Kokoomusnuorison muukalaisviha.

Enpä olisi uskonut, että Perussuomalaisistakin on joskus jotain iloa. Nyt on kuitenkin syytä kiittää heitä siitä, että kokoomuksen todellinen agenda on edes hetkeksi noussut median mielenkiinnon kohteeksi. Mielenkiinto on tosin ollut äärimmäisen vaisua ja tavoitteena lienee onkin antaa koko jupakan kuivua kokoon. Kukaan  toimittaja ei ole edes vaivautunut haastattelemaan valtakunnanjohtaja Stubbia koskien puolueensa avointa muukalaisvihamielisyyttä. Ministeri Viitasenkin mielestä kokoomus-jugend näyttää olevan hyvä harrastus.

Mikään yllätys kokoomuksen nuorisojärjestön kanta ei tietenkään ole kenellekään sellaiselle joka vaivautuu seuraamaan puoluepolitiikkaa. Valtamedia on vaan menestyksellisesti onnistunut pimittämään kokoomuslaisen rasismin keskittymällä perussuomalaisiin ja vaatimalla Timo Soinia irtisanoutumaan puoluetovereidensa radikaaleimmista kannoista.

Ei ole mitään syytä olettaa etteikö muukalaisviha ulottuisi myös varttuneemman kokoomusväen piireihin. Kyse on vain taktisista eroista: puolue operoi kahdella kärjellä nuorisojärjestön sanoessa suoraan mitä kokoomuksessa ajatellaan ja varttuneempi väki, Pia Kauman taannoisen kärry-gaten tapaan, tyytyessä vihjaamaan maahanmuuttajien olevan kiittämättömiä ja epärehellisiä suomalaisen sosiaaliturvan hyödyntäjiä. Samoista vioista moititaan yleensä myös paikallista rahvasta, mutta ei nyt tällä kertaa niin kovasti viitsitä sitä huudella. Rallatetaan sitten mielummin vaalien jälkeen ja kahta kauheammin.

Kokoomus yrittää muukalaisvihaa lietsomalla kanavoida tavallisen rahvaan tyytymättömyyden kohdistumaan vielä heitä itseäänkin heikommassa asemassa oleviin maahanmuuttajiin. Näin kapitalisti on ajatellut (yhdessä ellun kanojensa tai jonkun muun viestintätoimiston kanssa) korjaavansa sievoisen potin ääniä katkerilta proletaareilta.

Olisi kuitenkin suuri erehdys kuvitella että kysymys olisi vain vaalitaktiikasta. Porvarit ovat kautta aikojen turvanneet omaa asemaansa usuttamalla eri maiden työläiset toistensa kimppuun (esim. kahdessa maailmansodassa). Eikä kokoomuslaisten osoittama halveksunta rajoitu mitenkään vain maahan muuttaneeseen köyhälistöön. Alkuasukas-proletaariakin syytetään ahneudesta, laiskuudesta ja epäisänmaallisuudesta, joiden "vaivojen" hoitoon esitetään palkkojen pienentämistä, työehtojen heikentämistä, lakko-oikeuden kaventamista ja palvelujen markkinaehtoista romuttamista.

Huomatkaa, että kunnon porvari katsoo aina asialliseksi käytökseksi puuttua alempiarvoiseksi katsomiensa elämänmuotojen olosuhteisiin ja moraaliin kun taas hän itse, mielestään arvokkaampana oliona pitää vastaavia seikkoja omalla kohdallaan yksityisasioina.    

Sukellusveneellä Natoon 2.0.

Taas näyttää olevan tapahtumassa sama kuin noin 30 vuotta sitten. Tuolloin Ruotsin laivasto jahtasi Neuvostoliiton sukellusveneitä ja "asiantuntijoiden" vilkkaassa mielikuvituksessa odoteltiin puna-armeijan Spetsnaz-erikoisjoukkojen nousevan maihin minisukellusveneistään ja eliminoivan länsinaapurimme avainhenkilöt nopealla ja häikäilemättömällä hyökkäyksellä. Näihin kuuluivat poliittisen ja sotilaallisen johdon ohella muun muassa hävittäjälentäjät joiden asuinpaikkoja tauluja kaupustelevien itä-eurooppalaisten opiskelijoiden sanottiin kartoittaneen.

