Politiikan uudet hyveet

Meille toitotetaan päivät päästään Venäjän aggressiivisuudesta. Tarkoituksena on tietysti luoda joukkohysterian mittoihin yltävää kriisitietoisuutta, joka saisi kansan syvät rivit muuttumaan myönteisiksi eliitin ajamalle jäsenyydelle NATOssa. Tämä projekti on kantanut yllättävän heikosti hedelmää, vaikka mukaan on valjastettu käytännössä kaikki johtavat poliitikot ja koko valtavirran media.

Kampanja on ollut, perinteisten oppien mukaisesti, erittäin tunteisiin vetoavaa. Kun mitään varsinaista konkreettista näyttöä naapurin vihamielisestä toiminnasta ei ole on keskityttävä esittämään asiat perustelemisen asemesta kovalla äänellä. Vastaväitteisiin on jo etukäteen varauduttu julistamalla kaikki tähän vouhotukseen asiallisin argumentein reagoivat Venäjän agenteiksi. Kaikenlainen Yhdysvaltain toimintaan kohdistuva perusteltukin kritiikki on merkki henkilön kuulumisesta Putinin trolliarmeijaan.

Ulkopoliittinen instituutti suosittelee Suomea pidättäytymään kaikesta virallisesta kanssakäymisestä Venäjän kanssa. Suhteet olisi hoidettava pelkästään EU:n kautta. Suosituksen takana lienee huoli Suomen lipeämisestä EU:n yhteisestä pakoterintamasta Kepun agronomisiiven pelätessä traktorimarsseja maanviljelijöiden taloudellisen ahdingon edelleen syvetessä.

Venäjän vastaisia pakotteita on perusteltu ylevän periaatteellisesti kansainvälisellä oikeudella ja eurooppalaisella arvopohjalla. Ylevyydestään huolimatta näiden perustelujen hyväksyminen edellyttää tietämättömyyden kohottamista heikkoudesta hyveeksi. EU-eliitin moralismin nieleminen edellyttää tietämättömyyttä Kosovon itsenäistymisprosessista, joka muodostaa ennakkotapauksen Krimin Venäjään liittämiselle kansainvälisessä oikeudessa.

Venäjän toiminnan arvioiminen poikkeuksellisen aggressiiviseksi edellyttää myös mm. miljoonan kuolleen irakilaisen ja maan infrastruktuurin tuhoamisen unohtamista. Viime aikojen tapahtumista ei huoli muistella Yhdysvaltain "vahingossa" pommittamaa sairaalaa Kunduzissa. On myös unohdettava, että Venäjän ja Georgian välinen sota alkoi jälkimmäisen hyökkäyksellä.

Venäjän pelättyyn infosotaan liittyvän propagandan pitäminen länsisuutauneen mediamme tuotoksia epäluotettavampina meidän on unohdettava mm. Colin Powellin "todistus" YK:ssa Saddamin joukkotuhoaseista, PR-toimiston keksimä satu lattialle viskatuista keskosista Kuwaitissa ja legenda Viagran voimalla raiskaavista Gaddafin sotilaista.

Ollaksemme yleviä eurooppalaisia ja lojaaleja suomalaisia meidän on kieltäydyttävä muistamasta, tietämästä ja oppimasta. Ehkä NATO:n vastustus johtuukin siitä ettemme vielä ole käsittäneet näiden aikaisemmin valveutuneen kansalaisen hyveinä pidettyjen toimintojen muuttuneen uudessa Euroopassa "humanitaarisen" politiikan toteuttamisen esteiksi.

Aivan äskettäin entisen Jugoslavian sotarikoksia käsittelevä kansainvälinen oikeus julkisti Radovan Karadzicin oikeudenkäynnin yhteydessä tosiasian, joka niin ikään on syytä unohtaa mahdollisimman nopeasti. Sen mukaan Jugoslavian viimeinen johtaja Slobodan Milosevic ei syyllistynyt sotarikoksiin. Näin myös Naton suorittamilta, sinänsä rikollisilta Serbian pommituksilta, putoaa läntisen arvoyhteisön niille aikanaan esittämä "humanitaarinen" peruste. Jos eliittimme ylevä periaatteellisuus olisi tarkoitettu otettavaksi vakavasti olisi kai viimeistään nyt ryhtyä valmistelemaan Bill Clintonin ja kumppaneiden haastamista kansainväliseen oikeuteen.            

