Oma amerikkaisemme, ministeri Alexander Stubb, joutui kiusalliseen välikäteen kun häneltä pyydettiin kommenttia Yhdysvaltain EU:hun kohdistamasta vakoilusta. Nyt hän ei voinut suoralta kädeltä tuomita tietojen vuotajaa, kuten Wikileaksin tapauksessa, vaikka sitä mielessään todennäköisesti kirosikin.
Ensi näkemältä Stubbin ihmettely "miksi kaverimme vakoilee meitä?" vaikuttaa oikeutetulta, sillä EU ja Yhdysvallat ajavat molemmat kansainvälisen pääoman etuja. Jos jotain muutoksia tähän linjaan olisi tekeillä Yhdysvaltain luotetut informantit EU-poliitikkojen joukossa raportoisivat nopeasti "pääkonttorille".
Kyse ei olekaan amerikkalaisten huolesta kansainvälisen pääoman yleisten etujen suhteen. Kenties tietoja kerätään kansainvälisen pääoman sisäisen kilpailun tarpeeseen. Jollakin finanssikonsortiolla ei ole sponsoroitua edustajaa jossain komiteassa, mutta sen sijaan ystäviä amerikkalaisessa tiedusteluyhteisössä, joka lupautuu salakuuntelemaan heidän laskuunsa.
Olisi yllättävää mikäli Yhdysvallat eivät salakuuntelisi EU:n elimiä, koska siitä voi olla vain hyötyä, mutta ei edes vakoilun paljastuttua mitään haittaa. Nyt EU-poliitikot ovat tuomitsevinaan vakoilun, mutta tämä tapahtuu vain oman maan vaalikarjaa ajatellen. Heidän on alleviivattava omaa tärkeyttään ja riippumattomuuttaan, sillä kaikki äänestäjät eivät siitä, että heidät uunotetaan osallistumaan vaaleiksi nimitettyyn teatteriin jonka tarkoituksena on vain valita asiamiehet toteuttamaan Yhdysvaltain päätöksiä (tai tarkemmin sanottuna kansainvälisen pääoman, jonka elimenä Yhdysvallatkin vain toimii.
Ikävämpi vaihtoehto Stubbin ja muiden amerikan kavereiden kannalta on tietysti se, jos kuuntelun takana onkin isännään epäluulo. Sille tosin on vaikeaa löytää perusteita, sillä ainakaan minä en epäile "Alexin" (tai muiden hänen kaltaisteen, kuten esim. Liisa Jaakonsaaren tai Petri Sarvamaan) lojaalisuutta Yhdysvaltoja kohtaan.
Paljastus oli tietysti ikävä, mutta toisaalta on lohdullista, että "kaverimme" on meistä huolissaan. On lohdullista, että kaverillamme on valmius valvoa asioitamme siltä varalta, että sattuisimme joskus äänestämään väärin, eivätkä Alexanderin, Liisan ja Petrin kaltaiset hyvän voimille lojaalit henkilöt tulisi valituiksi.
Tuomari Jorma
