamassa myös kaikkien suoritusta tehostavien keinojen käyttämisessä jäämättä kuitnkaan kiinni doping-rikkomuksista.
Vähäsöyringin haastattelu on myös hyvä oppitunti sille, joka haluaa oppia ymmärtämään oikeistolaista ajattelua ja maailmankuvaa. Vai mitä sanotte tästä: Pekka Vähäsöyrinki vihjaili aikoinaan neuvostoliittolaisten hiihtäjien käyttävän veridopingia ja on edelleen katkera Carl-Olof Homénille, joka oli pyytänyt NL:n joukkueelta anteeksi näitä vihjailuja. Mitään todisteita vihjailujensa tueksi Vähäsöyringillä ei tietenkään ollut. Erja Kuivalaisen ja Jaana Savolaisen dokumenttielokuvassa "Sinivalkoinen valhe" esittämät lausunnot joiden mukaan Marjo Matikaisella oli hallussaan EPO:a Vähäsöyrinki kuittaa katkeroituneiden ja epäonnistuneiden urheilijoiden houreiksi.
Edelleen Vähäsöyrinki toteaa painokkaasti väitteet hiihtäjien kasvuhormoonin käytöstä järjettömiksi, koska hiihtäjille ei ole kasvuhormoonin käytöstä hänen mukaansa mitään hyötyä. Tämä toteamus asettuu entistäkin kummallisempaan valoon viimeaikaisten tapahtumien myötä: Janne Immonen, joka oli myös Vähäsöyringin henkilökohtainen valmennettava, tunnusti meneillään olevassa oikeudenkäynnissä käyttäneensä kasvuhormoonia.
Kari-Pekka Kyrön "rikos" ei ollut dopingista kärähtäminen vaan siitä kertominen. Tämä käy ilmi jopa YLE:n urheilutoimittajan Timo Huovisen heikosti verhotun katkeruuden sävyttämästä "ylistyksestä" Kyrön mediataidoille. Alusta lähtien Kyrö oli TUL:n piiristä tulleena ulkopuolinen vahvasti porvarillisessa, kansallisessa projektissa. Tämä ulkopuolisuus on sittemmin ollut myös aistittavissa siitä vihamielisyydestä, joilla hänen paljastuksiinsa suhtaudutaan. Hän sai dopingjupakkaan osallisista kovimman rangaistuksen, elinikäisen kiellon toimia valmentajana. Siitä huolimatta hänen odotettiin pitävän suunsa kiinni. Porvarillisen oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaisesti Kyrön edellytettiin ottavan yksin syyn niskoilleen, että herrat urheilujohtajat olisivat saaneet jatkaa teatteriaan kunnianloukkauskorvauksineen päivineen.
Kaikki tämä on tietysti tarinointia ja väärinkäsitystä, sillä jokainen isänmaallinen kansalainen tietää, että dopingia on itäblokin romahtamisen jälkeen käytetty vain Kiinassa.
Tuomari Jorma
Vähäsöyringin haastattelu on myös hyvä oppitunti sille, joka haluaa oppia ymmärtämään oikeistolaista ajattelua ja maailmankuvaa. Vai mitä sanotte tästä: Pekka Vähäsöyrinki vihjaili aikoinaan neuvostoliittolaisten hiihtäjien käyttävän veridopingia ja on edelleen katkera Carl-Olof Homénille, joka oli pyytänyt NL:n joukkueelta anteeksi näitä vihjailuja. Mitään todisteita vihjailujensa tueksi Vähäsöyringillä ei tietenkään ollut. Erja Kuivalaisen ja Jaana Savolaisen dokumenttielokuvassa "Sinivalkoinen valhe" esittämät lausunnot joiden mukaan Marjo Matikaisella oli hallussaan EPO:a Vähäsöyrinki kuittaa katkeroituneiden ja epäonnistuneiden urheilijoiden houreiksi.
