Yhdysvallat tukee fundamentalisteja - ja aiheuttaa pakolaiskriisin

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat käytti Euroopassa äärioikeistoa apunaan estääkseen paikallisia kommunisteja ja muuta radikaalia vasemmistoa pääsemästä valtaan. Tämä politiikka tunnetaan nimellä operaatio Gladio. Lähi-idässä Yhdysvallat on käyttänyt fasistien asemesta uskonnollista oikeistoa, jonka keskiaikainen oikeuskäsitys ja rangaistusmenetelmät eivät millään tapaa heitä häiritse. Uskonnollinen fanaattisuus ja raakuus päinvastoin tekevät näistä ryhmittymistä luotettavia kumppaneita Yhdysvaltain silmissä. Ehkä syvä uskonnollisuus yhdistää ekumeenisessa hengessä myös tappotyössä.

Yhdysvallat halusi eroon hankalksi kokemastaan eversti Gaddafista ja saikin tahtonsa läpi sillä seurauksella, että maassa on nyt sisällissota. Älkäämme myöskään unohtako hiuksianostattavaa propagandaa, jota amerikkalaiset meille tarjoilivat mediamme kritiikittömällä ja suosiollisella avustuksella. Meille kerrottiin että Gaddafin armeijan sotilaat raiskaavat naisia potenssilääkkeiden voimalla. Sittemmin tämäkin "uutinen" on osoittautunut perättömäksi, mutta siitä oli epäilemättä apua hyökkäykselle suotuisan mielialan valmistamiselle maanosassamme. Kerta kerran jälkeen saattaa vain ihmetellä näiden kauhujuttujen keksijöiden mielikuvitusta.

Yhdysvallat sai liittolaisineen sodan aikaiseksi myös Syyriassa. Nyt tähtäimessä on al-Assadin hallinto, jolla on hyvät suhteet Venäjään ja Iraniin. Nämä molemmat seikat jo sinänsä riittävät paikkaan mustalla listalla, mutta myös Israel ja Saudi-Arabia pitävät Syyriaa arkkivihollisenaan. Tämän manööverin suorittamiseksi on aloitettu jokseenkin monimutkainen peli, jossa tuetaan konfliktin vastakkaisilla puolilla sotivia osapuolia.

Nykyään kovasti kauhisteltu Isis on Yhdysvaltain yhdessä saudien kanssa rahoittama, kouluttama ja aseistama ryhmittymä. Isis taistelee Syyrian hallitusta vastaan muiden islamistien kanssa. Isistä vastaan puolestaan taistelevat kurdit, joiden väliaikaisesta avustamisesta huolimatta Yhdysvallat kuitenkaan ei halua heidän menestyvän liian hyvin, sillä sen läheinen liittolaismaa Turkki ei pitäisi tästä. Isisin ohella he ovat alkaneet tukea myös "maltillisempaa" islamistiryhmää, jolla on läheiset yhteydet al-Qaidaan.

Yhdysvaltain läheiset yhteydet uskonnollisiin fanaatikkoihin, kuten al-Qaidaan tai Saudi-Arabiaan ei ole niin nurinkurista kuin voisi ensiksi kuvitella. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kaikkein luotettavimpia liittolaisia, koska ne eivät missään vaiheessa lähtisi tosissaan haastamaan isäntänsä johtoasemaa maailmassa. Ne myös ovat valmiita armotta kukistamaan kaikki maalliselta pohjalta kansalliseen riippumattomuuteen pyrkivät liikkeet vasemmistolaisista puhumattakaan. Islamistisille fanaatikoille riittää, että he saavat pitää peliään omassa maassaan. Siksi ketään "vastuullista tahoa" lännessä ei häiritsekään, Saudi-Arabiassa naiset ovat totaalisesti alistettuja ja valtio hakkauttaa vuosittain sadoilta rikollisina pitämiltään päitä irti miekalla.