Sukellusvenejahdin ollessa 80-luvulla kiihkeimillään aktiivipalveluksessa olevat sotilaat sekaantuivat Ruotsin sisäpolitiikkaan tavalla, jota nykyisissä olosuhteissa on vaikeaa kuvitella. Komentajakapteeni Hans von Hofstenin kokoaman upseeriryhmän mielestä Palme ei suhtautunut riittävän aggressiivisesti Neuvostoliittoon ja oli näin ollen menettänyt heidän luottamuksensa. Kun TVn toimittaja kysyi Palmelta mitä hän tuumaa siitä, ettei hän nauti tämän upseerijoukon luottamusta, Palme totesi ettei hänen tarvitsekaan. Oikea kysymys on nauttivatko herrat upseerit hänen luottamustaan.

Jälkeenpäin kävi ilmi, että Ruotsin rannikolla operoineet sukellusveneet olivat läntistä alkuperää lukuun ottamatta sitä onnetonta "whiskey on the rocks" -episodia, jossa eksynyt N-liittolainen sukellusvene ajoi karille. Läntisten sukellusveneiden aktiviteetti oli osa Yhdysvaltain strategiaa, jolla oli tarkoitus nostaa painetta Neuvostoliiton suuntaan ja sabotoida Olof Palmen kylmän sodan jännitteiden liennytykseen tähtäävää ulkopolitiikkaa.

Noihin aikoihin Neuvostoliittoa johtanut Juri Andropov lähetti Mauno Koiviston välityksellä Ruotsin johdolle sellaisia terveisiä, että jos he tapaavat sukellusveneitä aluevesillään niin pudottelevat vaan syvyyspommeja niiden niskaan. Sittemmin ruotsalaiset tosiaan saivat saaristossa loukkuun yhden sukellusveneen, mutta korkeammalta sotilasjohdolta tuli sitten kehotus päästää alus menemään.

Tämä nykyinen sukellusvenejahti muistuttaa kovasti sitä mikä oli päällä 30 vuotta sitten etenkin kun otetaan huomioon lännen aloitteellisuus paineen kohottamisessa Ukrainassa. Nyt painetta halutaan nostaa myös Itä-merellä: Suomen ja Ruotsin vaalikarja on saatava taivutettua Nato-jäsenyyden puolelle. Meillehän on luvattu kansanäänestys asiasta, mutta kuten Elisabet Rehn muistelmiensa julkaisemisen yhteydessä totesi, on Nato-jäsenyys liian tärkeä tavallisen rahvaan ratkaistavaksi.

Tilanne on tietysti hyvin toisenlainen kuin 80-luvulla myös sikäli ettei Venäjä ole Neuvostoliitto, eikä niin rohkeita poliitikkoja kuin Olof Palme enää ole pohjoismaiden johdossa. Nykyiset johtajamme ramppaavat Yhdysvaltain suurlähetystössä kiusaksi asti kyselemässä kuinka voisivat parhaiten olla hyödyksi. He muistuttavat enemmän siirtomaavaltojen asettamia kenraalikuvernöörejä kuin itsenäisten valtioiden johtajia (tai ehkä muinaiset kauppakomppaniat olisivat parempi vertailukohta kun otetaan huomioon nykyinen yltiöyrittäjähenkisyys). Yhdysvaltain johdon hyväksyntää pidetäänkin nykyään demokraattisuuden tärkeimpänä kriteerinä.

Neuvostoliitto oli hyvin puutteellisenakin toisen järjestelmän edustajana Venäjää suurempi ongelma lännelle. Se avusti joitakin kehitysmaiden vapautusliikkeitä, jotka taistelivat lännen tukemia fasistisia sotilashallintoja vastaan. Kaikkein karmein skenaario olisi Yhdysvaltain ja sen satelliittien kannalta ollut jonkinlainen sosialismin sisäinen "uskonpuhdistus", joka olisi johtanut kehitystä itänaapurissamme vasemmalle, siirtymällä puolue-eliitin kontrollista aitoon paikallisten neuvostojen valtaan.

Venäjän osalta lännelle riittäisi mainiosti paluu Jeltsinin kesyn kleptokratian tyyppiseen järjestelyyn. Tämä tarkoittaisi sitä, että Venäjä luopuisi suurvalta-ambitioistaan ja tyytyisi myötäilemään Yhdysvaltoja kansainvälisessä politiikassa. Kotimaassa uusi johto saisi vapaat kädet etenkin jos antaisi raaka-aine varansa läntisen pääoman edullisesti hyödynnettäväksi.

Näiden ehtojen täyttyessä ihmisoikeusloukkauksetkin olisivat muisto vain ja kansaan kohdistuvan sorron määrää ja intensiteettiä olisi suotavaa jopa lisätä, että voitaisiin suojella ihmisoikeuksista kaikkein tärkeintä: Yksityistä omistusoikeutta.    