Edelleen Vähäsöyrinki toteaa painokkaasti väitteet hiihtäjien kasvuhormoonin käytöstä järjettömiksi, koska hiihtäjille ei ole kasvuhormoonin käytöstä hänen mukaansa mitään hyötyä. Tämä toteamus asettuu entistäkin kummallisempaan valoon viimeaikaisten tapahtumien myötä: Janne Immonen, joka oli myös Vähäsöyringin henkilökohtainen valmennettava, tunnusti meneillään olevassa oikeudenkäynnissä käyttäneensä kasvuhormoonia.
Kari-Pekka Kyrön "rikos" ei ollut dopingista kärähtäminen vaan siitä kertominen. Tämä käy ilmi jopa YLE:n urheilutoimittajan Timo Huovisen heikosti verhotun katkeruuden sävyttämästä "ylistyksestä" Kyrön mediataidoille. Alusta lähtien Kyrö oli TUL:n piiristä tulleena ulkopuolinen vahvasti porvarillisessa, kansallisessa projektissa. Tämä ulkopuolisuus on sittemmin ollut myös aistittavissa siitä vihamielisyydestä, joilla hänen paljastuksiinsa suhtaudutaan. Hän sai dopingjupakkaan osallisista kovimman rangaistuksen, elinikäisen kiellon toimia valmentajana. Siitä huolimatta hänen odotettiin pitävän suunsa kiinni. Porvarillisen oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaisesti Kyrön edellytettiin ottavan yksin syyn niskoilleen, että herrat urheilujohtajat olisivat saaneet jatkaa teatteriaan kunnianloukkauskorvauksineen päivineen.
Kaikki tämä on tietysti tarinointia ja väärinkäsitystä, sillä jokainen isänmaallinen kansalainen tietää, että dopingia on itäblokin romahtamisen jälkeen käytetty vain Kiinassa.
Tuomari Jorma
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Bilderberg - maailman mahtavat kokoontuvat
Bilderbergin kerho ei ole mikään maailman hallitus. Siellä ei päätetä mistään. Tämä on osatotuus, jota meille tarjoillaan. Siellä ei tosiaankaan päätetä mistään, mutta sovitaan kaikesta merkittävästä. Maailman plutokraattinen eliitti kertoo muiden muassa Jutta Urpilaiselle ja muille poiliitikoille miten demokratian kulissit tulisi asetella etteivät ne haittaisi bisneksen tekoa.
Kyse ei ole mistään salaliitosta. Jokainen joka seuraa uutisia kuulee joka päivä kuinka edustajamme pyrkivät tekemään päätöksiä joiden avulla voidaan saavuttaa markkinoiden luottamus. Ei kukaan pyri salaamaan sitä, että poliittinen eliittimme toimii nimenomaan pääoman toimihenkilöinä meidän kansalaisten suuntaan.
Kokousta ei siis pidetä suljettujen ovien takana minkään salaliiton takia. Pikemminkin kapitalistit ovat huomaavaisia meitä ja "edustajiamme" kohtaan. Monista poliitkoista voisi tuntua nololta ottaa käskyjä vastaan suuryrittäjiltä ja keinottelijoilta esimerkiksi suorassa tv-lähetyksessä. Meistä kansalaisistakin tuntuisi nololta kun edustajiamme käskytettäisiin mennen tullen.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä huomaavaisuudesta, sillä pääoma tarvitsee poliitikkoja. Ja ollakseen hyödyllisiä toimihenkilöitä poliitikot tarvitsevat uskottavuutta, jota lisää esimerkiksi kutsu tällaiseen maailman mahtajien kerhon kokoukseen (etenkin salaiseen kokoukseen). Poliitikot toimivat puskurina, joka ottaa vastaan kansan tyytymättömyyden kapitalistien puolesta. Näin tyytymättömyys ei kohdistu suoraan kapitalistiseen järjestelmään. Vaaleissa voidaan sitten vaihtaa kuluneet kasvot tuoreisiin säilyttäen kuitenkin poliittisen linjan samanlaisena kuin ennen. Oikein kuluneille ja uskollisille kasvoille löytyy kyllä aina käyttöä elinkeinoelämän palveluksesta.