NATO:n ja Yhdysvaltain kannalta hirvein kuviteltavissa oleva kehitys lähi-idässä olisi Venezuelan kaltaisen vasemmistolaisen hallinnon esiinnousu. Positiivisen esimerkin vaara on kaikkein myrkyllisin johtavan kapitalistisen valtion eliitille. He eivät halua alamaistensa käsittävän, että paljon köyhemmilläkin mailla on varaa tarjota parempia hyvinvointipalveluja kuten esimerkiksi kattava ilmainen terveydenhoito. Ja kyse on vain poliittisesta tahdosta, siitä mihin valtion varoja halutaan käyttää. Siksi Yhdysvallat onkin julistanut Venezuelan uhaksi kansalliselle turvallisuudelleen. Kukaan täysissä järjissään oleva ei tietenkään usko, että Venezuela tekisi vapaaehtoisen kansallisen itsemurhan hyökkäämällä Yhdysvaltoihin. Uhka muodostuukin pelkästä amerikkalaista oikeudenmukaisemman hallinnon olemassaolosta. Se on positiivisen esimerkin muodostama uhka.

Lähi-idässä tällainen demokraattinen taloudellinen kehitys olisi vielä hälyttävämpää, sillä se voisi johtaa öljyn hinnan nousemiseen. Se taas nostaisi bensiinin hintaa Yhdysvalloissa, mikä lienee ainoa asia, mikä voisi saada todella suuret joukot liikkeelle ja protestoimaan. Obama ja hänen seuraajansa näkevät painajaisia kilometrien pituisista autojonoista tyhjille bensa-asemille.  

    

Mr president, I am Timo from Finland. What can we do for you?

Näin kertoo ulkoministerimme Timo Soini sanoneensa Yhdysvaltain presidentille päästyään häntä pikaisesti tapamaan Anchoragessa, arktisia alueita koskevan kokouksen yhteydessä viime viikolla. Soinin olemus vaikutti sellaiselta, että lienee turha kysyäkään ottiko hän ihmisoikeudet puheeksi tapaamisen yhteydessä. Näinhän on lehdistöllä tapana kysyä silloin kun edustajamme tapaa esimerkiksi Kiinan tai Venäjän valtionjohtoa. Yhdysvaltain kohdalla lehdistö ei kysele tällaista, vaikka syytä olisi.

Soinin olemus toikin mieleen aivan toisenlaisen kysymyksen. Olisin halunnut tietää, saiko hän Obamalta juomarahaa kysyessään, miten voimme palvella? Tiedän kyllä, että diplomatiaan kuuluu hyvien käytöstapojen noudattaminen, mutta Soinin kohteliaisuus ei ollut itsenäisen valtion virallisen edustajan kohteliaisuutta. Se ei ollut ystävällistä, mutta itsevarmaa valtiomiehen käytöstä vertaisten kesken vaan nöyristelevää matelua, juomarahaa kärkkyvän portsarin tai ylihintaista konetta tyrkyttävän pölyimurikauppiaan kohteliaisuutta. Vastaava käytös esimerkiksi Kekkoselta Neuvostoliiton johdon (tai kenenkään muunkaan) edessä ei ole kuviteltavissa.

Sen sijaan en usko etteikö Soini oli ollut rehellinen. Ainoana rajana hänen palvelualttiudelleen oli varmasti vain Obaman mielikuvitus. Hän olisi varmasti ollut valmis tekemään aivan mitä tahansa Yhdysvaltain presidentti olisi keksinyt tai kehdannut pyytää. Tässä suhteessa hän ei tosin juuri poikkea yhdestäkään suomalaisesta poliitikosta, joka nykyään voi valikoitua johtaviin tehtäviin maassamme.

Timo Soini puolueineen ei haluaisi ottaa turvapaikanhakijoita maahamme, eikä halua EU:n päättävän yhteisistä pakolaiskiintiöistä. Hän on myös joskus ilmaissut kannattavansa henkilökohtaisesti jäsenyyttä sotilasliitto NATO:ssa. Ulkopuolisesta tarkkailijasta käytös vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta, sillä juuri Yhdysvaltain ja sen eurooppalaisia liittolaisia on suurelta osin "kiittäminen" nykyisestä pakolaiskriisistä lähi-idässä ja pohjois-Afrikassa.

