"Bubi" Walleniuksen henkilökuva Pekka Vähäsöyringistä on hyvin informatiivinen kuva siitä asenneilmastosta, joka ammattimaisen urheilun piirissä vallitsee. Vähäsöyrinki katsoo urheilujohdon tehtäväksi huolehtia siitä, että omat urheilijat saavat tasavertaiset mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Katsoja ei voi välttyä ajatukselta, että tämän "toppatakkiporukan" (millä nimellä urheilujohtoa myös kutsutaan) on myös pidettävä huoli siitä että omat urheilijat ovat eturintamassa myös kaikkien suoritusta tehostavien keinojen käyttämisessä jäämättä kuitnkaan kiinni doping-rikkomuksista.
Vähäsöyringin haastattelu on myös hyvä oppitunti sille, joka haluaa oppia ymmärtämään oikeistolaista ajattelua ja maailmankuvaa. Vai mitä sanotte tästä: Pekka Vähäsöyrinki vihjaili aikoinaan neuvostoliittolaisten hiihtäjien käyttävän veridopingia ja on edelleen katkera Carl-Olof Homénille, joka oli pyytänyt NL:n joukkueelta anteeksi näitä vihjailuja. Mitään todisteita vihjailujensa tueksi Vähäsöyringillä ei tietenkään ollut. Erja Kuivalaisen ja Jaana Savolaisen dokumenttielokuvassa "Sinivalkoinen valhe" esittämät lausunnot joiden mukaan Marjo Matikaisella oli hallussaan EPO:a Vähäsöyrinki kuittaa katkeroituneiden ja epäonnistuneiden urheilijoiden houreiksi.
Edelleen Vähäsöyrinki toteaa painokkaasti väitteet hiihtäjien kasvuhormoonin käytöstä järjettömiksi, koska hiihtäjille ei ole kasvuhormoonin käytöstä hänen mukaansa mitään hyötyä. Tämä toteamus asettuu entistäkin kummallisempaan valoon viimeaikaisten tapahtumien myötä: Janne Immonen, joka oli myös Vähäsöyringin henkilökohtainen valmennettava, tunnusti meneillään olevassa oikeudenkäynnissä käyttäneensä kasvuhormoonia.
Kari-Pekka Kyrön "rikos" ei ollut dopingista kärähtäminen vaan siitä kertominen. Tämä käy ilmi jopa YLE:n urheilutoimittajan Timo Huovisen heikosti verhotun katkeruuden sävyttämästä "ylistyksestä" Kyrön mediataidoille. Alusta lähtien Kyrö oli TUL:n piiristä tulleena ulkopuolinen vahvasti porvarillisessa, kansallisessa projektissa. Tämä ulkopuolisuus on sittemmin ollut myös aistittavissa siitä vihamielisyydestä, joilla hänen paljastuksiinsa suhtaudutaan. Hän sai dopingjupakkaan osallisista kovimman rangaistuksen, elinikäisen kiellon toimia valmentajana. Siitä huolimatta hänen odotettiin pitävän suunsa kiinni. Porvarillisen oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaisesti Kyrön edellytettiin ottavan yksin syyn niskoilleen, että herrat urheilujohtajat olisivat saaneet jatkaa teatteriaan kunnianloukkauskorvauksineen päivineen.
Kaikki tämä on tietysti tarinointia ja väärinkäsitystä, sillä jokainen isänmaallinen kansalainen tietää, että dopingia on itäblokin romahtamisen jälkeen käytetty vain Kiinassa.
Tuomari Jorma
maanantai 17. kesäkuuta 2013
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Bilderberg - maailman mahtavat kokoontuvat
Bilderbergin kerho ei ole mikään maailman hallitus. Siellä ei päätetä mistään. Tämä on osatotuus, jota meille tarjoillaan. Siellä ei tosiaankaan päätetä mistään, mutta sovitaan kaikesta merkittävästä. Maailman plutokraattinen eliitti kertoo muiden muassa Jutta Urpilaiselle ja muille poiliitikoille miten demokratian kulissit tulisi asetella etteivät ne haittaisi bisneksen tekoa.
Kyse ei ole mistään salaliitosta. Jokainen joka seuraa uutisia kuulee joka päivä kuinka edustajamme pyrkivät tekemään päätöksiä joiden avulla voidaan saavuttaa markkinoiden luottamus. Ei kukaan pyri salaamaan sitä, että poliittinen eliittimme toimii nimenomaan pääoman toimihenkilöinä meidän kansalaisten suuntaan.