Röyhkeän valehtelun taustoja - Ylen uusin riman alitus

Ylen Kioski ohjelma on nuorille suunnattu ajankohtaisohjelma, joka on ottanut asiakseen valistaa katsojiaan ns. venäläisistä trolleista. Yhtenä lähteenä esitellään facebookissa toimiva "Verkkomeedio-neutraali uutistoimisto". YLEn Kioski kertoo sivustonsa trollijutussa Verkkomeedion olevan erikoistunut paljastamaan "Venäjämielisten trollaajien valheita ja kuvamanipulaatioita". En tosin ole mikään uuden median asiantuntija, mutta minusta se kyllä vaikutti pikemminkin pitketyltä vitsiltä, joka kaikessa jurnuttavuudessaan jaksaa naurattaa vain ikuiseen puberteettiin jämähtäneitä siitoin-nostalgikkoja. Verkkomeedion argumentaatioarsenaali koostuu älyllisimmillään foliohattu, CIA ja toveri-hokemista vajoten aina välillä homofobisiin vihjauksiin.

Facebookissa on toki mahdollista ja luvallista olla aivan niin älytön kuin haluaa, mutta YLEltä odottaisi edes jonkinlaista tasoa raportoinnissaan. Nostamalla anonyymin Verkkomeedion lähteekseen Kioskin toimituksen tarkoituksena on kai viestittää että erimielisten kanssa ei tarvitse vaivautua keskustelemaan, pelkkä irvistely riittää. Tämä on tietysti perin outoa siinäkin mielessä, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa journalistisesti laadukkaampaakin avoimesti Venäjän vastaista materiaalia on saatavilla rajattomasti eikä olisi tarvinnut sortua liputtamaan tällaisen Verkkomeedion suoltaman infantiilin töryn puolesta.

Tässä olemme taas vastatusten tiedonvälityksen keskeisen ongelman kanssa. Kuten lukuisat esimerkit osoittavat pidäkkeetön valehteleminen on luvallista kunhan vain muistaa valehdella oikeanlaisia valheita. Venezuelasta on saanut valehdella aina siitä lähtien kun Chavez tuli valtaan. Esim. YLEn mukaan Chavez ja hänen seuraajansa ovat kontrolloineet tiedotusvälineitä, vaikka tosiasiassa enemmistö tiedotusvälineistä on kokoajan ollut opposition hallussa. Palkittu brittiläis-australialainen tutkiva journalisti John Pilger esittää dokumentissaan The War on Democracy pätkän talk-showsta, jossa kehotetaan tappamaan Chavez. Kuinka monessa paikassa tiedonvälityksen vapaus venyisi näin pitkälle?

Meikäläisissä ohjelmissa ääneen pääsevät vain opposition edustajat, jotka saavat puhua mitä tahansa täysin kyseenalaistamatta kun taas Venezuelan hallitusta edustavat tahot eivät lainkaan pääse ääneen tai heidät esitetään valehtelijoina. Meille ei kerrota Venezuelan nykyisen hallituksen saavutuksista, kuten historian suurimmasta lukutaitokampanjasta tai yhdessä kuubalaisten lääkärien kanssa ensimmäistä kertaa tavallisen kansan ulottuville tarjottavasta ilmaisesta terveydenhoidosta. Tämä jälkimmäinen uutinen olisi tietysti kiusallinen sikälikin ettei paljon rikkaammalla Suomellakaan ole varaa eikä hallituksellamme sen puoleen haluakaan ryhtyä moiseen.

Eikä meille toisaalta kerrota opposition "saavutuksista". Nämä "rauhalliset mielenosoittajat" ovat aseistautuneita, he ovat hyökänneet terveysasemille, saartaneet sairaaloita estäen työntekijöiden pääsyn työpaikoilleen, ambulanssien kuljettamasta potilaita ensiapuun jne. Oppositiota lähellä olevat yritykset ovat pyrkineet omalta osaltaan lietsomaan tyytymättömyyttä hamstraamalla elintarvikkeita varastoihinsa.