Timolla Suomesta olisi ollut nyt elämänsä tilaisuus sanoa ihailemansa maan johtajalle, että näiden olisi syytä lopettaa islamistien tukeminen Syyriassa ja Irakissa. Niin yhä useampi ihminen voisi jäädä sijoilleen, eikä heidän tarvitsisi tehdä vaarallista matkaa Eurooppaan (ja varsinkaan Suomeen) Timon ja hänen aatetovereidensa vastuksiksi. Millään tällaisella Timo ei tietenkään halua pilata tätä elämänsä tähtihetkeä, eikä sen puoleen mitään muutakaan hetkeä. Ja toisaalta, jos hänen puolueensa rasistisiipi (... anteeksi, tarkoitin tietenkin maahanmuuttokriitikoita) saisi jotain rähinää aikaiseksi pakolaisten kanssa tekisi se hyvää kannatuslukemille, sitten kun kaikki vaalilupaukset on syöty.

Mutta eipä olla liian ankaria Timolle Suomesta. Hän ei kiellä olevansa populisti. Siinä hän on uskoakseni mutkikkaalla ja timomaisen nokkelalla tavalla rehellinen. Hän ei aliarvioi ihmisiä vaan uskoo jokaisen tajuavan, että populismiin kuuluu olennaisena osana katteettomien lupausten antaminen ja jopa valehtelu. Tässä hän poikkeaa useimmista muista "vakavasti otettavista" poliitikoista ja median edustajista, joiden mielestä populismia on valtion rahojen hassaaminen sosiaaliturvaan, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Ylipäänsä kaikkeen muuhun kuin kapitalistien tappioiden kattamiseen, yritystukiin ja asevarusteluun.  

Äärioikeisto vauhdissa - Sotaveteraanit taas ratsuina

Pakolaiskriisi, joka näkyy jo meilläkin on saanut äärioikeiston nousemaan koloistaan. Pelkän paikallisen rähinöinnin asemesta he pyrkivät nyt jo saamaan kaikki maan pakolaiskeskukset suljetuiksi. Tunnukset ovat koomisen simppeleitä mannerheimin koiria (anteeksi Suomen leijonia) siniristin päällä. Ja kuten ajan henkeen kuuluu "Suomi ensin"-tunnuksella esiintyvä kööri ryöstää surutta sankarihautoja ja hoivakoteja laittamalla sotaveteraanien suuhun omaa ksenofobista törkyään. Tämäkö muka on kunnioittavaa toimintaa, kun jo suurelta osin edesmenneitä ihmisiä käytetään mainostauluina? Voi vain toivoa, että täysjärkisemmät tekevät näiden ylilyöntien perusteella samansuuntaiset johtopäätökset kuin Pate Mustajärvi, joka heitti leijona-riipuksensa baarin vessan kusilaariin.

Mikäs on äärioikeiston mekastaessa kun meillä on vallassa SSS-miesten hallitus: Timokkio perussuomalaisineen, Kepun uskonnollinen sattumamiljonääri Sipilä ja Amerikan oma hymypoika Alex Stubb. Muukalaisia vihaavalla äärioikeistolla on vahva edustus perussuomalaisten eduskuntaryhmässä, Sipilä omine omituisine insinöörihöpinöineen on yhteiskuntasopimus-pakkomielteensä vallassa, eikä muutenkaan ole kiinnostunut rasismin vastustamisesta. Stubb taas Washingtonin luottomiehenä suhtautuu isäntiensä tavoin pragmaattisesti kaikenlaisiin ääriliikkeisiin vaikka muodon vuoksi olisi jotain kriittistä sanovinaankin.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö tuntuu olevan samoilla linjoilla. Kun hän esitti ulkopoliittisessa linjapuheessaan Helsinkiin kokoontuneille suurlähettiläille, ette Suomi aio olla hyväksikäytettävä idiootti kansainvälisessä politiikassa, äkkinäinen olisi voinut luulla hänen tulleen järkiinsä ja todella tarkoittavan sitä. Siis että Suomi sanoutuu irti Naton sotaseikkailuista ja Venäjä-pakotteista. No ei sentään. Niinistö halusi vain alleviivata sitä, ettei Suomi aio jatkossakaan kantaa suurempaa osuutta pakolaisten auttamisessa. Kaukaisten maitten ihmisten tappamiseen, Naton rinnalla, voitaisiin sen sijaan jatkossa ryhtyä tarmokkaammin kun vain härkäpäinen kansa saataisiin taivutettua jäsenyyden kannalle.