Jopo-miehen ihmeelliset siekailut - Ville Niinistö panee omiaan

Ville Niinistö tavoitteli vakavissaan teeskentelyn Suomen ennätystä karauttaessaa lehdistön eteen vihreällä Jopollaan. Ajo oli niin järjestetyn näköinen, että alkoi välittömästi tähyillä minkä puskan taakse miniteri-Audi oli pysäköity. Siviilissäkin ministeri Niinistö on niittänyt enemmän mainetta auton ratissa kuin Jopon sarvissa. Vauhti-Ville osoitti taannoin kaahauksellaan, ettei hyväksy nopeusrajoituksia. Vanhanaikaiset ja byrokraattiset poliisi-sedät eivät ymmärtäneet, että kysymyksessä oli poliittinen teko, kuluttajan valinta yhteiskunnallista epäkohtaa vastaan, vaan sakottivat ylinopeudesta.

Nyt Ville Niinistö moittii hallituksen suomettuneisuutta siitä, että he harkitsevat Ydinvoimalan rakentamisluvan antamista Fennovoimalle. Kun tuntee Pääministeri Alexander Stubbin pidäkkeettömän hurmioituneen suhteen Natoon ja Yhdysvaltoihin ei millään voi pitää Niinistön "paljastusta" uskottavana. Tämä hallitus myötäilee Venäjää vain siinä tapauksessa, että käsky siihen tulee Washingtonin pääkonttorilta. Ehkä Niinistö yrittääkin vedota tällä tavoin Stubbiin, että tämä todistaisi Amerikkaan kohdistuvan rakkautensa estämällä luvan myöntämisen Fennovoimalle.

Vaikka itse en kannatakaan ydinvoimaa, puhumattakaan sen lisärakentamisesta, ymmärrän niitä, jotka mielummin haluavat antaa luvan Rosatomin tekniikkaa käyttävälle laitokselle kuin Olkiluodon farssissa ryvettyneelle Arevan ja TVO:n konsortiolle. Kerrankin Jan Vapaavuori puhui asiaa todetessaan Olkiluodon projektin olevan yksi suurimmista epäonnistumisista suomalaisen teollisuuden historiassa. Ja vielä karmeampaa saattaa olla luvassa kun laitos käynnistetään. Julkisuuteenkin kantautunut informaatio rakennusvaiheen laiminlyönneistä ei herätä luottamusta laitoksen toimintavarmuutta ja turvallisuutta kohtaan.

Miksi Ville Niinistö sitten päästelee suustaan näin ilmeisiä älyttömyyksiä? Vihreänä poliitikkona hän ymmärtää, että tärkeintä on oikeanlaisen ensivaikutelman sinnyttäminen, olipa tämä kuinka ontto tai totuuden vastainen hyvänsä. Ja useimmiten tämä strategia toimiikin, sillä harvat vaivautuvat perehtymään asioiden taustoihin. Nyt Ville Niinistö haluaa korjata mahdollismman suuren imago-voiton hallituksesta lähtemiselleen vetoamalla kansan ankarana vellovaan ryssävihaan. Voihan olla että hän saakin tällä vedollaan uusia kannattajia niidenkin joukosta, jotka ovat jo lähdössä "peräämään mökkejä Smolenskia myöten".

Jotain Vihreiden on tietysti syytäkin kehitellä kannatuksensa säilyttämiseksi. Vihreät ovat aatteellisessa umpikujassa, sillä heidän vakaasta uskostaan poiketen markkinat eivät ole se yleislääke, joka pelastaa meidät globaalilta ympäristökatastrofilta. Ehkä Villen jengin onkin kohta aika tunnustaa tosiasiat ja lähettää liittymisanomus kokoomukselle. Tämän päiväinen puheenvuoro ja ihan yleisesti joustava suhtautuminen tosiasioihin osoittavat että vihreää Jopoa polkee patamusta porvari.

Terveiset trollitehtaan liukuhihnalta, toivottaa "Late".

YLE:n nettisivujen mukaan puolustusvoimien tutkija, sotatieteen tohtori Saara Jantunen sanoo asiakysymyksistä kiistelyn edistävän Venäjän informaatiosotaa. Puolustusministeri Carl Haglund ämmiköi, ovatko netin keskustelupalstoilla virallisen "totuuden" vastaisia puheenvuoroja esittävät "oikeita suomalaisia" vai venäläisten palkkaamia agentteja. Tutkija Jantusen mukaan Pietarissa on oikein tällainen trollitehdas, jonka liukuhihnalta valmistuu pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä virallisen "totuuden" vastaisia puheenvuoroja per agentti per vuorokausi. Tutkija Jantunen kehottaa meitä lähdekriittisyyteen, mutta kovin kriittinen ei kyllä kannata olla jos haluaa säilyttää luottamuksen kotimaiseen mediaan.

