YLE puhuu asiaa Syyriasta - Tosin tahattomasti

YLE:n Moskovan kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall ihmettelee miksi Turkin alasampumasta Venäjän sotilaskoneesta on tullut Putinin puheissa tärkeämpi kuin terroristien Egyptissä pommittamasta matkustajakoneesta. Tämä seikka ei liene arvoitus muille kuin Kronvallin tapaisille "toimittajille", joiden "raportointi" lähtee aina liikkeelle yrityksestä esittää Venäjä asiassa kuin asiassa negatiivisessa valossa. Hänelle pääasia ei ole Turkin ilmeisen tahallinen ja maailmanrauhan kannalta järjetön hyökkäys vaan Venäjän hänen mielestään väärä tapa reagoida tähän hyökkäykseen.

Kerstin Kronvallin tapa kääntää huomio Turkin aggressiosta Venäjän reaktioon perustuu viime kädessä mustavalkoiseen maailmankuvaan jossa kaikki mitä Yhdysvallat ja NATO tekevät on väistämättä hyvää ja oikein kun taas kaikki mitä Venäjä (tai kuka milloinkin sattuu olemaan näitä hyväntekijöitä vastassa) tekee on pahaa ja väärin. Tämä käsityksen jatkeena on edelleen selitys, että Yhdysvallat liittolaisineen tekee väärin vain vahingossa (Viimeisimpänä Kunduzin sairaalan kiistatta tahallinen pommittaminen) ja Venäjä ja muut "pahan valtakunnat" tekevät hyvää vain sitä tarkoittamatta.

Enemmän harmaansävyjä sisältävän maailmankuvan omaksunut henkilö tietysti käsittää, että liittolaiseksi uskotun tahon tahallinen sotatoimi on suurempi yllätys kuin terroriteko, vaikka sen tuottama uhrimäärä olisikin vähäisempi. Kronvallin tulkinnassa tahallisuus on mahdottomuus Turkin hyökkäystä tarkastetaessa. Hän jatkaakin raporttiaan selittämällä jotakin epämääräistä siitä, että Ranska, Turkki ja Yhdysvallat taistelevat Al-Assadin hallitusta vastaan kun taas Venäjä taistelee sen puolella.

Tarkkavainen katsoja voi päästä joskus asioiden oikeasta kulusta jyvälle myös seuraamalla YLE;n uutisia, vaikka toimitus ei siinä mitenkään häntä autakaan. Heti Kronvallin vuodatuksen jälkeen raportoidaan nopeasti, että kaksi turkkilaisen oppositiolehden toimittajaa on vaarassa saada elinkautisen vankeusrangaistuksen vakoilusta kirjoitettuaan, että Turkin hallitus on tukenut islamisteja. Uutisissa ei tietenkään kerrota mitä tämä tarkoittaa mutta tarkkaavainen kuulija havaitsee, että koska toimittajia ei syytetä kunnianloukkauksesta, jopa Turkin hallitus tunnustaa heidän kirjoituksensa todeksi. Meille ei siis haluta sanoa suoraan, että länsivallat ovat koko ajan tukeneet ISIS:iä ja muita terroristeja.

Miksi Turkki sitten ampui alas Venäläisen hävittäjän vaikka jopa Yhdysvallat on myötänyt sen tapahtuneen Syyrian ilmatilassa? Ensimmäinen vastaus on, että koska se saattoi tehdä sen riskittä. Venäjä ei uskalla ryhtyä mihinkään merkittäviin vastatoimiin koska NATO-maat seisovat järkähtämättä Turkin tukena tekipä se mitä tahansa. Turkkilaiset halusivat näin konkreettisesti näyttää etteivät hyväksy Venäjän pommittavan heidän islamistejaan, joita nimitetään myös "maltilliseksi oppositioksi". Tässä kaikesta päätellen onnistuttiin ja Putin tyytyy todennäköisesti asettamaan joitakin pakotteita Turkille elätellen samalla toiveita Venäjään kohdistuvien pakotteiden keventämisestä.

NATO-maat ovat jälleen kerran kovalla tohinalla panemassa terroristeja kuriin. Vaikka uho on kova kaikkein ilmeisempiin ja tehokkaimpiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan haluta ryhtyä. Turkki on koko ajan sallinut ISIS:in kuljettaa öljyään myytäväksi oman alueensa kautta ja Saudi-Arabiasta on virranut vapaasti rahoitusta. Kumpikaan seikka ei ole aiheuttanut minkäänlaisia protesteja jämäkämmistä vastatoimista puhumattakaan. Kenties Pariisin iskuissa oli kysymys terroristien lipeämisestä läntisten isäntiensä otteesta, mutta ilmiselvä haluttomuus tukkia ISIS:in huoltoreittejä viittaa Gladio-tyyppiseen menettelyyn. Terrori-iskujen avulla kansa pehmitetään kannattamaan yhä syvemmälle tunkeutuvaa poliisivaltiota.

Eurooppalaista poliisivaltion vahvistaminen on pitkän tähtäimen suunnittelua, jossa valmistaudutaan köyhälistön radikalisoitumiseen. Vastatoimien kohteena ei luonnollisestikaan ole nykyinen hampaaton ja periaattensa myynyt parlamentaarinen vasemmisto, jolle kuka tahansa 70-luvun betoninharmaa demari edustaisi sosialisointi-ideoineen vaarallista radikalismia. Suunnitelma tähtää näiden pääoman renkien otteesta lipevän liikehdinnän patoamiseen. Yhdysvallat on edistynyt tällä saralla jo pidemälle, sillä sen rahoittama Canvas-liike on ollut jo konsultoimassa Venezuelassa hallituksen vastaista liikehdintää ja solminut yhteyksiä Occupy-liikkeeseen urkkien tietoja sen toiminnasta liittovaltion laskuun.     