Hitler tuli poliitikon uransa alkuvaiheessa kuuluisaksi ns, oluttuvan kaappauksestaan ja hän myös mielellään puhui kaljoittelevalle yleisölle vaikkei itse viinamäen miehiä ollutkaan. Tämä perinne tuntuu jossain määrin saavan jatkoa myös nykypäivän Suomessa, sillä turvapaikanhakijoiden majoitusta vastustavien joukossa näyttää olevan merkittävä edustus oluen ystäviä. Tämä vaikuttaa hiukan yllättävältä, mutta olutkaan ei tunnetusti vaikuta kaikkiin yksinomaan rentouttavasti.

Äärioikeisto esittää mielellään kritiikkiä siitä, ettei nyky-yhteiskunnassa saa puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä. Tällä he tarkoittavat sitä, että laeissa on asetettu sanktioita kiihottamiselle kansanryhmää vastaan, eikä loukkaavien ilmausten käyttöä pidetä muutenkaan sopivina. Tämä suoruus ei kuitenkaan ulotu puheeseen heistä itsestään. Tässä asiassa he kannattavat poliittista korrektiutta, jonka mukaan rasistia ja fasistia ei saa sanoa rasistiksi ja fasistiksi vaan pitää puhua maahanmuuton kriitikosta ja monikulttuurisuuden kriitikosta. Tämä on mennyt jopa niin pitkälle, että perussuomalaisten "työmies", ex-ydinvoimalobbari, Matti Putkonen laatii mustia listoja niistä, jotka eivät kakistelematta noudata heidän ristiriitaista julkisuusstrategiaansa. Myös lakitieteen tohtori Kari Uoti on palkattu tutkimaan rohkeneeko jo sanoa jotain epäkorrektia perussuomalaisista.

Kaikesta irrationaalisuudestaan huolimatta tätä äärioikeistolaista liikehdintää ei pidä jättää huomiotta. Se on potentiaalisesti vaarallista, aggressiivista ja myös mielellään väkivaltaista kuten on jo nähty. Sille ei missään nimessä pidä antaa periksi, kuten selkärangattomasti esiintynyt Forssan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kokoomuslainen Mika Penttilä teki. Asiasta tekee vielä pöyristyttävämmän se seikka, että Penttilä on poliisi. Mitä onkaan odotettavissa, kun virkavalta antaa periksi muutamalle kovaääniselle rettelöitsijälle. Vai kuuluuko hän kenties itsekin samaan joukkoon muttei rohkene sitä tunnustaa. 

Jumala puhuu englantia - Olli Immonen palvoo samalla kielellä

Kun kristityt hyväntekijät vaelsivat Venäjälle rakentamaan kirkkoja ja jakamaan armopaloja paikalliselle rahvaalle kiinnitin huomiota monien pukeutuneen t-paiotihin, joissa oli hurskaita iskulauseita. Englannin kielellä. Nämä hurskaat henkilöt eivät kaiketi itse olettaneet heidän kirkossaan veisaavien karjalaismummojen ymmärtävän näitä viestejä. Tai kenties näiden apostolien jumala onkin englannin kielinen. Tai sitten teksti on suunnattu sponsoreita varten otetuille valokuville tai videoille.

Ihmeellisempääkin tapahtuu. Suomalaisen monokultturin tukipilari, kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti purkauksensa toisella kotimaisella, englanniksi ja häipyi sitten ulkomaille etelän lämpöön. Havaitsemmeko tässä jotain ristiriitaisuutta? Ei välttämättä. NATO:n suosikkeja viidennen kolonnan riveihin ovat juuri äärioikeiston edustajat. Tämä nähtiin jo muinoin kylmän sodan aikana monissa euroopan maissa ja sama on saatu todeta jo Ukrainassa.