Tuomari Jorma
Kyse ei ole mistään salaliitosta. Jokainen joka seuraa uutisia kuulee joka päivä kuinka edustajamme pyrkivät tekemään päätöksiä joiden avulla voidaan saavuttaa markkinoiden luottamus. Ei kukaan pyri salaamaan sitä, että poliittinen eliittimme toimii nimenomaan pääoman toimihenkilöinä meidän kansalaisten suuntaan.
Kokousta ei siis pidetä suljettujen ovien takana minkään salaliiton takia. Pikemminkin kapitalistit ovat huomaavaisia meitä ja "edustajiamme" kohtaan. Monista poliitkoista voisi tuntua nololta ottaa käskyjä vastaan suuryrittäjiltä ja keinottelijoilta esimerkiksi suorassa tv-lähetyksessä. Meistä kansalaisistakin tuntuisi nololta kun edustajiamme käskytettäisiin mennen tullen.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä huomaavaisuudesta, sillä pääoma tarvitsee poliitikkoja. Ja ollakseen hyödyllisiä toimihenkilöitä poliitikot tarvitsevat uskottavuutta, jota lisää esimerkiksi kutsu tällaiseen maailman mahtajien kerhon kokoukseen (etenkin salaiseen kokoukseen). Poliitikot toimivat puskurina, joka ottaa vastaan kansan tyytymättömyyden kapitalistien puolesta. Näin tyytymättömyys ei kohdistu suoraan kapitalistiseen järjestelmään. Vaaleissa voidaan sitten vaihtaa kuluneet kasvot tuoreisiin säilyttäen kuitenkin poliittisen linjan samanlaisena kuin ennen. Oikein kuluneille ja uskollisille kasvoille löytyy kyllä aina käyttöä elinkeinoelämän palveluksesta.
Tuomari Jorma
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Meitä kytätään!
Muistan vielä kuinka muinaisella 80-luvulla päiviteltiin erään maakuntalehden palstoilla sitä kuinka itä-Berliinissä on talojen katoilla kameroita, joiden avulla tarkkaillan ihmisiä. Moinen meininki ei luonnollisesti ollut kuviteltavissakaan täällä läntisen vapauden auvossa. Nyt kun kameroita on kaikilla ja kaikkialla on ääni mediankin kellossa muuttunut: Mitä meillä voisi olla valvontaa vastaan, jos meillä ei ole salattavaakaan?
Nyt Yhdysvalloista kuuluu uutisia, joiden mukaan sikäläiset tiedustelupalvelut voivat halutessaan tarkkailla kenen tahansa yhteyksiä verkossa haluamallaan tavalla. Oikeastaan tämä ei ole mikään uutinen kenellekään, joka vaivautuu vähääkään seuraamaan asioita. Se hyvä puoli uutisessa oli, että se tuli suoraan pääkonttorilta, sillä muutenhan se olisi leimattu salaliittoteoriaksi.
Nyt tietysti toistellaan taas vanhaa "viisautta": "koska minulla ei ole mitään salattavaa..." Tai: "mitä kiinnostavaa minun asioissani muka olisi, että joku viitsisi niitä tarkkailla?" Vaikka pointti ei olekaan tässä, sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen, on kerätyille tiedoille aina helppo keksiä käyttöä. Tiedoilla voidaan tehdä bisnestä kauppaamalla niitä halukkaille. Kiinnostuneita kyllä löytyy esimerkiksi työnantajien piiristä, jotka ovat jo antaneet potkuja facebookissa ohi suunsa puhuneille. Nyt tarjolla olisivat myös yksityiset sähköpostit.
