YLE:n oma trolli nousee lauteille JSN:n Sanavapauden päivässä

 Julkisen sanan neuvoston sananvapauden päivässä 5.5. 2015 on päävieraana YLEn yhden miehen propagandakomppania Mika Mäkeläinen. Ensiksi hän puhuu "putinisteista ja trolleista toimittajan kiusana" ja sen jälkeen osallistuu keskusteluun siitä kuinka journalistit voivat välttää joutumasta trollauksen ja kybersodankäynnin uhreiksi. Jos tiedonvälityksen kohde haluaa välttyä samalta vitsaukselta kannattaa ainakin välttää juuri hra Mäkeläisen journalismina esitettyä propagandaa.

Sananvapauden päivän esitysten asetelma on suorastaan nurinkurinen. Nythän päin vastoin eletään Mika Mäkeläisen kaltaisen, samaa simppeliä dramaturgiaa noudattelevaa propagandaa tehtailevan "journalistin" kulta-aikaa. Hänen ja muiden propagandamaakareiden ei tarvitse antautua keskusteluun kenenkään kriitikon kanssa, puhumattakaan että tarvitsisi millään tavoin perustella väitteitään. Pelkkä vastustajan parjaaminen riittää. Jos et niele kakistelematta Mäkeläisen americanaa olet trolli, putinisti tai salaliittoteoreetikko. Tähän asti Mäkeläisen ja kumppaneiden pyörittämän farssin suojelijana on toiminut koko valtamedian kuoro, mutta nyt mukaan näyttää liittyneen myös JSN.

Voidaan kai puhua jonkinlaisesta tiedonvälityksen pohjakosketuksesta kun sananvapauden päivään otetaan pääesiintyjäksi henkilö, joka itse ruumiillistaa kaikkein ilmeisintä vapaan keskustelun estettä. Toisaalta jo itse sananvapauden päivän keskustelunaiheesta näkee, etteivät järjestäjät ole vakavissaan liikkeellä. Jos rehellisesti oltaisiin vapaan tiedonvälityksen asialla esiin nostettaisiin nimeen omaan kilpailevat argumentit, niiden tutkiminen ja perusteleminen. Nyt julkisen sanan neuvosto nostaa kunniapaikalle ad hominem -tyyppisen, eli henkilöön menevän argumentoinnin, millä ei pitäisi olla mitään sijaa rationaalisessa keskustelussa.

"Mika Mäkeläinen pitää Amerikasta" Voiman verkkolehden fifi:n jutussa vuodelta 2010 todetaan. Kyseisessä jutussa itsekin suun vuoron saava Mäkeläinen todentaa toimittajan tekemän havainnon omilla puheillaan. Uskollisuus Washingtonin tahdolle on voitu myös todeta hänen lukuisissa "raporteissaan" Venezuelasta, joissa säännön mukaisesti omaksutaan täysin kritiikittömästi CIAn sponsoroiman opposition näkökulma ja parjataan herkeämättä maan sosialistista hallitusta.

Ehkä julkisen sanan neuvosto halusi esiintyjävalinnallaan turvata sen ettei keskustelu vahingossakaan luiskahda väärille urille. Nythän on tarkoitus puhua pääasiassa Venäjästä sananvapauden esteenä eikä kai hiiskahtaakaan sanallakaan todellisesta sananvapauden suurinkvisiittorista, jonka perinpohjaisuuteen ja kattavuuteen verrattuna muinoin pelätty Stasi näyttää esihistoriallisen alkeelliselta ja Venäjän FSB trollitehtaineen puhdetyöverstaalta.

NSA ja muut Yhdysvaltain tiedustelupalvelut liittolaisineen varastoivat tietokantoihinsa kaiken elektronisen kommunikaatiomme. Sieltä löytyvät kätevästi sähköpostimme, internethakumme, tekstiviestimme jne. Tarvittaessa kuunteleminen, kuvaaminen ja paikantaminenkin onnistuvat omien viestintälaitteidemme välityksellä. Jos näin läpitunkeva kyttääminen ei kahlitse sananvapautta niin mikä sitten?

Itsesensuuria ei ehkä tulevaisuudessa uloteta vain avoimiin sosiaalisiin medioihin, kuten facebookiin vaan myös yksityisiin keskusteluihin. Ehkä potkuja aletaan tulevaisuudessa jakaa esim. yksityisen tekstiviestinnän tai e-mailien työnantajalle kriittisen sisällön perusteella. Ei kai olisi mikään ihme jos kerättyjä tietoja alettaisiin kaupitella luottotietojen tapaan. Kaikkein huolettomimmille kansalaisille tämä tietysti sopisi, koska heillä "ei ole mitään salattavaa".