Kylmän sodan aikana suurelta osin äärioikeistosta koostuvat yksiköt oli nimellisesti perustettu Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta. Kun hyökkäystä ei koskaan tullut nämä operaatio Gladiona tunnetut joukot keskittyivät paikallisten radikaalien vasemmistolaisten, erityisesti kommunistien murhaamiseen ja muuhun väkivaltaiseen torjuntaan.

Toisin kuin väitetään Gladio-yksiköitä ei hajotettu kylmän sodan jälkeen vaan ne ovat toiminnasssa edelleen kuten näemme parhaiten juuri Ukrainassa. Sama meininki on meneillään myös esimerkiksi Venezuelassa, jossa "rauhalliset mielenosoittajat" ampuvat poliiseja rynnäkkökivääreillä ja virittelee rautalankoja katujen poikki jotka tarvittaessa leikkaavat huolimattoman motoristin pään irti. Heidän "rauhaomaiseen protestointiinsa" kuuluu muun muassa ambulanssien pääsyn estäminen sairaaloiden ensiapuun ja linja-autojen pysäyttäminenniin etteivät ne pääse liikennöimään köyhälistön alueelle.

Yhdysvaltalainen aktivisti Sibel Edmonds puhuukin jo Gladio-B:stä. Kenties Olli Immonen yrittää herättää huomiota NATO:n päämajan rahoittajien huomiota. Tänään näyttönsä antoivat myös toiset uussiitoinilaiset jotka itselleen ominaisen "miehekkäästi" kävivät joukolla yhden kimppuun ja potkivat maassa makavaa. Tässä on lisää kolkkapoikia NATO:n Gladio-B:n palvelukseen.

Gladion pääasiallisena toimintamuotona oli ns jännitteen strategian toteuttaminen. Tämän paradigman piirustukset laati amerikkalainen kenraali Lyman Lemnizer ja ne tunnetaan operaatio Northwoodsin nimellä. Tarkoituksena oli tappaa amerikkalaisia siviilejä ja sotilaita ja panna teko kuubalaisten piikkiin tulevan hyökkäyksen legitimoimiseksi. Suunnitelma ei kuitenkaan käynyt presidentti Kennedyn pirtaan ja maksoi vastahankaisuudestaan hengellään. Kennedy oli muuttamassa politiikkaansa liennytyksen suuntaan mikä ei käynyt isänmaallisten piirien pirtaan.

JFK:n kohtalon koki myöhemmin Olof Palme, joka ei osallistunut tarpeeksi tarmokkaasti ollut nostamassa painetta Neuvostoliiton suuntaan. Tilalle tuli lepsu Ingvar Carlsson ja amerikkalaiset saattoivat todeta Ruotsin muuttuneen taas "normaaliksi maaksi". Molemmissa tapauksissa teko yritettiin pistää vasemmistoradikaalien piikkiin.  Jännitteen strategia saavutti kuitenkin huipentumansa 11.9 , 2001 kun Yhdysvallat tuhosi itse kolme pilvenpiirtäjää ja pani sen Al-Quaidan piikkiin.

Olli Immonen kasaa CV:tään NATO:n suuntaan luotettvana henkilönä. Tästä syystä julistus kyhättiin englanniksi. Töitä on varmaan tarjolla myös tänään Jyväskylässä rettelöineille natseille. Muihin potentiaalisiin stipendiaattein kuuluvat verkkomeedion ympärillä hääräävät siitoinilaiset kapiaiset. lapsellisen disinformaationsa kera. Idiotia on tässä tapauksessa vain etu sillä amerikkaa palvova suuri yleisö ei millään usko, että tällaiset pölvästit pääsevät NATO:n hommiin. 