Se ettei urkinta meitä juuri hetkauta johtuu rasismistamme. Ajattelemme ettei ketään meistä valkoisista suomalaisista muiluteta salaiseen tyrmään kidutettavaksi sähköpostiemme vuoksi. Ajattelemme sen koskevan vain arabeja ja yleensä muslimeja. Voidaksemme kutsua itseämme sivistyneeksi tai edes kunnolliseksi kansaksi on meidän kamppailtava kaikkien oikeuksien puolesta.
Urkinta uutisen vastaanotto oli sikäli mielenkiintoista ettei kukaan ollut vaatimassa, että asia pitäisi ottaa puheeksi Obaman kanssa mistään protesteista puhumattakaan. Tilanne on sama kuin kidutusten, laittomien vangitsemisten ja lennokeilla murhaamisen kanssa. Asiat esitetään mediamme ja poliitikkojemme toimesta ikään kuin luonnon tapahtumina, jotka eivät ole kenenkään aikaan saannosta tai syytä. Jos esim. Venezuelan Maduro menettelisi vastaavalla tavalla olisi mediamme ja johtavat poliitikkomme innosta pihisten kuskaamassa häntä kansainväliseen oikeuteen (olen vuosien varrella yhä paremmin alkanut ymmärtää miksi Mauno Koivisto nimitti lehdistöä sopuleiksi).
Nyt joitain Yhdysvaltain toimenpiteitä voidaan muodon vuoksi valtamedioissakin moittia kuitenkin tarkasti varoen syyttämästä ketään tärkeää henkilöä. Kritiikkikään ei tuomitse yleensä tekoja vääryyksinä tai rikoksina, korkeintaan Yhdysvaltain tavoitteiden kannalta vahingollisina. Kriittisyyttä ei tietenkään voi odottaakaan eliitiltä, joka kaihoaa NATO-jäsenyyttä.
Tuomari Jorma
Nyt Yhdysvalloista kuuluu uutisia, joiden mukaan sikäläiset tiedustelupalvelut voivat halutessaan tarkkailla kenen tahansa yhteyksiä verkossa haluamallaan tavalla. Oikeastaan tämä ei ole mikään uutinen kenellekään, joka vaivautuu vähääkään seuraamaan asioita. Se hyvä puoli uutisessa oli, että se tuli suoraan pääkonttorilta, sillä muutenhan se olisi leimattu salaliittoteoriaksi.
Nyt tietysti toistellaan taas vanhaa "viisautta": "koska minulla ei ole mitään salattavaa..." Tai: "mitä kiinnostavaa minun asioissani muka olisi, että joku viitsisi niitä tarkkailla?" Vaikka pointti ei olekaan tässä, sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen, on kerätyille tiedoille aina helppo keksiä käyttöä. Tiedoilla voidaan tehdä bisnestä kauppaamalla niitä halukkaille. Kiinnostuneita kyllä löytyy esimerkiksi työnantajien piiristä, jotka ovat jo antaneet potkuja facebookissa ohi suunsa puhuneille. Nyt tarjolla olisivat myös yksityiset sähköpostit.
Se ettei urkinta meitä juuri hetkauta johtuu rasismistamme. Ajattelemme ettei ketään meistä valkoisista suomalaisista muiluteta salaiseen tyrmään kidutettavaksi sähköpostiemme vuoksi. Ajattelemme sen koskevan vain arabeja ja yleensä muslimeja. Voidaksemme kutsua itseämme sivistyneeksi tai edes kunnolliseksi kansaksi on meidän kamppailtava kaikkien oikeuksien puolesta.
Urkinta uutisen vastaanotto oli sikäli mielenkiintoista ettei kukaan ollut vaatimassa, että asia pitäisi ottaa puheeksi Obaman kanssa mistään protesteista puhumattakaan. Tilanne on sama kuin kidutusten, laittomien vangitsemisten ja lennokeilla murhaamisen kanssa. Asiat esitetään mediamme ja poliitikkojemme toimesta ikään kuin luonnon tapahtumina, jotka eivät ole kenenkään aikaan saannosta tai syytä. Jos esim. Venezuelan Maduro menettelisi vastaavalla tavalla olisi mediamme ja johtavat poliitikkomme innosta pihisten kuskaamassa häntä kansainväliseen oikeuteen (olen vuosien varrella yhä paremmin alkanut ymmärtää miksi Mauno Koivisto nimitti lehdistöä sopuleiksi).