Pariisin terrori-isku - Mihin se liittyy?

Perjantai-iltana 13.11. Pariisissa tehtiin terrori-iskujen sarja, jonka tekijänä pidetään ISIS:iä. Millaiset kontaktit tekijöillä on terrorijärjestöön ollut lienee vielä hämärän peitossa kuten sekin onko yksi tekijöistä tosiaan tullut Syyriasta pakolaisena Eurooppaan kuten eräältä tekopaikalta löydetty passi antaisi syytä olettaa. Todiste ei kuitenkaaan ole vedenpitävä, sillä passin aitous on jo asetettu kyseenalaiseksi. Etäisesti sen sopiva löytyminen tuo mieleen kuuluisien syyskuun 11. oletettujen passien löytymisen kaiken tomun seasta. Ehkä passilla oli tarkoitus osoittaa konkreettisemmin yhteys Syyriaan.

Vaikka ISIS ei olisikaan Yhdysvaltain suorassa ohjauksessa on sillä kuitenkin vahvasti sormensa pelissä sekä sen synnyssä, että yllä pitämisessä. Se saa alkunsa al-Qaidasta, jonka puolestaan perustivat CIA:n kouluttamat, rahoittamat ja aseistamat islamistiterroristit. Näiden terroristien ensimmäisenä tehtävänä oli iskeä Afganistanin maallisen, vasemmistohallituksen kimppuun.  Puna-armeijan lähetettiin auttamaan liittolaistaan ja näin CIA sai tilaisuuden "lahjoittaa Neuvostoliitolle sen oman Vietnamin sodan".

CIA:n masinoima islamistiterroristien hyökkäys tapahtui siis ennen Neuvostojoukkojen saapumista, eikä päinvastoin, kuten julkisuudessa usein väitetään. Kun Zbigniew Brzezinskiltä kysyttiin eikö tämä kadu sitä, että oli presidentti Carterin turvallisuusneuvonantajan asemassa keskeisesti mukana luomassa tulevaa al-Qaidaa hän vastaa hieman närkästyneesti kysyen, mitä hänen pitäisi katua? Hänen mielestään muutama ärhäkkä islamisti on mitätön seikka maailmanhistoriassa verrattuna Neuvostoliiton romahtamiseen, jota Afganistanin sota vauhditti.

Vaikka amerikkalaiset mielellään meuhkaavat vapaudestaan ja demokratiastaan on kiihkouskovainen islamismi heille aika luonteva. Myös Yhdysvaltain presidentit ja muu johto ovat useimmiten jonkinlaisia kiihkouskovaisia, kuten Obamakin joka järjestää Valkoisessa talossa rukousaamiaisia, joilla nykyinen harras katolinen ulkoministerikin on ollut palvomassa jumalaansa. Myös tinkimätön rakkaus globaaliin kapitalismiin yhdistää.

Kylmän sodan päätyttyä fundamentalisti-islamistit ovat ottaneet Yhdysvaltain luotetuimpien liittolaisten paikan fasistiselta äärioikeistolta kaikkialla muualla paitsi Ukrainassa. Islamisteja NATO käytti apunaan esimerkiksi Kosovossa, jossa he tekivät bisnestä tappamiensa vihollisten elimillä. Innovatiivista yrittäjähenkeä löytyi siis näistäkin hartaista uskonsotureista. ISIS harjoittaa tiettävästi vasta orjakauppaa, mutta osoittaa ymmärtävänsä markkinatalouden realiteetit torjuessaan näin suoraviivaisesti työehtosopimusten yleissitovuuden. 

ISIS:tä vastaan kaikkein tehokkaimmin on taistellut PKK:n miliisi. Yhdysvalloilla ja sen läheisellä liittolaisella Turkilla ei ole ollut halua tukea kurdeja. Jos mahdollista niin maallisuutensa lisäksi vielä vastenmielisemmän toimijan PKK:sta tekee sen Rojavan alueella aloittama kommunalistinen yhteiskunnallinen kokeilu. Se perustuu PKK:n johtajan, Abdullah Öcalanin vankeutensa aikana Murray Bookchinin kirjoituksista omaksumaan ajatteluun. Kyse on eräänlaisesta libertaarisesta sosialismista, jossa pyritään mm. sukupuolten täydelliseen tasa-arvoon ja uskonnonvapauteen. Kuulostaa yhteiskuntajärjestykseltä, joka muodostaisi nykyisestä sodasta selvitessään Yhdysvaltain, Turkin ja Saudi-Arabian kannalta yhtä vastenmielisen tapauksen kuin Venezuela ja Kuuba.

Pariisin tapahtumien jälkeen terrorismi nousee jälleen agendallamme ykkössijalle. Amerikan luotettava apuri, Mika Aaltola kävi jo vaatimassa Suomen liittymistä terrorin vastaiseen sotaan ja poliisille lisää valtuuksia. Akuutin shokkivaikutuksen aikana tällaisten hankkeiden eteneminen sujuu tietysti kaikkein kivuttomimmin ja pakolaiskriisi vielä lisää kaikenlaisen "turvallisuustason" kohottamiseen pyrkivän toiminnan.Poliisivaltion virittämisellä ei pyritä valmistautumaan yksinomaan islamistien liikehdintään vaan myös ja ehkä ennen kaikkea työväen radikalisoitumiseen tuloerojen kasvaessa kapitalismin kulkiessa kriisistä toiseen. EU:n tasolla on jo olemassa aloitteita poliisin militarisoimiseksi Yhdysvaltain mallia noudattaen.