TTIP-kampanja - Ay-johdon moraalinen rappio syvenee

Suomalainen ammattiyhdistysliike on tehnyt uuden ennätyksen kansainvälisen suurpääoman mielistelemisessään liputtamalla avoimesti TTIP-sopimuksen puolesta. SAKn, STTKn ja AKAVAn ylimmän kerrostuman pirtaan näyttää siis sopivan, että viimeinen sana lainsäädännöstä siirretään suuryrityksille ja niiden palkkaamille yksityisille lakifirmoille. Tarkoituksena on että nämä lakifirmat ratkovat kiistoja valtioiden ja yritysten välillä silloin kun lainsäädäntö ei ole pääoman mieleistä.

Ei tarvitse olla mikään selvännäkijä ennustaakseen, että tulevat hallitukset TTIPn tullessa voimaan välttelevät säätämästä lakeja jotka eivät mahdollisesti käy suuryritysten pirtaan välttyäkseen korvauksilta ja välimiesmenettelyn kustannuksilta. Tämä vain entisestään syventää sitä käytäntöä, jossa elinkeinoelämän lobbarit toimittavat hallituksellemme valmiita lakiluonnoksia. Nykyisen korruption syvyyden huomioon ottaen ei liene mitään estettä sille, että samat lakifirmat jotka toimivat välimiehinä laativat myös "sopivat" lakiluonnokset.

Itse TTIP-kampanjointi ei kuitenkaan ole vielä läheskään pöyristyttävin yksityiskohta ay-johdon moraalisessa konkurssissa. Kaikkein vakavin yksityiskohta ovat ne perusteet, joilla meidät yritetään saada tämä myrkyllinen törky nielemään. TTIP-sopimus on näiden koijareiden mukaan tapa päästä lähemmäksi Yhdysvaltoja, joka esitetään demokratian, ihmisoikeuksien ja eritoten työntekijöiden oikeuksien esitaistelijana. Ikään kuin Yhdysvallat kätyreineen ei koskaan olisi käynyt ja kaiken aikaa kävisi miljoonia uhreja vaatineita sotiaan, rikkoisi rutiinin omaisesti kansainvälisiä sopimuksia ja kiduttaisi tuntematonta määrää uhrejaan Guantanamossa ja ties kuinka monessa salaisessa pidätyskeskuksessa.

Niin historiallisista kuin nykyisistäkin maailman tapahtumista autuaan tietämättömien (tai patologisten valehtelijoiden) propagandistien kärkenä häärää Aleksi Kuusisto, SAKn kansainvälisten asioiden "asiantuntija". Ei liene mikään yllätys että geopoliitikko Kuusisto kumppaneineen on saanut kiitosta Alexander Stubbilta. Tässä meillä lieneekin taas yksi uusi demari (esimerkiksi Juhana Vartiaisen ohella), jolla olisi loistava tulevaisuus myös virallisesti elinkeinoelämän palveluksessa. Nyt Aleksi Kuusisto on kuitenkin pääomalle enemmän hyödyksi SAKssa ja tulee sitä paitsi halvemmaksi kun hänen palkkansa maksavat ammattiliittojen jäsenet.

Moraalinen konkurssi ei tietenkään ole vain näiden "asiantuntijoiden" tuotantoa. Heidän esiinnousunsa on pikemminkin sairauden oire kuin sen syy. On jo kauan ollut tunnettua, että ammattiliittojen ylin kerros samaistuu enemmän pääoman virkailijoiden kuin jäsenistönsä kanssa. Tämä on huomattu jo moneen otteeseen kun kovasanainen teatteri valon nopeudella vaihtuu nöyristelevästi hymyilevään yksimielisyyteen työnantajapuolen kanssa.  