Nyt joitain Yhdysvaltain toimenpiteitä voidaan muodon vuoksi valtamedioissakin moittia kuitenkin tarkasti varoen syyttämästä ketään tärkeää henkilöä. Kritiikkikään ei tuomitse yleensä tekoja vääryyksinä tai rikoksina, korkeintaan Yhdysvaltain tavoitteiden kannalta vahingollisina. Kriittisyyttä ei tietenkään voi odottaakaan eliitiltä, joka kaihoaa NATO-jäsenyyttä.
Tuomari Jorma
maanantai 20. toukokuuta 2013
Humaanit porvarit
Vapaus on ihmeellinen asia kun se ymmärretään oikeistolaisittain. EU:ta mainostetaan vapaalla liikkuvuudella, mutta sitten kun tänne tulee eurooppalaisia muuttuu pian ääni kellossa. Romanit käyttivät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja heti oli kykypuolueen parhaimmisto ottamassa heidät kerjäyskielloin vastaan. Kaiken kansainvälistymispuheen perusteella olisi edellyttänyt kokoomuslaisten rynnivän tekemään tuttavuutta luoksemme saapuneiden eurokansalaisten kanssa.
Mutta kun vapaus ymmärretään oikeistolaisittain se ei kuulu kaikille. Köyhät, juopot, sairaat, maahanmuuttajat ja vammaiset kuuluvat vapauteen, kadulle, mutta ei heidän kadulleen. "Ylijäämäväki" toivotetaan muualle jonottamaan ruokaa ettei vaan oman kiinteistön arvo laske. Sama pätee myös kaikenlaisten edellisille ryhmille tarkoitettujen palveluiden sijoittamiseen. Suurista puheista huolimatta parhaimmistomme halukkuus integroitua huono-osaisten eu-kansalaisten kanssa ei yllä edes sietämisen tasolle.
Tekopyhyys tavoittelee henkeä salpaavia korkeuksia kun nämä kansamme parhaimmiston edustajat heittävät aivan pokkana jonkun mainosmiehen keksimän repliikin tyyliin: "vastakkain asettelun aika on ohi!" Tämä on tietysti tolkutonta horinaa. Porvari ei tosin enää pelkää proletaaria, mutta halveksii sitäkin enemmän. Etenkin älyllisesti. Eivät kai he muuten päästäisi suustaan tällaisia röyhkeitä tolkuttomuuksia.
Ulkomaiden köyhien ihmisoikeuksista porvari on myös hyvin huolissaan. Hänen suuri Atlantin takainen liittolaisensa voi sitten hoitaa näiden ihmisparkojen ihmisoikeusvajeen pudottamalla heidän niskaansa hiukan pommeja (tai ehkä hieman reilumminkin, sillä niiden suhteen ei pihistellä). Näin on poistettu ihmisoikeusvaje esimerkiksi sadoilta tuhansilta irakilaisilta. Kuolleiden ihmisoikeuksia kun ei voi loukata.
Kun pääkonttori on hoitanut suuremman tappotyön (anteeksi, humanitaarisen intervention) alta pois voivat puolustusvoimiemme pojat ja tytöt mennä harjoittelemaan taitojaan kriisinhallinnassa. Läpeensä humaania porukkaa tämä porvaristo. Ei säästele vaivojaan eikä rahojaan, kun on kyse kaukaisten maiden köyhien ihmisoikeuksista. Siksi ei voikaan kuin ihmetellä millainen nihkeys, nurjuus ja nuukuus iskee näihin humaaniuden perikuviin silloin kun joku on pyrkimässä maahamme pois sodan jaloista.