Esimerkiksi Ruotsissa on jo havaittavissa ideologista valmistautumista radikaalin vasemmiston vastaiseen kamppailuun. Demarihallituksen poliittisten ääriliikkeiden selvityshenkilö Mona Sahlin lukee terrorijärjestöksi Allt åt alla ryhmittymän, joka on järjestänyt suoraan hyllyistä syömistä Tukholman NK:lla ja opastettuja bussimatkoja rikkaiden asuntoaluielle katsomaan kuinka parempi väki elää. Saman ryhmän uhalla pelottelee myös Magnus Sandelin, joka on erityisen huolissaan McDonaldsin vastaisesta kampanjoinnista. Voi tietysti kysyä voisiko Sandelin käydä vasemmiston vastaista kampanjaansa EXPO:n sivuilla jos Stieg Larsson vielä eläisi.

Vaikka ISIS nyt esitetäänkin pääpiruna on syytä olettaa, että senkin saatanalliselta vaikuttava säihke muutamassa vuodessa himmenee. Ajatellaan nyt vaikka al-Qaidaa, joka nyt jo esitetään liittolaiseksi sopivana, ISIS:iä "maltillisempana fundamentalismina", vaikka sen vuoksi vielä vähän aikaa sitten kannatti tuhota Irak ja Afganistan, sekä tappaa reilut miljoona ihmistä. Aika kova hinta sellaisesta porukasta, joka nyt ei enää olekaan kovin paha. Eikä Osamaltakaan haluttu sitten kysyä mitään kun hänet viimein löydettiin vaikka tavallisia taksikuskeja ja lammaspaimenia on kidutettu vuosikausia terrori-iskujen ehkäisemiseen tarvittavan informaation saamiseksi. Siksi virallisen version Osaman tappamisesta tuntuukin kummalliselta ja asioista perillä olevien tahojen väite, että Yhdysvallat ja al-Qaida ovat koko ajan olleet yhteistyössä tuntuu uskottavammalta.

ISIS:in raaoiksi mainitut mestaukset ja kivitykset eivät juurikaan poikkea luotetun liittolaisemme Saudi-Arabian käytännöistä. Ja kuten "Z-Big" on todennut kyse on vain muutamasta ärhäkästä islamistista. Sen merkitys maailmanhistoriassa on paljon pienempi kuin mahdollinen radikaalin sosialismin paluu inhimillisemmässä muodossa. Siksi ei pidäkään yllättyä, vaikka vielä näkisimme päivän jolloin ISIS:in "maltilliset fundamentalistit" taistelevat PKK:n sosialistista diktatuuria vastaan.   

Sananvapaus on tärkeä arvo - Jos mielipide on oikea

HS:n mielestä Euroopan parlamentti on Edward Snowdenin puolella, hyväksyessään päätöslauselman jossa suositellaan jäsenmaita tarjoamaan hänelle turvapaikkaa ja olemaan luovuttamatta Yhdysvaltoihin. Voi asian tietysti noinkin muotoilla, mutta tulos 285-281 päätöslauselman hyväksymisen puolesta (72 äänesti tyhjää, 113 pidättäytyi äänestämästä) tarkkaan ottaen tarkoittaa vähemmistön kannattavan sitä.

Eikö olisi ollut oikeutettua odottaa lähes sadan prosentin kannatusta päätöslauselman puolesta kun vielä jokin aika takaperin Euroopan poliittinen eliitti tungeksi kameran eteen Je suis Charlie -tunnukseen sonnustautuneena. Pilakuvia passaa siis näiden sananvapauden esitaistelijoiden mielestä piirustella (mieluiten tietysti arabeista, venäläisistä ja muista ulkomaalaisista), mutta suuren läntisen ystävän puuhat on jätettävä käsittelemättä olivatpa ne kuinka rikollisia tahansa. Emme halua kuulla niistä vaikka kohteena olisimme me itse! "Vastuulliset tahot" haluaisivat ampua sanansaattajan.

Olihan se tietysti hiukan noloa, kun selvisi kuinka vähän Washingtonissa kunnioitetaan Euroopan unionia. Angela Merkelin puhelimen kuuntelusta jäätiin kiinni, mutta So What! Kansalaisille juuri jupakan jälkinäytös oli tietysti terveellinen oppitunti demokratiasta ja sananvapaudesta. Suuria sanoja, jotka eivät merkitse mitään.

Joku voisi tämän jupakan perusteella tulkita poliittisen eliittimme olevan pahasti rähmällään Washingtonin suuntaan. Asiat eivät taida olla edes näin hyvin. Eivät he ole rähmällään vaan eräänlaisessa palvelussuhteessa Valkoiseen taloon tehtävänään pitää meidät kurissa. Tosin Obamakin on vain toimitusjohtaja, joka on raportoi globaaleille finanssipiireille. Jos eliittimme onnistuu pitämään meidät kurissa propagandan ja valehtelun keinoin niin hyvä, mutta kovatkin otteet tulevat tarvittaessa kysymykseen. Normaalin poliisiväkivallan ohella soveltaa operaatio Gladiosta tuttua jännitteen strategiaa, jossa valtion ohjailemat terroristit iskevät kansalaisten kimppuun ja syy laitetaan sen joukon piikkiin joka on tarkoitus nujertaa.

Eliittimme hakkaa mielellään epämiellyttäviksi kokemiaan hallituksia (esim. Kuuba, Venezuela, Venäjä) päähän sananvapaudella. Itse se kuitenkin pidättää oikeuden määritellä mitä sananvapauden piiriin kuuluu. Mutta onko tällöin kyse enää mistään todellisesta vapaudesta jos sen kohteet ovat ennalta rajattuja? Vaikuttaa siltä, että kaikesta paitsi oikeasti tärkeästi asioista saa puhua. Onko silloin kyse enää perustavanlaatuisesta oikeudesta joka tulee asettaa kaikkien muiden oikeuksien edelle?