Näin meille on lupa valehdella. Se kuuluu lehdistönvapauden piiriin. On päin vastoin hyvin luultavaa, että ura YLElläkin jäisi perin lyhyeksi jos latinalaisen Amerikan kirjeenvaihtajaksi saataisiin jonakin päivänä joku virkaintoinen toimittaja, joka olisi kiinnostuneempi raportoinnista kuin toistelemaan Yhdysvaltain sponsoroiman oikeiston propagandaa.

Nyt aletaan meikäläisessäkin mediassa olla, viimeistään tämän Verkkomeedion suosiollisella avustuksella,  jo samalla pidäkkeettömän idiotian tasolla kuin pääkonttorilla "parhaimmillaan".

Meille valehdellaan röyhkeästi - ikimuistoisia esimerkkejä

Muistatteko vielä järkyttävän "uutisen" irakilaisista sotilaista, jotka heittelivät kuwaitilaisessa sairaalassa vastasyntyneet vauvat pois keskoskaapeista odottamaan kuolemaansa kylmällä lattialla? Sitemmin koko juttu paljastui PR-firma Hill & Knowltonin tuottamaksi sepitteeksi, jonka taukoamaton ja kyseenalaistamaton toistelu mediassa valmisteli yleistä mielipidettä suopeammaksi ensimmäiselle Yhdysvaltain hyökkäykselle Irakiin. Kampanja oli menestys, sillä Yhdysvallat sai haluamansa ensimmäisen Persianlahden sodan.

Ennen toista Persianlahden sotaa meille syötettiin täyttä potaskaa Saddamin olemattomista joukkotuhoaseista, joita koskien Yhdysvaltain tuolloinen ulkoministeri Colin Powell kävi esittämässä YK:ssa  "varmat todisteet".  Näiden röyhkeiden valheiden avulla taivuteltiin yleistä mielipidettä suosiolliseksi sodalle, jonka seurauksena vähintäänkin sadat tuhannet siviilit menettivät henkensä. Siitä huolimatta meillä ei ole oikeutta epäillä virallista "totuutta" ellemme halua tulla julkisesti parjatuiksi.

"Sota on rauhaa"-iskulause on tuttu George Orwellin teoksesta 1984. Yhtä hyvin se voisi toimia myös kansainvälisessä politiikassa hegemonisen aseman saavuttaneen humanitaarisen interventionismin iskulauseena. Onhan se tietysti kiistatonta, että kun tapetaan tekijät ja uhrit niin ihmisoikeuksien loukkaukset taatusti loppuvat. Henki, terveys, ravinto ja muut materiaaliset elämän edellytykset eivät kuulu ihmisoikeuksien avulla tappamista oikeuttavien humanitaarien esityslistalle. Näin ollen olisikin johdonmukaisempaa puhua vaikka enkelien tai sielujen oikeuksista. Näistä kummatkaan, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole riippuvaisia materiasta.

Eivät aikamme paradoksit tähän lopu. Meillä on myös skeptikkoja, joiden suurimpana huolena ei nimestään huolimatta ole kritiikittömyys vaan virallista totuutta koskevan kritiikittömyyden puute. Jos et mukisematta usko eliitin tarjoilemaan salaliittoteoriaan olet nykyään Putinin trolli tai sitten tulet niputetuksi yhteen rokotusten vastustajien ja muiden uskovaisten kanssa.

Miksi epäilisimme em. "virallisia totuuksia" kaikesta pilkasta ja irvistelystä huolimatta? Siksi, että niiden nieleminen merkitsisi nykyiseen kurjuuteen tyytymisen ohella myös toivosta luopumista.   

Jotta homma ei menisi liian totiseksi niin tässä linkki yhteen viralliseen totuuteen: BBC:n toimittaja Jane Standley kertoo 11.9. 2001 suorassa lähetyksessä WTC 7:n sortumisesta (rakennus on kuitenkin edelleen pystyssä hänen taustallaan). Virallisen totuuden mukaan toimittaja Standley kertoo erehdyksessä yli 20 minuuttia etukäteen tulipalojen heikentämän rakennuksen sortumisesta. Meidän yksinkertaisten mielessä herää epäilys siitä, että kyseisellä toimittajalla on sisäpiirin tietoa asiasta, mutta "vastuulliset tahot" pitävät erehtymistä tällaisissa pikkuasioissa täysin ymmärrettävänä. Kerrankos näitä pilvenpiirtäjiä nyt tulipaloissa sortuu? Tai puretaan räjähteiden avulla.