Ehkäpä parhaimmistomme on kerrankin oikeassa! Tässä päivänä muutamana eksyin silmäilemään Iltasanomien kommentointipalstaa sellaisen artikkelin kohdalta, jossa kerrottiin malesialaista MH17 lentoa koskevasta, alustavasta onnettomuustutkintaraportista. Artikkelissa oli linkki kyseiseen raporttiin, jossa ei otettu kantaa siihen, kuka oli pudottanut malesialaiskoneen. Todettiin vain että koneeseen oli osunut esineitä suurella nopeudella ja tämä oli aiheuttanut koneen maahansyöksyn. Tästä huolimatta nimimerkki "Late" toisteli kommentointipalstalla aggressiiviseen sävyyn puolen tusinaa kertaa, että raportissa muka todettiin malesialaiskoneen tulleen pudotetuksi itä-ukrainalaisten puolella taistelevien venäläisten toimesta maastalaukaistavalla BUK-ohjuksella. Saman älyvapaan jurnutuksen kohteeksi joutuivat kaikki, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä.

Venäläisten syyllisyys oli kuulemma todistettu oikein valokuvalla, jossa armeijan kuorma-auto vetää kyseistä asetta salakähmäisesti takaisin Venäjän puolelle. Kyseinen valokuva on julkaistu lehdissä. Siinä tosiaan kuorma-auto hinaa jotakin. Täysin avoimeksi tosin jäävät kysymykset kuka, missä ja milloin. Aika aneemiseksi jää vastaus myös kysymykseen mitä: Kuvaa ei oikein parhaalla tahdollakaan voi pitää todisteena muusta kuin että jossain on tai on ollut joku tällainen kuorma-auto, joka näyttää hinaavan jotain.

En tiedä minkä trollitehtaan liukuhihnan ääressä "Late" paiskii hommia, mutta hänen strategiansa on aika yksinkertainen: kun valhetta toistetaan tarpeeksi monta kertaa, sitä aletaan pitää totuutena. Myönnän olevani hiukan pahansuopa, kun tituleeraan "Latea" trollitehtaan duunariksi. Riippumatta siitä naputtaako hän tolkutonta jurnutustaan aikansa kuluksi Pihtiputaalla vai maksusta Brysselissä, ei parhaimmistomme pidä häntä trolliagenttina. Ja miksi pitäisi? Jopa persujen kansanedustaja Tom Packalen on todennut, että NSA:n meihin Suomen kansalaisiin kohdistama vakoilu on myönteinen asia. Koska Packalen on poliisi hän ei varmaankaan suosisi rikollista toimintaa. Ja jos kerran meidän vakoilemisemmekin on hyvä asia niin ei kai propagandan tehtailu länsivaltain lukuun voi olla myöskään millään muotoa paheksuttavaa.

Elämme jännittäviä aikoja. Ministeri ja tutkija vihjailevat, että kuka tahansa vastarannan kiiski voikin olla katala ja vaarallinen Putinin agentti. Taitaa olla vastedes viisainta pitää matalaa profiilia. Uuslahtarit muiluttavat pian itä-rajalle tai sitten CIA:n rääkkäysekspertit kutsutaan johonkin perunakellariin opettamaan toisinajattelijoiden kiduttamista... anteeksi.. eikun tehokkaita, mutta ehdottoman humaaneja metodeja terroristien kuulustelemiseen.

Kukapa tietää vaikka meilläkin alettaisiin järjestää oikeudenkäyntejä McCarthyn malliin "antisuomalaisesta toiminnasta" tai miksei yhtä hyvin "antiamerikkalaisesta toiminnasta", sillä siitähän tässä pohjimmiltaan on kysymys. Ehkä se ei eliittimme kannalta olisikaan mikään tyhmempi veto. Ryssäviha on kovemmassa kurssissa kuin vuosiin ja on vain yksi asia, jota "isänmaallinen" suomalainen vihaa enemmän kuin venäläistä: toista suomalaista, joka ei vihaa venäläistä.