Röyhkeän valehtelun taustoja - Ylen uusin riman alitus

Ylen Kioski ohjelma on nuorille suunnattu ajankohtaisohjelma, joka on ottanut asiakseen valistaa katsojiaan ns. venäläisistä trolleista. Yhtenä lähteenä esitellään facebookissa toimiva "Verkkomeedio-neutraali uutistoimisto". YLEn Kioski kertoo sivustonsa trollijutussa Verkkomeedion olevan erikoistunut paljastamaan "Venäjämielisten trollaajien valheita ja kuvamanipulaatioita". En tosin ole mikään uuden median asiantuntija, mutta minusta se kyllä vaikutti pikemminkin pitketyltä vitsiltä, joka kaikessa jurnuttavuudessaan jaksaa naurattaa vain ikuiseen puberteettiin jämähtäneitä siitoin-nostalgikkoja. Verkkomeedion argumentaatioarsenaali koostuu älyllisimmillään foliohattu, CIA ja toveri-hokemista vajoten aina välillä homofobisiin vihjauksiin.

Facebookissa on toki mahdollista ja luvallista olla aivan niin älytön kuin haluaa, mutta YLEltä odottaisi edes jonkinlaista tasoa raportoinnissaan. Nostamalla anonyymin Verkkomeedion lähteekseen Kioskin toimituksen tarkoituksena on kai viestittää että erimielisten kanssa ei tarvitse vaivautua keskustelemaan, pelkkä irvistely riittää. Tämä on tietysti perin outoa siinäkin mielessä, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa journalistisesti laadukkaampaakin avoimesti Venäjän vastaista materiaalia on saatavilla rajattomasti eikä olisi tarvinnut sortua liputtamaan tällaisen Verkkomeedion suoltaman infantiilin töryn puolesta.

Tässä olemme taas vastatusten tiedonvälityksen keskeisen ongelman kanssa. Kuten lukuisat esimerkit osoittavat pidäkkeetön valehteleminen on luvallista kunhan vain muistaa valehdella oikeanlaisia valheita. Venezuelasta on saanut valehdella aina siitä lähtien kun Chavez tuli valtaan. Esim. YLEn mukaan Chavez ja hänen seuraajansa ovat kontrolloineet tiedotusvälineitä, vaikka tosiasiassa enemmistö tiedotusvälineistä on kokoajan ollut opposition hallussa. Palkittu brittiläis-australialainen tutkiva journalisti John Pilger esittää dokumentissaan The War on Democracy pätkän talk-showsta, jossa kehotetaan tappamaan Chavez. Kuinka monessa paikassa tiedonvälityksen vapaus venyisi näin pitkälle?

Meikäläisissä ohjelmissa ääneen pääsevät vain opposition edustajat, jotka saavat puhua mitä tahansa täysin kyseenalaistamatta kun taas Venezuelan hallitusta edustavat tahot eivät lainkaan pääse ääneen tai heidät esitetään valehtelijoina. Meille ei kerrota Venezuelan nykyisen hallituksen saavutuksista, kuten historian suurimmasta lukutaitokampanjasta tai yhdessä kuubalaisten lääkärien kanssa ensimmäistä kertaa tavallisen kansan ulottuville tarjottavasta ilmaisesta terveydenhoidosta. Tämä jälkimmäinen uutinen olisi tietysti kiusallinen sikälikin ettei paljon rikkaammalla Suomellakaan ole varaa eikä hallituksellamme sen puoleen haluakaan ryhtyä moiseen.

Eikä meille toisaalta kerrota opposition "saavutuksista". Nämä "rauhalliset mielenosoittajat" ovat aseistautuneita, he ovat hyökänneet terveysasemille, saartaneet sairaaloita estäen työntekijöiden pääsyn työpaikoilleen, ambulanssien kuljettamasta potilaita ensiapuun jne. Oppositiota lähellä olevat yritykset ovat pyrkineet omalta osaltaan lietsomaan tyytymättömyyttä hamstraamalla elintarvikkeita varastoihinsa.

Näin meille on lupa valehdella. Se kuuluu lehdistönvapauden piiriin. On päin vastoin hyvin luultavaa, että ura YLElläkin jäisi perin lyhyeksi jos latinalaisen Amerikan kirjeenvaihtajaksi saataisiin jonakin päivänä joku virkaintoinen toimittaja, joka olisi kiinnostuneempi raportoinnista kuin toistelemaan Yhdysvaltain sponsoroiman oikeiston propagandaa.