Tuomari Jorma
Mutta kun vapaus ymmärretään oikeistolaisittain se ei kuulu kaikille. Köyhät, juopot, sairaat, maahanmuuttajat ja vammaiset kuuluvat vapauteen, kadulle, mutta ei heidän kadulleen. "Ylijäämäväki" toivotetaan muualle jonottamaan ruokaa ettei vaan oman kiinteistön arvo laske. Sama pätee myös kaikenlaisten edellisille ryhmille tarkoitettujen palveluiden sijoittamiseen. Suurista puheista huolimatta parhaimmistomme halukkuus integroitua huono-osaisten eu-kansalaisten kanssa ei yllä edes sietämisen tasolle.
Tekopyhyys tavoittelee henkeä salpaavia korkeuksia kun nämä kansamme parhaimmiston edustajat heittävät aivan pokkana jonkun mainosmiehen keksimän repliikin tyyliin: "vastakkain asettelun aika on ohi!" Tämä on tietysti tolkutonta horinaa. Porvari ei tosin enää pelkää proletaaria, mutta halveksii sitäkin enemmän. Etenkin älyllisesti. Eivät kai he muuten päästäisi suustaan tällaisia röyhkeitä tolkuttomuuksia.
Ulkomaiden köyhien ihmisoikeuksista porvari on myös hyvin huolissaan. Hänen suuri Atlantin takainen liittolaisensa voi sitten hoitaa näiden ihmisparkojen ihmisoikeusvajeen pudottamalla heidän niskaansa hiukan pommeja (tai ehkä hieman reilumminkin, sillä niiden suhteen ei pihistellä). Näin on poistettu ihmisoikeusvaje esimerkiksi sadoilta tuhansilta irakilaisilta. Kuolleiden ihmisoikeuksia kun ei voi loukata.
Kun pääkonttori on hoitanut suuremman tappotyön (anteeksi, humanitaarisen intervention) alta pois voivat puolustusvoimiemme pojat ja tytöt mennä harjoittelemaan taitojaan kriisinhallinnassa. Läpeensä humaania porukkaa tämä porvaristo. Ei säästele vaivojaan eikä rahojaan, kun on kyse kaukaisten maiden köyhien ihmisoikeuksista. Siksi ei voikaan kuin ihmetellä millainen nihkeys, nurjuus ja nuukuus iskee näihin humaaniuden perikuviin silloin kun joku on pyrkimässä maahamme pois sodan jaloista.
Tuomari Jorma
torstai 9. toukokuuta 2013
Kokoomuksen peruste NATO-jäsenyydelle on filosofinen
Kokoomus ilmoitti ornitologi Pertti Salolaisen suulla, että Suomen puolustus ja YK:n päätösten ja arvojen toteuttaminen tulisi parhaiten hoidettua NATO:n jäsenenä. Tämä Kokoomuksen kanta on meille ennestään tuttu ja Salolaisen puoluetoverit, Alexander "melkein amerikkalainen" Stubb ja Jyri "Venäjä, Venäjä, Venäjä" Häkämies etunenässä, ovat kilpailleet kuka käy rapakon takana esittämässä syvimmän kumarruksen. Kyseiset alamaisuuden osoitukset eivät tietenkään ole olleet aitojen Kokoomuslaisten yksinoikeus vaan myös Kokoomuskopio Paavo "populismia!" Lipponen kävi vakuuttamassa Bush nuoremalle, että suomalaiset arvostavat hänen johtajuuttaan. Liisa "natoon" Jaakonsaarelle NATO-jäsenyys tuntuu olevan oikein elämän tehtävä.
Näitä eliittimme edustajia kun kuuntelee tulee väkisinkin kysyneeksi elävätkö nämä ihmiset kanssamme samalla planeetalla? Jonkun on pakko olla sekaisin kun YK:n päätöksiä ja arvoja lähdetään tehokkaammin toteuttamaan sellaisessa sotilasliitossa jonka kiistaton johtaja veisaa näistä arvoista ja päätöksistä viis. Millaista persoonallisuuden jakautuneisuutta edellytetään henkilöltä, joka ehdottaa tällaista?