Porvariston hillitty muukalaisviha - prameita vaunuja ja estotonta tappamista

Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma oli onnistunut pääsemään oikein A-studioon keskustelemaan "hätkähdyttävästä" epätasa-arvoisuudesta, joka vallitsee maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Tämä kovasti ihmeellinen asia, jonka Kauma "kentällä" oli usealta ihmiseltä kuullut, koski maahanmuuttajien sosiaalitoimelta saamaa avokätistä rahoitusta uusien lastenvaunujen hankkimiseen. Tässä järisyttävässä uutisessa oli jotain tuttua. Itse muistan vuosien varrella kuulleeni lukuisia versioita tästä samasta, aina yhtä "taivahan totena" esitetystä kulkupuheesta. Joissakin versiossa sossu ostaa maahanmuuttajille uudet kännykät ja autot. Kaikkein vanhimman version muistan lapsuudestani. Sen mukaan sosiaalitoimisto osti kaikille mustalaisille mersut ja uudet omakotitalot.

Kansanedustaja Kauman avauksesta voimme päätellä että vaalit ovat tulossa ja perinteisesti halpa (-mainen), toimiva ja koeteltu konsti kampanjoida on usuttaa vaalikarja jonkin vähemmistön kimppuun. Normaalisti kokoomuksen valtavirran taktiikkana on ollut käydä, syntyperästä välittämättä, tasapuolisesti vain ihan yleisesti kaikenvärisen ja kaikkia seksuaalisia suuntautumisia edustavan köyhälistön kimppuun syyttämällä näitä lintsareiksi, sosiaalipummeiksi, laiskureiksi ja verokirstun tyhjentäviksi, selkärangattomiksi ketjupolttaja-paksukaisiksi. Tähän asti avoin rasismi on delegoitu sekoomus-jugendin willerydmaneille, joiden hourailuille vanhemmat lahtarit ovat sitten, taktisesta arviostaan riippuen, julkisesti voineet joko nyrpistellä neniään tai naureskellen panna jutut nuoruuden harkitsemattomuuden piikkiin.

Miten kansanedustaja Kauman hiukan kömpelöltä ja epäröivältä vaikuttavaa avausta sitten olisi tulkittava? Ehkä hän on kunnianhimoinen henkilö, jolle jokin guru on kertonut muukalaisiin kohdistuvan hyökkäyksen olevan nyt "kuuminta hottia" poliittisen kampanjoinnin alalla niin kuin kulttuurissa yleisemminkin. Katsokaa nyt vaikka kansainvälisesti menestysekkäintä kirjailijaamme ja luultavasti myös seuraavaa kirjallisuuden nobelistiamme Sofi Oksasta. Hän on kehittänyt russofobiasta oman taiteilijuutensa aatteellisen perustan, joka kuljettaa häntä voitosta voittoon niin koti- kuin ulkomailla (onkohan Jussi Halla-aho koskaan pohtinut ryhtymistä romaanikirjailijaksi?).

Sofi Oksasen reseptin menestyksellisyyden Suomi-sarjan tasolla on huomannut myös nokkela tv-kasvo ja huumorikirjailija Jari Tervo. Hän pyrkii kohottamaan itseään ajattelijana suosittelemalla Ylen sivuille kirjoittamassaan pakinassa Venäjän vastaista voimankäyttöä sopivana vastauksena Ukrainan kriisiin. Argumentaatiossaan hän tavoittaa lähes Teuvo Hakkaraisen ja Pentti Oinosen viiltävän älyllisyyden ja onnistuu epälemättä vakuuttamaan kenet tahansa ryssävihan valtaaman kansalaisen. Jotkut lukijat pitävät kommenteissaan Tervon kirjoitusta niin vakuuttavana, että ehdottavat sen kääntämistä englanniksi. Mikäpä siinä. Pakinoitsija Tervo toistelee mediassa puhkikulutettuja ennakkoluuloja itsekritiikittömän ihmisen varmuudella ja kuvittaisi Suomi-brändiä omalla pikantilla tavallaan hiukan samaan tapaan kuin pukumiehen tennissukka. Toisaalta rationaalisen mutta viinaanmenevän ongelmanratkaisija-suomalaisen rinnalle saataisiin viinaanmenevä mutta irrationaalinen mölisijä-suomalainen rikastuttamaan tätä kuvitusta.     