Kuinka suuresta ilmaisun vapaudesta lopulta nautimme Suomessa? Jos kirjoittaa kirjan omasta elämästään ja kertoo siinä pääministerin pitävän uuniperunoista saa sakot. Tämä ei kuulosta vielä kovin pahalta, mutta on olemassa viitteitä siitä että olosuhteiden kiristyessä tilanne voi äkkiä muuttua.
Poikkeusoloissa epäluotettava aines pannaan keskitysleiriin ja maanpetturit ammutaan.
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen keulakuvanaan nykyajan infosoturit ovat leimaamassa maanpettureiksi kaikki, jotka ajattelevat heidän mielestään väärin. Pahimmanlaatuista väärin ajattelua on Jantusen ja kumppaneiden kirjoitusten kriittinen arviointi. Erityisen raskauttavaa on epäillä mitään heidän Venäjää koskevia väitteitään olivatpa nämä miten absurdeja hyvänsä.

Em. nfosoturit ovat turvallistamassa keskustelua Suomen ulkopolitiikasta. Tällöin ei tarvitse eikä pidä noudattaa normaaleja sääntöjä tai lakeja, koska kyse on kansallisesta olemassaolosta. Tilanne ei tietenkään ole niin vakava kuin he haluvat meille uskotella. Hysteriaa lietsotaan vastahakoisen kansan käännyttämiseksi Nato-jäsenyyden kannalle. Keskustelu halutaan turvallistaa siksi ettei Nato-jäsenyyden kriitikoiden kanssa tarvitsisi vaivautua keskustelemaan, pelkkä leimaaminen Putinin agentiksi riittäisi.        

Oliko sairaalan pommitus Kunduzissa onnistunut psykologinen operaatio?

Johtavissa medioissa nieltiin purematta Yhdysvaltain propaganda, jonka mukaan Kunduzissa, Afganistanissa sijaitsevan sairaalan pommituksessa oli kyse vahingosta. Kyse ei ole pelkästään suomalaisesta ilmiöstä vaan samaa linjaa media noudattaa myös muualla. Media Lens -mediakriittinen sivusto käsittelee tapaukseen liittyvän raportoinnin yksipuolisuutta Englannissa.

Sairaalaa hallinnoineen Lääkärit ilman rajoja -järjestön (LIR) mukaan teko oli kuitenkin tahallinen. Afganistanissa Yhdysvaltain johdolla sotivan koalition (johon myös Suomi kuuluu) komentokeskuksessa tiedettiin sairaalan sijainti jo ennestään. Teon tahallisuudesta kertoo myös se seikka, että pommitusta jatkettiin vielä puoli tuntia sen jälkeen kun Lääkärit ilman rajoja -järjestö otti yhteyttä koalition joukkojen johtoon.

Suomalainen media ei ole ainakaan mitenkään kiirehtinyt kertomaan meille LIR:in käsityksestä. Voisiko se johtua siitä, että lähde on läntisestäkin näkökulmasta liian uskottava. Media Lens -sivusto huomauttaa traagisesta ironiasta, joka sisältyy hyökkäykseen. Vuoden 2009 Nobelin rauhanpalkinnon voittaja presidentti Barack Obama pommittaa vuoden 1999 rauhannobelistia, Lääkärit ilman rajoja -järjestöä.

Kunduzin tapaus tuo mieleen Israelin Libanonin edellisen sodan aikana suorittaman hyökkäyksen YK:n asemiin. Tällöin surmansa sai myös suomalainen sotilastarkkailija. Sotilastarkkailijoiden asema oli sijainnut paikalla jo pitkään ja sen sijainti oli hyvin Israelin armeijan tiedossa. Eivätkä yhtäläisyydet lopu tähän. Myös tuolloin median mielenkiinto tapausta kohtaan oli hyvin laimeaa ja iskua pidettiin vahinkona ilman että Israelin tarvitsi sitä suuremmin selitellä. Suomen poliittista johtoakaan ei kiinnostanut juuri vaivata Israelia asialla.

Israelin kannalta YK:n sotilastarkkailijoiden pommittamista voidaan pitää hyvin onnistuneena psykologisena operaationa. Siinä osoitettiin palestiinalaisille, että Israel voi halutessaan pommittaa YK;ta ja tappaa länsimaiden kansalaisia joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen. Koska läntiset hallitukset eivät ryhdy toimiin silloin kun heidän omia kansalaisiaan tapetaan on palestiinalaisilla vielä vähemmän syytä odottaa siltä taholta mitään myötätuntoa, tekipä Israel heille mitä tahansa. Toinen viesti lähetettiin suoraan YK:lle. Sen ei haluta sekaantuvan asioihin.

Kaikesta päätellen Kunduzin iskussakin oli kysymys sotarikoksesta. Se ei ollut erehdys vaan psykologinen operaatio, jolla pyritään vaikuttamaan afganistanilaiseen vastustajaan. Osoittamaan heidän arvottomuutensa. Vaikenemalla asian todellisesta luonteesta valtamediamme haluaa auttaa NATO-jäsenyyteen liittyvää kampanjointia, joka rakentuu satuun hyvän ja pahan taistelusta. Sadun päähenkilöitä ovat uljas ritari Obama ja paholaismainen velho Putin trolleineen. LIR on virallisen linjan vastaisella tiedottamisellaan vaarassa aiheuttaa särön tässä kuvassa.

Yhdysvallat tukee fundamentalisteja - ja aiheuttaa pakolaiskriisin

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat käytti Euroopassa äärioikeistoa apunaan estääkseen paikallisia kommunisteja ja muuta radikaalia vasemmistoa pääsemästä valtaan. Tämä politiikka tunnetaan nimellä operaatio Gladio. Lähi-idässä Yhdysvallat on käyttänyt fasistien asemesta uskonnollista oikeistoa, jonka keskiaikainen oikeuskäsitys ja rangaistusmenetelmät eivät millään tapaa heitä häiritse. Uskonnollinen fanaattisuus ja raakuus päinvastoin tekevät näistä ryhmittymistä luotettavia kumppaneita Yhdysvaltain silmissä. Ehkä syvä uskonnollisuus yhdistää ekumeenisessa hengessä myös tappotyössä.