Jos taas tarkastellaan Suomen turvallisuutsta, niin se tulee parhaiten hoidettua tällaisen rikollisen liittoutuman ulkopuolella. Jo nyt joukkojemme osallistuminen Afganistanin operaatioon on aiheuttanut vakavia tahroja maamme maineelle. Tämä saattaa hyvinkin olla myös syynä siihen, että jäsenyys turvallisuusneuvostossa jäi saamatta. Kenties maamme nähtiin osana sotilasliittoa, joka yhdistää moralistisen ihmisoikeuksista saarnaamisen rutiininomaiseen tappamiseen. Kaikki eivät välttämättä pidä vahvuutena kykyä yhdistää nämä kaksi aktiviteettia.
Ehkä kaipuussa NATO:on onkin tosiaan kysymys parhaimmistomme halusta liittää maamme oikeaan, läntiseen viiteryhmään, jolla päämäärällä monet ovatkin jäsenyyttä perustelleet. He ovat esimerkiksi esittäneet tämän viiteryhmän koostuvan "demokraattisista markkinatalousmaista, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia". Perustelu on tunteisiin vetoava, mutta epätosi. Ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden rikkominen on tälle liittoumalle rutiinia. Kaipuu tähän viiteryhmään ei perustukaan sen oikeamielisyyteen vaan sen jäsenyydestä seuraavaan vastuuvapauteen: Mahdollisuuteen olla aina oikeassa tekipä mitä tahansa. Tulla yli-ihmiseksi, vapautua massoja kahlitsevasta orjamoraalista.
Tuomari Jorma
Näitä eliittimme edustajia kun kuuntelee tulee väkisinkin kysyneeksi elävätkö nämä ihmiset kanssamme samalla planeetalla? Jonkun on pakko olla sekaisin kun YK:n päätöksiä ja arvoja lähdetään tehokkaammin toteuttamaan sellaisessa sotilasliitossa jonka kiistaton johtaja veisaa näistä arvoista ja päätöksistä viis. Millaista persoonallisuuden jakautuneisuutta edellytetään henkilöltä, joka ehdottaa tällaista?
Jos taas tarkastellaan Suomen turvallisuutsta, niin se tulee parhaiten hoidettua tällaisen rikollisen liittoutuman ulkopuolella. Jo nyt joukkojemme osallistuminen Afganistanin operaatioon on aiheuttanut vakavia tahroja maamme maineelle. Tämä saattaa hyvinkin olla myös syynä siihen, että jäsenyys turvallisuusneuvostossa jäi saamatta. Kenties maamme nähtiin osana sotilasliittoa, joka yhdistää moralistisen ihmisoikeuksista saarnaamisen rutiininomaiseen tappamiseen. Kaikki eivät välttämättä pidä vahvuutena kykyä yhdistää nämä kaksi aktiviteettia.
Ehkä kaipuussa NATO:on onkin tosiaan kysymys parhaimmistomme halusta liittää maamme oikeaan, läntiseen viiteryhmään, jolla päämäärällä monet ovatkin jäsenyyttä perustelleet. He ovat esimerkiksi esittäneet tämän viiteryhmän koostuvan "demokraattisista markkinatalousmaista, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia". Perustelu on tunteisiin vetoava, mutta epätosi. Ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden rikkominen on tälle liittoumalle rutiinia. Kaipuu tähän viiteryhmään ei perustukaan sen oikeamielisyyteen vaan sen jäsenyydestä seuraavaan vastuuvapauteen: Mahdollisuuteen olla aina oikeassa tekipä mitä tahansa. Tulla yli-ihmiseksi, vapautua massoja kahlitsevasta orjamoraalista.
Tuomari Jorma
Tilaa:
Kommentit (Atom)