perjantai 25. lokakuuta 2013

Saat anteeksi ystäväni...

...Vaikka et anteeksiantoani pyydäkään. Näin kiirehtii eurooppalainen eliitti viestittämään uuden NSA-vakoilukohun paljastuttua. Samoilla linjoilla oli myös pääministerimme Jyrki Katainen, joka toivoi ettei esiin tullut vakoilu vaikuttaisi vapaakauppaneuvotteluihin EU:n ja Yhdysvaltain välillä.

Vakoilu ei siis olekaan vakava juttu, eikä siitä kannata hermostua. Näin johtajamme meille sanovat. Samat henkilöt kuitenkin tuomitsevat jyrkästi niin sanottujen tietovuotajien toiminnan, vaikka juuri näiden siviilirohkeuden ansiosta tietoomme on tullut esimerkiksi suuri määrä Yhdysvaltain tekemiä sotarikoksia. Johtajiemme asenne saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta muttei ole sitä. Heidän puolestaan NSA saa kaikin mokomin jatkaa vakoiluaan sillä kyse on vain siitä että Yhdysvallat haluaa kontrolloida alaistensa uskollisuutta. Sen sijaan on kiusallista kun vaalikarjalle kerrotaan näistä asioista ja johtajamme joutuvat sitten niitä selittelemään.

Selittelyn tarve syntyy siitä että johtajamme haluvat esiintyä meidän silmissämme riippumattomina, vaikka heidän toimintansa tärkeimpänä johtotähtenä on suuren läntisen ystävän miellyttäminen. Riippumattomuuden harhan vaaliminen on tärkeää heidän oman statuksensa säilyttämiseksi. Kansa voisi käydä hankalammaksi jos paljastuisi, että "demokraattinen" johtaja onkin jonkinlainen vieraan vallan kenraalikuvernööri.

Komissaari Olli Rehniä on sanottu "Brysselin Bobrikoffiksi" ja se onkin osittain oikein. Hänen Tsaarinsa majailee kuitenkin Washingtonissa, eikä Brysselissä. Tämä tsaarikaan ei tosin ole korkein voima, sillä hänen yläpuolellaan on kansainvälinen suurpääoma joka verhoutuu lähes jumalaisen anonymiteetin suojiin.

Ennen kuin hätäisimmät irrationalistit alkavat puhua salaliittoteoriasta on syytä todeta etteivät yllä mainitut komentosuhteet ole juridisia vaan perustuvat kansainvälisen poliittisen ja taloudellisen eliitin jaettuihin etuihin ja kulttuuriin. Pääoma rahoittaa poliitikoita, jotka käsittävät tehdä "vastuullisia" päätöksiä tuen jatkumisen varmistamiseksi. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidenttikandidaatit saavat tähtieteelliset summat vaalirahaa pääomapiireiltä ja nimittävät sitten vaalit voitettuaan näiden luottohenkilöitä hallintonsa avainpaikoille. Meillä päin mitään ruskeita kirjekuoria ei tarvitse vaihtaa vaan "vastuullisia" päätöksiä tehneet poliitikot voidaan palkita mehevillä johtajan pesteillä hyötyneissä firmoissa.

Yhdysvaltojen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä myös siitä syystä, että sillä kansainvälisen pääoman yksityisenä "torpedona", jolla on lupa tappaa. Jos jollain yhtiöllä tai valtiolla on jokin kiusallinen vihollinen asianhoitaminen on kätevintä ulkoistaa Yhdysvaltain järjestettäväksi, sillä heillä on juridinen immuniteetti. Abu Ghraibin tapauksessakin syyn saivat rivimiehet ja -naiset vaikka kidutukset tapahtuivat dokumentoidusti sopusoinnussa puolustusministeri Donald Rumsfeldin valtuutuksen kanssa.