Kokousta ei siis pidetä suljettujen ovien takana minkään salaliiton takia. Pikemminkin kapitalistit ovat huomaavaisia meitä ja "edustajiamme" kohtaan. Monista poliitkoista voisi tuntua nololta ottaa käskyjä vastaan suuryrittäjiltä ja keinottelijoilta esimerkiksi suorassa tv-lähetyksessä. Meistä kansalaisistakin tuntuisi nololta kun edustajiamme käskytettäisiin mennen tullen.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä huomaavaisuudesta, sillä pääoma tarvitsee poliitikkoja. Ja ollakseen hyödyllisiä toimihenkilöitä poliitikot tarvitsevat uskottavuutta, jota lisää esimerkiksi kutsu tällaiseen maailman mahtajien kerhon kokoukseen (etenkin salaiseen kokoukseen). Poliitikot toimivat puskurina, joka ottaa vastaan kansan tyytymättömyyden kapitalistien puolesta. Näin tyytymättömyys ei kohdistu suoraan kapitalistiseen järjestelmään. Vaaleissa voidaan sitten vaihtaa kuluneet kasvot tuoreisiin säilyttäen kuitenkin poliittisen linjan samanlaisena kuin ennen. Oikein kuluneille ja uskollisille kasvoille löytyy kyllä aina käyttöä elinkeinoelämän palveluksesta.
Tuomari Jorma
Kyse ei ole mistään salaliitosta. Jokainen joka seuraa uutisia kuulee joka päivä kuinka edustajamme pyrkivät tekemään päätöksiä joiden avulla voidaan saavuttaa markkinoiden luottamus. Ei kukaan pyri salaamaan sitä, että poliittinen eliittimme toimii nimenomaan pääoman toimihenkilöinä meidän kansalaisten suuntaan.
Kokousta ei siis pidetä suljettujen ovien takana minkään salaliiton takia. Pikemminkin kapitalistit ovat huomaavaisia meitä ja "edustajiamme" kohtaan. Monista poliitkoista voisi tuntua nololta ottaa käskyjä vastaan suuryrittäjiltä ja keinottelijoilta esimerkiksi suorassa tv-lähetyksessä. Meistä kansalaisistakin tuntuisi nololta kun edustajiamme käskytettäisiin mennen tullen.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä huomaavaisuudesta, sillä pääoma tarvitsee poliitikkoja. Ja ollakseen hyödyllisiä toimihenkilöitä poliitikot tarvitsevat uskottavuutta, jota lisää esimerkiksi kutsu tällaiseen maailman mahtajien kerhon kokoukseen (etenkin salaiseen kokoukseen). Poliitikot toimivat puskurina, joka ottaa vastaan kansan tyytymättömyyden kapitalistien puolesta. Näin tyytymättömyys ei kohdistu suoraan kapitalistiseen järjestelmään. Vaaleissa voidaan sitten vaihtaa kuluneet kasvot tuoreisiin säilyttäen kuitenkin poliittisen linjan samanlaisena kuin ennen. Oikein kuluneille ja uskollisille kasvoille löytyy kyllä aina käyttöä elinkeinoelämän palveluksesta.
Tuomari Jorma
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Meitä kytätään!
Muistan vielä kuinka muinaisella 80-luvulla päiviteltiin erään maakuntalehden palstoilla sitä kuinka itä-Berliinissä on talojen katoilla kameroita, joiden avulla tarkkaillan ihmisiä. Moinen meininki ei luonnollisesti ollut kuviteltavissakaan täällä läntisen vapauden auvossa. Nyt kun kameroita on kaikilla ja kaikkialla on ääni mediankin kellossa muuttunut: Mitä meillä voisi olla valvontaa vastaan, jos meillä ei ole salattavaakaan?
Nyt Yhdysvalloista kuuluu uutisia, joiden mukaan sikäläiset tiedustelupalvelut voivat halutessaan tarkkailla kenen tahansa yhteyksiä verkossa haluamallaan tavalla. Oikeastaan tämä ei ole mikään uutinen kenellekään, joka vaivautuu vähääkään seuraamaan asioita. Se hyvä puoli uutisessa oli, että se tuli suoraan pääkonttorilta, sillä muutenhan se olisi leimattu salaliittoteoriaksi.
Nyt tietysti toistellaan taas vanhaa "viisautta": "koska minulla ei ole mitään salattavaa..." Tai: "mitä kiinnostavaa minun asioissani muka olisi, että joku viitsisi niitä tarkkailla?" Vaikka pointti ei olekaan tässä, sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen, on kerätyille tiedoille aina helppo keksiä käyttöä. Tiedoilla voidaan tehdä bisnestä kauppaamalla niitä halukkaille. Kiinnostuneita kyllä löytyy esimerkiksi työnantajien piiristä, jotka ovat jo antaneet potkuja facebookissa ohi suunsa puhuneille. Nyt tarjolla olisivat myös yksityiset sähköpostit.