Yhdysvallat halusi eroon hankalksi kokemastaan eversti Gaddafista ja saikin tahtonsa läpi sillä seurauksella, että maassa on nyt sisällissota. Älkäämme myöskään unohtako hiuksianostattavaa propagandaa, jota amerikkalaiset meille tarjoilivat mediamme kritiikittömällä ja suosiollisella avustuksella. Meille kerrottiin että Gaddafin armeijan sotilaat raiskaavat naisia potenssilääkkeiden voimalla. Sittemmin tämäkin "uutinen" on osoittautunut perättömäksi, mutta siitä oli epäilemättä apua hyökkäykselle suotuisan mielialan valmistamiselle maanosassamme. Kerta kerran jälkeen saattaa vain ihmetellä näiden kauhujuttujen keksijöiden mielikuvitusta.

Yhdysvallat sai liittolaisineen sodan aikaiseksi myös Syyriassa. Nyt tähtäimessä on al-Assadin hallinto, jolla on hyvät suhteet Venäjään ja Iraniin. Nämä molemmat seikat jo sinänsä riittävät paikkaan mustalla listalla, mutta myös Israel ja Saudi-Arabia pitävät Syyriaa arkkivihollisenaan. Tämän manööverin suorittamiseksi on aloitettu jokseenkin monimutkainen peli, jossa tuetaan konfliktin vastakkaisilla puolilla sotivia osapuolia.

Nykyään kovasti kauhisteltu Isis on Yhdysvaltain yhdessä saudien kanssa rahoittama, kouluttama ja aseistama ryhmittymä. Isis taistelee Syyrian hallitusta vastaan muiden islamistien kanssa. Isistä vastaan puolestaan taistelevat kurdit, joiden väliaikaisesta avustamisesta huolimatta Yhdysvallat kuitenkaan ei halua heidän menestyvän liian hyvin, sillä sen läheinen liittolaismaa Turkki ei pitäisi tästä. Isisin ohella he ovat alkaneet tukea myös "maltillisempaa" islamistiryhmää, jolla on läheiset yhteydet al-Qaidaan.

Yhdysvaltain läheiset yhteydet uskonnollisiin fanaatikkoihin, kuten al-Qaidaan tai Saudi-Arabiaan ei ole niin nurinkurista kuin voisi ensiksi kuvitella. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kaikkein luotettavimpia liittolaisia, koska ne eivät missään vaiheessa lähtisi tosissaan haastamaan isäntänsä johtoasemaa maailmassa. Ne myös ovat valmiita armotta kukistamaan kaikki maalliselta pohjalta kansalliseen riippumattomuuteen pyrkivät liikkeet vasemmistolaisista puhumattakaan. Islamistisille fanaatikoille riittää, että he saavat pitää peliään omassa maassaan. Siksi ketään "vastuullista tahoa" lännessä ei häiritsekään, Saudi-Arabiassa naiset ovat totaalisesti alistettuja ja valtio hakkauttaa vuosittain sadoilta rikollisina pitämiltään päitä irti miekalla.

NATO:n ja Yhdysvaltain kannalta hirvein kuviteltavissa oleva kehitys lähi-idässä olisi Venezuelan kaltaisen vasemmistolaisen hallinnon esiinnousu. Positiivisen esimerkin vaara on kaikkein myrkyllisin johtavan kapitalistisen valtion eliitille. He eivät halua alamaistensa käsittävän, että paljon köyhemmilläkin mailla on varaa tarjota parempia hyvinvointipalveluja kuten esimerkiksi kattava ilmainen terveydenhoito. Ja kyse on vain poliittisesta tahdosta, siitä mihin valtion varoja halutaan käyttää. Siksi Yhdysvallat onkin julistanut Venezuelan uhaksi kansalliselle turvallisuudelleen. Kukaan täysissä järjissään oleva ei tietenkään usko, että Venezuela tekisi vapaaehtoisen kansallisen itsemurhan hyökkäämällä Yhdysvaltoihin. Uhka muodostuukin pelkästä amerikkalaista oikeudenmukaisemman hallinnon olemassaolosta. Se on positiivisen esimerkin muodostama uhka.

Lähi-idässä tällainen demokraattinen taloudellinen kehitys olisi vielä hälyttävämpää, sillä se voisi johtaa öljyn hinnan nousemiseen. Se taas nostaisi bensiinin hintaa Yhdysvalloissa, mikä lienee ainoa asia, mikä voisi saada todella suuret joukot liikkeelle ja protestoimaan. Obama ja hänen seuraajansa näkevät painajaisia kilometrien pituisista autojonoista tyhjille bensa-asemille.  

    

Mr president, I am Timo from Finland. What can we do for you?

Näin kertoo ulkoministerimme Timo Soini sanoneensa Yhdysvaltain presidentille päästyään häntä pikaisesti tapamaan Anchoragessa, arktisia alueita koskevan kokouksen yhteydessä viime viikolla. Soinin olemus vaikutti sellaiselta, että lienee turha kysyäkään ottiko hän ihmisoikeudet puheeksi tapaamisen yhteydessä. Näinhän on lehdistöllä tapana kysyä silloin kun edustajamme tapaa esimerkiksi Kiinan tai Venäjän valtionjohtoa. Yhdysvaltain kohdalla lehdistö ei kysele tällaista, vaikka syytä olisi.