Mutta näistä suuren läntisen ystävän yhteiskuntarauhaa turvaavista ponnisteluista ei nyt passaa liikoja huudella kun eliittimme NATOon vaikka väkisin -projektia ollaan taas lykkäämässä vauhtiin. EUkin on tahollaan valmistautumassa alati kurjistuvien massojen tyytymättömyyden ilmauksiin. Nykyäänhän alkaa olla tapana pitää kaikenlaista eliitille kriittistä yhteiskunnallista aktivismia, kuten mielenosoittamista, terrorismin esiasteena. Juuri Mika Mäkeläisen ihailemassa Amerikan Yhdysvalloissa tämä kehitys on edennyt kaikkein pisimmälle ja siksi hän onkin paras henkilö huolehtimaan siitä, että puhe julkisen sanan neuvoston "sananvapauden" päivässä keskittyy sivuseikkoihin.

Omalaatuisen sosialismin aikakausi

YLE ei petä koskaan kun on kysymys eliittien mieleisestä uutisoinnista koskien Venezuelaa. Nytkin toimittaja Minna Pärssinen kertoessaan, että sikäläisten ruokapankkien asiakkailta aletaan kerätä sormenjälkiä malta jättää sanomatta, että maan taloudellinen ahdinko ei johdu Yhdysvaltain sponsoroiman, aggressiivisen oikeisto-opposition manipuloinneista vaan Hugo Chavezin käynnistämästä "omalaatuisesta sosialismista".

Ne joiden historiaa koskeva tietoisuus ulottuu pidemmälle kuin YLEn uutistoimituksessa löytävät tilanteelle muitakin selityksiä. Kuhnilaista terminologiaa käyttäen Venezuelan tilanteessa on syyskuun 11. 1973 muodostaman eksemplaarin soveltamisesta uuteen ongelmatilanteeseen. Tuolloin Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja CIAn terävimmät aivot siirsivät demokraattisilla vaaleilla valitun Salvador Allenden sosialistihallituksen historiaan. Lopullista kliimaksia edelsi pitkällinen Chilen talouden sabotointikampanja.

Chilessä kyse oli luonnollisesti jonkinlaisesta vapauttamisesta: markkinavoimat vapautettiin ainakin ammattiyhdistysliikkeiden kahleista ja onnekkaimmat ammattiyhdistysaktiivit hengestään ilman pitkällistä kidutusta. Yhdysvallat auttoi tilanteen "normalisoimisessa" lähettämällä Milton Friedmanin kouluttamat "Chicagon pojat" käynnistämään ensimmäisen markkinaliberalistisen ihmiskokeen. Tämän laboratorion hedelmistä olemme saaneet nauttia viimeisen vuosisadan neljänneksen, eikä loppua ole näköpiirissä.

Chavezin hallinnon käynnistämien sosiaalisten ohjelmien, kuten lukutaitokampanjan ja kattavan terveydenhoidon tarjoamisen tuottamat saavutukset eivät luonnolisestikaan ole YLElle uutisoimisen arvoisia "omalaatuisen sosialismin" piirteitä. Vaikka bolivaarinen vallankumous kamppailee olemassa olostaan, muodostaa sen esimerkki niin suuren ideologisen uhan, ettei siitä kertominen ole mahdollista muuten kuin negatiivisessa valossa. Vaikka Yhdysvalloissa koulutetut Mika Mäkeläinen ja Pirkko Pöntinen ovatkin mielipidekirjailuineen omaa luokkaansa, en muista vielä kertaakaan törmänneeni valtavirran mediassamme edes varovaista tasapuolisuutta tavoittelevaan juttuun.

Omalaatuisia sosialisteja löytyy myös kotimaasta. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero kertoo kuinka valtionyhtiöitä täytyy myydä vaikka, pankista saisi lainaa melkein nollakorolla. Syynä on tietysti se, että ei ylitettäisi EUn kanssa sovittua velkakattoa. Tämä ei tietenkään ole Paateron oma keksintö vaan sen takana on koko hallitus. Irvokasta tilanteessa on se että normaalisti julkiporvarien tapaan kaikkea taloussuunnittelua vastustavat demarit pitävät nyt kiinni härkäpäisesti tästä velkaantumispykälästä vaikka älyvapaa omaisuuden tuotto tuottaa karmeita tappioita menetettyinä osinkotuottoina.