Se ettei urkinta meitä juuri hetkauta johtuu rasismistamme. Ajattelemme ettei ketään meistä valkoisista suomalaisista muiluteta salaiseen tyrmään kidutettavaksi sähköpostiemme vuoksi. Ajattelemme sen koskevan vain arabeja ja yleensä muslimeja. Voidaksemme kutsua itseämme sivistyneeksi tai edes kunnolliseksi kansaksi on meidän kamppailtava kaikkien oikeuksien puolesta.
Urkinta uutisen vastaanotto oli sikäli mielenkiintoista ettei kukaan ollut vaatimassa, että asia pitäisi ottaa puheeksi Obaman kanssa mistään protesteista puhumattakaan. Tilanne on sama kuin kidutusten, laittomien vangitsemisten ja lennokeilla murhaamisen kanssa. Asiat esitetään mediamme ja poliitikkojemme toimesta ikään kuin luonnon tapahtumina, jotka eivät ole kenenkään aikaan saannosta tai syytä. Jos esim. Venezuelan Maduro menettelisi vastaavalla tavalla olisi mediamme ja johtavat poliitikkomme innosta pihisten kuskaamassa häntä kansainväliseen oikeuteen (olen vuosien varrella yhä paremmin alkanut ymmärtää miksi Mauno Koivisto nimitti lehdistöä sopuleiksi).
Nyt joitain Yhdysvaltain toimenpiteitä voidaan muodon vuoksi valtamedioissakin moittia kuitenkin tarkasti varoen syyttämästä ketään tärkeää henkilöä. Kritiikkikään ei tuomitse yleensä tekoja vääryyksinä tai rikoksina, korkeintaan Yhdysvaltain tavoitteiden kannalta vahingollisina. Kriittisyyttä ei tietenkään voi odottaakaan eliitiltä, joka kaihoaa NATO-jäsenyyttä.
Tuomari Jorma
Nyt Yhdysvalloista kuuluu uutisia, joiden mukaan sikäläiset tiedustelupalvelut voivat halutessaan tarkkailla kenen tahansa yhteyksiä verkossa haluamallaan tavalla. Oikeastaan tämä ei ole mikään uutinen kenellekään, joka vaivautuu vähääkään seuraamaan asioita. Se hyvä puoli uutisessa oli, että se tuli suoraan pääkonttorilta, sillä muutenhan se olisi leimattu salaliittoteoriaksi.
Nyt tietysti toistellaan taas vanhaa "viisautta": "koska minulla ei ole mitään salattavaa..." Tai: "mitä kiinnostavaa minun asioissani muka olisi, että joku viitsisi niitä tarkkailla?" Vaikka pointti ei olekaan tässä, sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen, on kerätyille tiedoille aina helppo keksiä käyttöä. Tiedoilla voidaan tehdä bisnestä kauppaamalla niitä halukkaille. Kiinnostuneita kyllä löytyy esimerkiksi työnantajien piiristä, jotka ovat jo antaneet potkuja facebookissa ohi suunsa puhuneille. Nyt tarjolla olisivat myös yksityiset sähköpostit.
Se ettei urkinta meitä juuri hetkauta johtuu rasismistamme. Ajattelemme ettei ketään meistä valkoisista suomalaisista muiluteta salaiseen tyrmään kidutettavaksi sähköpostiemme vuoksi. Ajattelemme sen koskevan vain arabeja ja yleensä muslimeja. Voidaksemme kutsua itseämme sivistyneeksi tai edes kunnolliseksi kansaksi on meidän kamppailtava kaikkien oikeuksien puolesta.
Urkinta uutisen vastaanotto oli sikäli mielenkiintoista ettei kukaan ollut vaatimassa, että asia pitäisi ottaa puheeksi Obaman kanssa mistään protesteista puhumattakaan. Tilanne on sama kuin kidutusten, laittomien vangitsemisten ja lennokeilla murhaamisen kanssa. Asiat esitetään mediamme ja poliitikkojemme toimesta ikään kuin luonnon tapahtumina, jotka eivät ole kenenkään aikaan saannosta tai syytä. Jos esim. Venezuelan Maduro menettelisi vastaavalla tavalla olisi mediamme ja johtavat poliitikkomme innosta pihisten kuskaamassa häntä kansainväliseen oikeuteen (olen vuosien varrella yhä paremmin alkanut ymmärtää miksi Mauno Koivisto nimitti lehdistöä sopuleiksi).
Nyt joitain Yhdysvaltain toimenpiteitä voidaan muodon vuoksi valtamedioissakin moittia kuitenkin tarkasti varoen syyttämästä ketään tärkeää henkilöä. Kritiikkikään ei tuomitse yleensä tekoja vääryyksinä tai rikoksina, korkeintaan Yhdysvaltain tavoitteiden kannalta vahingollisina. Kriittisyyttä ei tietenkään voi odottaakaan eliitiltä, joka kaihoaa NATO-jäsenyyttä.
Tuomari Jorma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)