Soinin olemus toikin mieleen aivan toisenlaisen kysymyksen. Olisin halunnut tietää, saiko hän Obamalta juomarahaa kysyessään, miten voimme palvella? Tiedän kyllä, että diplomatiaan kuuluu hyvien käytöstapojen noudattaminen, mutta Soinin kohteliaisuus ei ollut itsenäisen valtion virallisen edustajan kohteliaisuutta. Se ei ollut ystävällistä, mutta itsevarmaa valtiomiehen käytöstä vertaisten kesken vaan nöyristelevää matelua, juomarahaa kärkkyvän portsarin tai ylihintaista konetta tyrkyttävän pölyimurikauppiaan kohteliaisuutta. Vastaava käytös esimerkiksi Kekkoselta Neuvostoliiton johdon (tai kenenkään muunkaan) edessä ei ole kuviteltavissa.

Sen sijaan en usko etteikö Soini oli ollut rehellinen. Ainoana rajana hänen palvelualttiudelleen oli varmasti vain Obaman mielikuvitus. Hän olisi varmasti ollut valmis tekemään aivan mitä tahansa Yhdysvaltain presidentti olisi keksinyt tai kehdannut pyytää. Tässä suhteessa hän ei tosin juuri poikkea yhdestäkään suomalaisesta poliitikosta, joka nykyään voi valikoitua johtaviin tehtäviin maassamme.

Timo Soini puolueineen ei haluaisi ottaa turvapaikanhakijoita maahamme, eikä halua EU:n päättävän yhteisistä pakolaiskiintiöistä. Hän on myös joskus ilmaissut kannattavansa henkilökohtaisesti jäsenyyttä sotilasliitto NATO:ssa. Ulkopuolisesta tarkkailijasta käytös vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta, sillä juuri Yhdysvaltain ja sen eurooppalaisia liittolaisia on suurelta osin "kiittäminen" nykyisestä pakolaiskriisistä lähi-idässä ja pohjois-Afrikassa.

Timolla Suomesta olisi ollut nyt elämänsä tilaisuus sanoa ihailemansa maan johtajalle, että näiden olisi syytä lopettaa islamistien tukeminen Syyriassa ja Irakissa. Niin yhä useampi ihminen voisi jäädä sijoilleen, eikä heidän tarvitsisi tehdä vaarallista matkaa Eurooppaan (ja varsinkaan Suomeen) Timon ja hänen aatetovereidensa vastuksiksi. Millään tällaisella Timo ei tietenkään halua pilata tätä elämänsä tähtihetkeä, eikä sen puoleen mitään muutakaan hetkeä. Ja toisaalta, jos hänen puolueensa rasistisiipi (... anteeksi, tarkoitin tietenkin maahanmuuttokriitikoita) saisi jotain rähinää aikaiseksi pakolaisten kanssa tekisi se hyvää kannatuslukemille, sitten kun kaikki vaalilupaukset on syöty.

Mutta eipä olla liian ankaria Timolle Suomesta. Hän ei kiellä olevansa populisti. Siinä hän on uskoakseni mutkikkaalla ja timomaisen nokkelalla tavalla rehellinen. Hän ei aliarvioi ihmisiä vaan uskoo jokaisen tajuavan, että populismiin kuuluu olennaisena osana katteettomien lupausten antaminen ja jopa valehtelu. Tässä hän poikkeaa useimmista muista "vakavasti otettavista" poliitikoista ja median edustajista, joiden mielestä populismia on valtion rahojen hassaaminen sosiaaliturvaan, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Ylipäänsä kaikkeen muuhun kuin kapitalistien tappioiden kattamiseen, yritystukiin ja asevarusteluun.  

Äärioikeisto vauhdissa - Sotaveteraanit taas ratsuina

Pakolaiskriisi, joka näkyy jo meilläkin on saanut äärioikeiston nousemaan koloistaan. Pelkän paikallisen rähinöinnin asemesta he pyrkivät nyt jo saamaan kaikki maan pakolaiskeskukset suljetuiksi. Tunnukset ovat koomisen simppeleitä mannerheimin koiria (anteeksi Suomen leijonia) siniristin päällä. Ja kuten ajan henkeen kuuluu "Suomi ensin"-tunnuksella esiintyvä kööri ryöstää surutta sankarihautoja ja hoivakoteja laittamalla sotaveteraanien suuhun omaa ksenofobista törkyään. Tämäkö muka on kunnioittavaa toimintaa, kun jo suurelta osin edesmenneitä ihmisiä käytetään mainostauluina? Voi vain toivoa, että täysjärkisemmät tekevät näiden ylilyöntien perusteella samansuuntaiset johtopäätökset kuin Pate Mustajärvi, joka heitti leijona-riipuksensa baarin vessan kusilaariin.

Mikäs on äärioikeiston mekastaessa kun meillä on vallassa SSS-miesten hallitus: Timokkio perussuomalaisineen, Kepun uskonnollinen sattumamiljonääri Sipilä ja Amerikan oma hymypoika Alex Stubb. Muukalaisia vihaavalla äärioikeistolla on vahva edustus perussuomalaisten eduskuntaryhmässä, Sipilä omine omituisine insinöörihöpinöineen on yhteiskuntasopimus-pakkomielteensä vallassa, eikä muutenkaan ole kiinnostunut rasismin vastustamisesta. Stubb taas Washingtonin luottomiehenä suhtautuu isäntiensä tavoin pragmaattisesti kaikenlaisiin ääriliikkeisiin vaikka muodon vuoksi olisi jotain kriittistä sanovinaankin.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö tuntuu olevan samoilla linjoilla. Kun hän esitti ulkopoliittisessa linjapuheessaan Helsinkiin kokoontuneille suurlähettiläille, ette Suomi aio olla hyväksikäytettävä idiootti kansainvälisessä politiikassa, äkkinäinen olisi voinut luulla hänen tulleen järkiinsä ja todella tarkoittavan sitä. Siis että Suomi sanoutuu irti Naton sotaseikkailuista ja Venäjä-pakotteista. No ei sentään. Niinistö halusi vain alleviivata sitä, ettei Suomi aio jatkossakaan kantaa suurempaa osuutta pakolaisten auttamisessa. Kaukaisten maitten ihmisten tappamiseen, Naton rinnalla, voitaisiin sen sijaan jatkossa ryhtyä tarmokkaammin kun vain härkäpäinen kansa saataisiin taivutettua jäsenyyden kannalle.