Nyt aletaan meikäläisessäkin mediassa olla, viimeistään tämän Verkkomeedion suosiollisella avustuksella,  jo samalla pidäkkeettömän idiotian tasolla kuin pääkonttorilla "parhaimmillaan".

Meille valehdellaan röyhkeästi - ikimuistoisia esimerkkejä

Muistatteko vielä järkyttävän "uutisen" irakilaisista sotilaista, jotka heittelivät kuwaitilaisessa sairaalassa vastasyntyneet vauvat pois keskoskaapeista odottamaan kuolemaansa kylmällä lattialla? Sitemmin koko juttu paljastui PR-firma Hill & Knowltonin tuottamaksi sepitteeksi, jonka taukoamaton ja kyseenalaistamaton toistelu mediassa valmisteli yleistä mielipidettä suopeammaksi ensimmäiselle Yhdysvaltain hyökkäykselle Irakiin. Kampanja oli menestys, sillä Yhdysvallat sai haluamansa ensimmäisen Persianlahden sodan.

Ennen toista Persianlahden sotaa meille syötettiin täyttä potaskaa Saddamin olemattomista joukkotuhoaseista, joita koskien Yhdysvaltain tuolloinen ulkoministeri Colin Powell kävi esittämässä YK:ssa  "varmat todisteet".  Näiden röyhkeiden valheiden avulla taivuteltiin yleistä mielipidettä suosiolliseksi sodalle, jonka seurauksena vähintäänkin sadat tuhannet siviilit menettivät henkensä. Siitä huolimatta meillä ei ole oikeutta epäillä virallista "totuutta" ellemme halua tulla julkisesti parjatuiksi.

"Sota on rauhaa"-iskulause on tuttu George Orwellin teoksesta 1984. Yhtä hyvin se voisi toimia myös kansainvälisessä politiikassa hegemonisen aseman saavuttaneen humanitaarisen interventionismin iskulauseena. Onhan se tietysti kiistatonta, että kun tapetaan tekijät ja uhrit niin ihmisoikeuksien loukkaukset taatusti loppuvat. Henki, terveys, ravinto ja muut materiaaliset elämän edellytykset eivät kuulu ihmisoikeuksien avulla tappamista oikeuttavien humanitaarien esityslistalle. Näin ollen olisikin johdonmukaisempaa puhua vaikka enkelien tai sielujen oikeuksista. Näistä kummatkaan, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole riippuvaisia materiasta.

Eivät aikamme paradoksit tähän lopu. Meillä on myös skeptikkoja, joiden suurimpana huolena ei nimestään huolimatta ole kritiikittömyys vaan virallista totuutta koskevan kritiikittömyyden puute. Jos et mukisematta usko eliitin tarjoilemaan salaliittoteoriaan olet nykyään Putinin trolli tai sitten tulet niputetuksi yhteen rokotusten vastustajien ja muiden uskovaisten kanssa.

Miksi epäilisimme em. "virallisia totuuksia" kaikesta pilkasta ja irvistelystä huolimatta? Siksi, että niiden nieleminen merkitsisi nykyiseen kurjuuteen tyytymisen ohella myös toivosta luopumista.   

Jotta homma ei menisi liian totiseksi niin tässä linkki yhteen viralliseen totuuteen: BBC:n toimittaja Jane Standley kertoo 11.9. 2001 suorassa lähetyksessä WTC 7:n sortumisesta (rakennus on kuitenkin edelleen pystyssä hänen taustallaan). Virallisen totuuden mukaan toimittaja Standley kertoo erehdyksessä yli 20 minuuttia etukäteen tulipalojen heikentämän rakennuksen sortumisesta. Meidän yksinkertaisten mielessä herää epäilys siitä, että kyseisellä toimittajalla on sisäpiirin tietoa asiasta, mutta "vastuulliset tahot" pitävät erehtymistä tällaisissa pikkuasioissa täysin ymmärrettävänä. Kerrankos näitä pilvenpiirtäjiä nyt tulipaloissa sortuu? Tai puretaan räjähteiden avulla.