No sosialismi ja suunnitelmatalous on vaikea laji. Sitä eivät edes teoriassa voi hallita muut kuin venäläiset. Kun venäläiset ovat kerran kokeilleet suunitelmataloutta takapajuisessa, sotien raunioittamassa ja vihollisten ympäröimässä maatalousvaltiossa joskus viime vuosisadalla ei sitä kuulemma kannata nytkään kokeilla. Kaikkein tiheimmin tätä ajatuskulkua toistelevat, kiinnostavaa kyllä, ne joiden mielestä venäläiset ovat läpeensä kyvyttömiä yhtään mihinkään järkevään toimintaan.

YLEn Mika Mäkeläinen tapaa virkaveljiään trollitehtaalla

Mika Mäkeläinen on juuri oikea henkilö tekemään juttua ns. trollitehtaasta Venäjällä. Mäkeläinen on erikoistunut erityisesti uutisoimaan Venezuelasta tavalla, joka ei ole turhan tarkka faktojen suhteen, mutta aina tinkimättömästi lännen asialla. Mutta asian ydin ei olekaan faktoina esitetyn sisällön paikkansa pitävyys vaan tähtilipulle uskollinen näkökulma.

Ei Mäkeläisen luonnollisestikaan ole yksinään tarvinnut olla mustamaalaamassa Venezuelaa. Samalla asialla ovat olleet myös mm. Pertti Pesonen, Pirkko Pöntinen ja Auli Leskinen. Joskus tulee pohtineeksi mistä tämä kovin suuri innostus tämän kaukaisen ja maailman mittakaavassa vähämerkityksisen maan päälle valehtelemiseen oikein kumpuaa. Vastaus löytyy kun lukee tarkasti näiden "journalistien" tuotoksia. Kysymyshän ei oikeastaan ole reportaaseista tai artikkeleista perinteisessä mielessä vaan mielipidekirjoituksista.

Esimerkiksi viimeisimpänä tähän Washingtonin mikkihiiri-kerhoon liittynyt Johanna Kippo puhuu "omalaatuisen sosisalismin levittämisestä" ja Mika Mäkeläisen mukaan taloudelliset vaikeudet johtuvat sosialismista. Hänen mukaansa hallitus on raunioittanut talouden käyttämällä öljytuloja "kannatuksen ostamiseen". Näin mikkihiirillämme on tapana kutsua niitä lukuisia sosiaalisia ohjelmia, joilla bolivaarinen hallitus on onnistunut kohentamaan köyhimmän kansan osan elinoloja. Mäkeläiselle on tietysti täysin käsittämätöntä, että jokin hallitus pitää kansalleen antamansa lupaukset.

Minusta on vähän likaa vaadittu, että me tavallisen rahvaan edustajat erottaisimme Putinin trollit faktojen paikkansapitävyyden perusteella. YLEn palkkalistoilla olevat valepukit syöttävät jatkuvasti esimerkiksi Venezuelaa koskien niin paksua pajunköyttä, että Pietarin liukuhihnalla saadaan tosiaan raataa pää märkänä, että ylletään vastaaviin tuloksiin. Näiltä Venäjän trolleilta puuttuu sen lisäksi se aatteellinen kiihkeys joka siivittää "ulkomaan kirjeenvaihtajien" palturitehtailua YLEllä. Mika Mäkeläisen ja muiden ideologia on dollarinvihreä antikommunismi. He eivät voi sietää sellaista yhteiskuntajärjestelmää, joka pyrkii ihmisten väliseen tasa-arvoon ja riippumattomuuteen Washingtonin käskyvallasta. Näistä syistä Venezuela ja Kuuba ovat heidän herkeämättömän parjauskampanjansa kohteita.

Putinin Venäjän systeemissä ei varsinaisesti olisi mitään vikaa journalistisen eliittimmekään mielestä jos vain Yhdysvaltain direktiivejä kuunneltaisiin herkemmällä korvalla. Sillä hetkellä kun tämä tottelevaisuusongelma saadaan korjattua ratkeavat myös muut ongelmat. Tämänhän muistamme Jeltsinin ajoilta. Venäjän ihmisoikeustilanne ei tuolloin huolestuttanut ketään näistä "humanisteistamme" vaikka Jeltsin mm. antoi pommittaa parlamenttia eikä päästänyt muita kampanjoimaan tiedotusvälineissä.

Jos Venäjälle saadaan tottelevaisempi johtaja joskus lähitulevaisuudessa on YLEssä jo tarjolla monta taitonsa näyttänyttä trollia valmiina kovapalkkaisiin konsultin tehtäviin vaikka Moskovaan. Kyse olisi epäilemättä ns. win-win asetelmasta, hyödyn korjaisi sekä venäläinen propaganda, että suomalainen tiedonvälitys.