Hitler tuli poliitikon uransa alkuvaiheessa kuuluisaksi ns, oluttuvan kaappauksestaan ja hän myös mielellään puhui kaljoittelevalle yleisölle vaikkei itse viinamäen miehiä ollutkaan. Tämä perinne tuntuu jossain määrin saavan jatkoa myös nykypäivän Suomessa, sillä turvapaikanhakijoiden majoitusta vastustavien joukossa näyttää olevan merkittävä edustus oluen ystäviä. Tämä vaikuttaa hiukan yllättävältä, mutta olutkaan ei tunnetusti vaikuta kaikkiin yksinomaan rentouttavasti.

Äärioikeisto esittää mielellään kritiikkiä siitä, ettei nyky-yhteiskunnassa saa puhua ongelmista niiden oikeilla nimillä. Tällä he tarkoittavat sitä, että laeissa on asetettu sanktioita kiihottamiselle kansanryhmää vastaan, eikä loukkaavien ilmausten käyttöä pidetä muutenkaan sopivina. Tämä suoruus ei kuitenkaan ulotu puheeseen heistä itsestään. Tässä asiassa he kannattavat poliittista korrektiutta, jonka mukaan rasistia ja fasistia ei saa sanoa rasistiksi ja fasistiksi vaan pitää puhua maahanmuuton kriitikosta ja monikulttuurisuuden kriitikosta. Tämä on mennyt jopa niin pitkälle, että perussuomalaisten "työmies", ex-ydinvoimalobbari, Matti Putkonen laatii mustia listoja niistä, jotka eivät kakistelematta noudata heidän ristiriitaista julkisuusstrategiaansa. Myös lakitieteen tohtori Kari Uoti on palkattu tutkimaan rohkeneeko jo sanoa jotain epäkorrektia perussuomalaisista.

Kaikesta irrationaalisuudestaan huolimatta tätä äärioikeistolaista liikehdintää ei pidä jättää huomiotta. Se on potentiaalisesti vaarallista, aggressiivista ja myös mielellään väkivaltaista kuten on jo nähty. Sille ei missään nimessä pidä antaa periksi, kuten selkärangattomasti esiintynyt Forssan kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kokoomuslainen Mika Penttilä teki. Asiasta tekee vielä pöyristyttävämmän se seikka, että Penttilä on poliisi. Mitä onkaan odotettavissa, kun virkavalta antaa periksi muutamalle kovaääniselle rettelöitsijälle. Vai kuuluuko hän kenties itsekin samaan joukkoon muttei rohkene sitä tunnustaa. 

Jumala puhuu englantia - Olli Immonen palvoo samalla kielellä

Kun kristityt hyväntekijät vaelsivat Venäjälle rakentamaan kirkkoja ja jakamaan armopaloja paikalliselle rahvaalle kiinnitin huomiota monien pukeutuneen t-paiotihin, joissa oli hurskaita iskulauseita. Englannin kielellä. Nämä hurskaat henkilöt eivät kaiketi itse olettaneet heidän kirkossaan veisaavien karjalaismummojen ymmärtävän näitä viestejä. Tai kenties näiden apostolien jumala onkin englannin kielinen. Tai sitten teksti on suunnattu sponsoreita varten otetuille valokuville tai videoille.

Ihmeellisempääkin tapahtuu. Suomalaisen monokultturin tukipilari, kansanedustaja Olli Immonen kirjoitti purkauksensa toisella kotimaisella, englanniksi ja häipyi sitten ulkomaille etelän lämpöön. Havaitsemmeko tässä jotain ristiriitaisuutta? Ei välttämättä. NATO:n suosikkeja viidennen kolonnan riveihin ovat juuri äärioikeiston edustajat. Tämä nähtiin jo muinoin kylmän sodan aikana monissa euroopan maissa ja sama on saatu todeta jo Ukrainassa.

Kylmän sodan aikana suurelta osin äärioikeistosta koostuvat yksiköt oli nimellisesti perustettu Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta. Kun hyökkäystä ei koskaan tullut nämä operaatio Gladiona tunnetut joukot keskittyivät paikallisten radikaalien vasemmistolaisten, erityisesti kommunistien murhaamiseen ja muuhun väkivaltaiseen torjuntaan.

Toisin kuin väitetään Gladio-yksiköitä ei hajotettu kylmän sodan jälkeen vaan ne ovat toiminnasssa edelleen kuten näemme parhaiten juuri Ukrainassa. Sama meininki on meneillään myös esimerkiksi Venezuelassa, jossa "rauhalliset mielenosoittajat" ampuvat poliiseja rynnäkkökivääreillä ja virittelee rautalankoja katujen poikki jotka tarvittaessa leikkaavat huolimattoman motoristin pään irti. Heidän "rauhaomaiseen protestointiinsa" kuuluu muun muassa ambulanssien pääsyn estäminen sairaaloiden ensiapuun ja linja-autojen pysäyttäminenniin etteivät ne pääse liikennöimään köyhälistön alueelle.

Yhdysvaltalainen aktivisti Sibel Edmonds puhuukin jo Gladio-B:stä. Kenties Olli Immonen yrittää herättää huomiota NATO:n päämajan rahoittajien huomiota. Tänään näyttönsä antoivat myös toiset uussiitoinilaiset jotka itselleen ominaisen "miehekkäästi" kävivät joukolla yhden kimppuun ja potkivat maassa makavaa. Tässä on lisää kolkkapoikia NATO:n Gladio-B:n palvelukseen.