Vaalitaktisesti kansanedustaja Kauman johtopäätös on epäilemättä osuva. Taloudellisesti parempien aikojen lupaaminen ei ole uskottavaa, budjetin liikkumavara ja mahdollinen lisälainanotto on varattava pankkien ja spekulanttien pelastamiseen, etenkin jos joku uusi kupla sattuisi puhkeamaan. Siksi on valtion taloudenkin kannalta edullista kampanjoida ilmaisilla asioilla. Mutta kuinka hoitaa rasistista ja muukalaisvihaa lietsovaa kampanjaa kohteliaasti ja korrektisti? Kas siinäpä pulma, joka avautuu silmiemme eteen kansanedustaja Kauman "prameat lastenvaunut" -avauksen kömpelyydessä. Vielä hassunkurisempi tästä avauksesta tulee kun hän selittää "keskiluokkaisten" suomalaisten tyytyvän käytettettyihin lastenvaunuihin. Tässä hän kuulostaa siltä kuin olisi suomentanut amerikkalaisten pr-gurujen juttuja suoraan google-kääntäjällä. Yhdysvalloissahan on heidän eliittinsä puheiden mukaan vain keskiluokkaa. Suomessa asiat taitavat kuitenkin olla toisin minkä kokoomuksen veroviisas  ministeri Räty palkkatasoja arvoidessaan sai havaita.

Suomalaisten piilevä ryssäviha on noussut entistä suurempaan huutoon Ukrainan tilanteen seurauksena. Monet haluaisivat jopa hyökkäystä Venäjälle, mutta sillä ei oikein voi kampanjoida. Ei kukaan suomalainen poliitikko voi uskottavasti luvata jatkosodan uusintaottelua ilman Yhdysvaltojen tukea ja suostumusta.  Sen sijaan näiden suomalaisen oikeiston älyllisten johtotähtien tapaan poliitikot tajuavat, että nyt on poikkeuksellisen sopiva hetki vedota ihmisten alhaisimpiin tunteisiin: kuten vihaan, kateuteen, epäluuloisuuteen ja pelkoon, jotka kaikki liittyvät yhteen muukalaisvihassa ja rasismissa.

Nyt kun mitään todella mullistavaa täällä meillä ei ole aikoihin tapahtunut, voi olla sopivaa tarkastella kysymystä, joka usein esitetään kansanmurhien jälkeen. Kuinka tavallisista ihmisistä, kenestä tahansa, voi tulla sopivissa olosuhteissa säälimätön murhaaja? Usein tuntuu siltä, ettei tätä kysymystä esitettäessä oikeasti olla kiinnostuneita saamaan siihen vastausta. Vastaus on meidän edessämme tälläkin hetkellä, aivan avoimesti, jokaisen tarkasteltavana. Eivät kansanmurhat ole yllätyksiä vaan kovan tietoisen ponnistelun tuloksia. Ponnisteluja tarvitaan, että tavalliset ihmiset ylittävät luontaisen vastenmielisyytensä kaltaistensa tappamiseen. Siksi onkin välttämätöntä saada heidät näkemään tapettavat toisenlaisina, pelottavina, alhaisina, inhottavina. Tässä on se työsarka jota vihaalietsovat oikeistointellektuellit nytkin niin menestyksellisesti kyntävät.

"Kenen tahansa" älyllinen totuttaminen kaltaistensa murhaamiseen on käynnissä koko ajan: Israelin murhaamat palestiinalaislapset ovat vain ihmiskilpiä, television asiantuntijat teeskentelevät ja puhuvat ikäänkuin Yhdysvallat ei kaikenaikaa murhaisi ja kiduttaisi ympäri maailmaa. Meidät totutetaan siihen, ettei näillä ihmisillä ole väliä. Jopa siinä määrin, että heidän kohtalostaan mainitsemistakin pidetään julkisessa keskustelussa epähienona. Jos rohkenisimme katsoa itseämme ja tekojamme tarkasti, minkälaisista hirveyksistä meillä enää olisi oikeus yllättyä? 



 

Hurskastelua, sanoi kenraali Hägglund

Kenraali Gustav Hägglundin taannoiset jutut juutalaisista ja arabeista kuulostivat vähintäänkin epäilyttäviltä ja jätän ne tässä omaan arvoonsa. Sen sijaan hänen Yhdysvaltojen ja Suomen suhteita koskevassa tarinoinnissaan tuli esille seikka jota ei yleensä välitetä ottaa huomioon. Hän sanoi suunnilleen niin että amerikkalaiset arvioivat muita maita tekojen mukaan eivätkä piittaa hurskastelusta. Tämän voi mielestäni tulkita tarkoittavan sitä, että puheet ihmisoikeuksista, siviiliuhreista ja kansainvälisten sopimusten rikkomukset ovat tätä "hurskastelua" ja miehekkäät sotatoimet tai vaikkapa Venäjän boikotointi ovat arvostusta ansaitsevia tekoja.

"Hurskastelu" on siis vain humaania kuorrutusta, jolla tappaminen myydään huonomuistiselle medialle joka taas kaupittelee sen suurelle yleisölle. Eikä näitä perusteita voi vakavissaan kenellekään esittääkään koska Yhdysvallat itse niitä kaikkein eniten ja räikeimmin rikkoo. Siksi on osuvaa puhua hurskastelusta. Joskus oikein tulee miettineeksi naureskelevatko esimerkiksi hesarin ja ylen toimittajat keskenään kun suunnittelevat syöttävänsä näitä satuja meille täytenä totena ja eettisenä tasapuolisuutena.

Eikös ole hämmästyttävää ettei pudotetusta malesialaiskoneesta ole aikoihin kuulunut mitään, vaikka muun muassa Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja monet pienemmät viskaalit esittivät tietona, että kapinalliset tai venäläiset olivat asialla. Nyt alkaa haista jo kilometrien päähän että asialla oli Ukrainan armeija amerikkalaisten luvalla. Jos suoritettaisiin puolueeton tutkinta ja tämä todettaisiin olisi jännä nähdä kuinka UPIn Mika Aaltola ja muut Washingtonin mikki-hiiri-kerholaiset selittäisivät asiat parhain päin. Tuskinpa näin tulee käymään. Jos todisteet alkavat viitata väärään suuntaan juttu vain vaietaan kuoliaaksi. Tai sitten keksitään jotain hämmästyttäviä todisteita hieman samaan tapaan kuin Al-Quaidan jäsenen passi, joka löydettiin tomuksi jauhautuneiden ja olemattomiin murskautuneiden matkustajakoneiden romujen seasta syyskuun 11 iskun yhteydessä. Ei tähänkään "löytöön" kukaan täyspäinen usko, mutta onpahan jotain minkä perusteella haukkua salaliittoteoreetikoiksi kaikkia epäilijöitä.

Hägglund puhuu varmaankin hurskastelusta siksi, ettei näitä amerikkalaisten esittämiä perusteluja ole tarkoitettu vakavasti otettaviksi. Niillä on vähän samanlainen rooli kuin pahvimukiin painetulla tekstillä: "älä kaada kuumaa kahvia päällesi." Kyse tässäkin on kai kulttuurierosta. Meillä amerikkalaisten small talkin keveydellä esitetty puhe ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta otetaan aivan vakavissaan ja tässä mediamme osoittaa joko ammattitaidottomuutensa tai korruptoituneisuutensa. Kyse on Yhdysvaltain osalta puhtaasti valtapolitiikasta, mutta asiaa ei vain haluta esittää niin karkeasti. Tätä mediamme on kuitenkin kykenemätön meille kertomaan.

Toinen asia, jolle ollaan täysin sokeita kävi esille NSAn urkintaskandaalin yhteydessä. Täällä asiaa seliteltiin taas parhain päin ja toitotettiin kuinka Obama on tiukentamassa NSAn kontrollia. Mediamme tunarit, Washingtonin mikki-hiiri-kerholaisista puhumattakaan, eivät kyenneet kertomaan meille, että Obama lupaili rajoituksia Yhdysvaltain omien kansalaisten, ei muiden, urkintaan.

Venäjä boikottiin! Alexander Stubbin joustavasti periaatteellinen ulkopolitiikka

Alexander "varvassandaali" Stubb on elementissään, kun saa touhuta Venäjä-pakotteiden parissa. Suomi panee Venäjän saartoon vaikka menisi paita päältä, sillä uusia riepuja voidaan sitten kerjätä ystäviltä EU:sta. Arvailujen varaan jää miten realistinen tällainen toive on nykyisessä taloustilanteessa, mutta Suomi ei voi kuulemma missään tapauksessa vain katsoa vierestä kun voimakkaampi maa käy heikomman kimppuun. Paitsi tietysti jos hyökkääjä on Yhdysvallat tai Israel tai joku näiden kahden valtuuttama taho. Näin me olemme samanaikaisesti sekä periaatteellisia, että joustavia (ei siis mitään änkyröitä!).

Tämän joustavasti periaatteellisen ulkopolitiikan seuraaminen voi olla vaikeaa tavalliselle kaduntallaajalle, kun pitäisi tietää milloin tappaminen on väärin ja milloin samantekevää tai suorastaan välttämätöntä. Onneksi media, muun porvarillisen älymystömme ohella, helpottaa eettiseten arvioidemme tekemistä erottelemalla "hyvän" ja "pahan" tappamisen toisistaan käyttämällä niistä eri termejä. "Hyvää" tappamista nimitetään "itsepuolustukseksi",  "tilanteen rauhoittamiseksi", "terrorismin torjunnaksi", "siviilien turvaamiseksi" tai elegantimmin vaikka "humaaniksi interventioksi". "Pahaa" tappamista kutsutaan "terrorismiksi" tai "kansan murhaksi".

Edellä luetetuja vihjeitä oikeaan ajatteluun tarvitaan sentään onneksi varsin harvoin. Jos Yhdysvallat tai Israel esimerkiksi murhaavat lapsia, kysymys on aina "itsepuolustuksesta" tai "terrorismin torjunnasta" (tosin lapsiakaan ei tällöin nimitetä lapsiksi vaan ihmiskilviksi). Tällöin oikea eurooppalaisten arvojen mukainen reaktio on nimittää päättäväisesti kaikkia änkyröitä, jotka kehtaavat arvostella näitä itsensäpuolustajia, patologisiksi amerikan vihaajiksi tai antisemitisteiksi. Median antamia vihjeitä tilanteen oikeaan tulkitsemiseen tarvitaankin lähinnä silloin kun tappotyössä ovat Yhdysvaltojen tai Israelin valtuuttamat tahot. Kuten elävästi muistamme Saddamkin muuttui tyranniksi vasta sen jälkeen kun hän lakkasi tottelemasta Yhdysvaltoja. Samalla hänen tekonsakin muuttuivat järjestyksenpidosta kansanmurhaksi (ajatelkaa poliisia, joka muuttuu mielenosoittajia ampuessaan yhtäkkiä terrorismintorjujasta kansanmurhaajaksi). 

On muuten aika veikeää kuunnella kuinka erilaiset asiantuntijat voivottelevat Venäjän mahdollisten vastapakotteiden vaikutuksia Suomen talouteen. Ensin siis laitetaan voimaan omat pakotteet ja sitten ällistellään, että "miksiköhän ne venäläiset nyt boikotoisivat meidän elintarvikkeitamme, kun ne ovat niin suosittuja". No, venäläisvastaisuus on suosittua Suomessa ja Stubb suuri sankari kun on ohjaamassa valtiolaivamme Washingtonin vanaveteen. Innokkaimmat ovat jo epäilemättä menossa nylkemään "karhua", mutta ensin se olisi saatava kaadetuksi. Jeltsinin koplan hallitessa se oli jo kyljellään. Kuvaavana esimerkkinä siitä on kansanterveyden maailmanennätyksellinen rappeutuminen Venäjällä Neuvostoliiton romahdettua. Ei Putinissakaan mitään vikaa muuten olisi, mutta hän on tottelematon (vertaa Saddam ja Noriega).

Minkälaista Venäjää EU ja Yhdysvallat sitten haluaisivat? Kongon tyyppinen järjestely olisi aika mukava. Meikäläiset yhtiöt saisivat edullisesti maan raaka-aineet ja niistä taisteleville sotapäälliköille voitaisiin myydä aseita. Nämä taas painaisivat palkat EK:nkin kadehtimalle tasolle teettämällä orjatyötä vailla kilpailua haittavia byrokraattisia säännöksiä (varsinainen yrittäjän paratiisi siis!). Sotapäälliköt voitaisiin sitten pitää kurissa kilpailuttamalla heitä keskenään, ettei kukaan pääsisi kehittymään liian suureksi. Venäjällä yhden  tottelevaisen käskynhaltijan malli olisi kenties parempi sen hallussa olevien ydinaseiden vuoksi. Tällöin länsi voisi keskittyä auttamaan hallitsevaa koplaa opposition tukahduttamisessa (jota tosin tuolloin nimitettäisiin terrorismin torjunnaksi) ja kilpailuttamaan koplan jäseniä keskenään.

Tietysti voisin nimittää Stubbia CIA:n agentiksi, mutta tässä tapauksessa siinä ei olisi mitään mieltä. Ei häntä tarvitse mitenkään ohjailla tai lahjoa pitämään pääkonttorin etua toimintansa tärkeimpänä perustana. Nykyisessä aateilmastossa maanpetos Yhdysvaltain hyväksi olisikin jo ajatuksena mahdottomuus. Osuvasti tilannetta kuvaa perussuomalaisten kansanedustajan Tom Packalenin esittämä kanta, jonka mukaan on hyvä, että NSA vakoilee suomalaisia. Eliittimme ajattelussa mikään, mikä ei ole Yhdysvaltain etu, ei voi olla Suomenkaan etu.