Gladion pääasiallisena toimintamuotona oli ns jännitteen strategian toteuttaminen. Tämän paradigman piirustukset laati amerikkalainen kenraali Lyman Lemnizer ja ne tunnetaan operaatio Northwoodsin nimellä. Tarkoituksena oli tappaa amerikkalaisia siviilejä ja sotilaita ja panna teko kuubalaisten piikkiin tulevan hyökkäyksen legitimoimiseksi. Suunnitelma ei kuitenkaan käynyt presidentti Kennedyn pirtaan ja maksoi vastahankaisuudestaan hengellään. Kennedy oli muuttamassa politiikkaansa liennytyksen suuntaan mikä ei käynyt isänmaallisten piirien pirtaan.

JFK:n kohtalon koki myöhemmin Olof Palme, joka ei osallistunut tarpeeksi tarmokkaasti ollut nostamassa painetta Neuvostoliiton suuntaan. Tilalle tuli lepsu Ingvar Carlsson ja amerikkalaiset saattoivat todeta Ruotsin muuttuneen taas "normaaliksi maaksi". Molemmissa tapauksissa teko yritettiin pistää vasemmistoradikaalien piikkiin.  Jännitteen strategia saavutti kuitenkin huipentumansa 11.9 , 2001 kun Yhdysvallat tuhosi itse kolme pilvenpiirtäjää ja pani sen Al-Quaidan piikkiin.

Olli Immonen kasaa CV:tään NATO:n suuntaan luotettvana henkilönä. Tästä syystä julistus kyhättiin englanniksi. Töitä on varmaan tarjolla myös tänään Jyväskylässä rettelöineille natseille. Muihin potentiaalisiin stipendiaattein kuuluvat verkkomeedion ympärillä hääräävät siitoinilaiset kapiaiset. lapsellisen disinformaationsa kera. Idiotia on tässä tapauksessa vain etu sillä amerikkaa palvova suuri yleisö ei millään usko, että tällaiset pölvästit pääsevät NATO:n hommiin. 

TTIP-kampanja - Ay-johdon moraalinen rappio syvenee

Suomalainen ammattiyhdistysliike on tehnyt uuden ennätyksen kansainvälisen suurpääoman mielistelemisessään liputtamalla avoimesti TTIP-sopimuksen puolesta. SAKn, STTKn ja AKAVAn ylimmän kerrostuman pirtaan näyttää siis sopivan, että viimeinen sana lainsäädännöstä siirretään suuryrityksille ja niiden palkkaamille yksityisille lakifirmoille. Tarkoituksena on että nämä lakifirmat ratkovat kiistoja valtioiden ja yritysten välillä silloin kun lainsäädäntö ei ole pääoman mieleistä.

Ei tarvitse olla mikään selvännäkijä ennustaakseen, että tulevat hallitukset TTIPn tullessa voimaan välttelevät säätämästä lakeja jotka eivät mahdollisesti käy suuryritysten pirtaan välttyäkseen korvauksilta ja välimiesmenettelyn kustannuksilta. Tämä vain entisestään syventää sitä käytäntöä, jossa elinkeinoelämän lobbarit toimittavat hallituksellemme valmiita lakiluonnoksia. Nykyisen korruption syvyyden huomioon ottaen ei liene mitään estettä sille, että samat lakifirmat jotka toimivat välimiehinä laativat myös "sopivat" lakiluonnokset.

Itse TTIP-kampanjointi ei kuitenkaan ole vielä läheskään pöyristyttävin yksityiskohta ay-johdon moraalisessa konkurssissa. Kaikkein vakavin yksityiskohta ovat ne perusteet, joilla meidät yritetään saada tämä myrkyllinen törky nielemään. TTIP-sopimus on näiden koijareiden mukaan tapa päästä lähemmäksi Yhdysvaltoja, joka esitetään demokratian, ihmisoikeuksien ja eritoten työntekijöiden oikeuksien esitaistelijana. Ikään kuin Yhdysvallat kätyreineen ei koskaan olisi käynyt ja kaiken aikaa kävisi miljoonia uhreja vaatineita sotiaan, rikkoisi rutiinin omaisesti kansainvälisiä sopimuksia ja kiduttaisi tuntematonta määrää uhrejaan Guantanamossa ja ties kuinka monessa salaisessa pidätyskeskuksessa.

Niin historiallisista kuin nykyisistäkin maailman tapahtumista autuaan tietämättömien (tai patologisten valehtelijoiden) propagandistien kärkenä häärää Aleksi Kuusisto, SAKn kansainvälisten asioiden "asiantuntija". Ei liene mikään yllätys että geopoliitikko Kuusisto kumppaneineen on saanut kiitosta Alexander Stubbilta. Tässä meillä lieneekin taas yksi uusi demari (esimerkiksi Juhana Vartiaisen ohella), jolla olisi loistava tulevaisuus myös virallisesti elinkeinoelämän palveluksessa. Nyt Aleksi Kuusisto on kuitenkin pääomalle enemmän hyödyksi SAKssa ja tulee sitä paitsi halvemmaksi kun hänen palkkansa maksavat ammattiliittojen jäsenet.

Moraalinen konkurssi ei tietenkään ole vain näiden "asiantuntijoiden" tuotantoa. Heidän esiinnousunsa on pikemminkin sairauden oire kuin sen syy. On jo kauan ollut tunnettua, että ammattiliittojen ylin kerros samaistuu enemmän pääoman virkailijoiden kuin jäsenistönsä kanssa. Tämä on huomattu jo moneen otteeseen kun kovasanainen teatteri valon nopeudella vaihtuu nöyristelevästi hymyilevään yksimielisyyteen työnantajapuolen kanssa.  

Röyhkeän valehtelun taustoja - Ylen uusin riman alitus

Ylen Kioski ohjelma on nuorille suunnattu ajankohtaisohjelma, joka on ottanut asiakseen valistaa katsojiaan ns. venäläisistä trolleista. Yhtenä lähteenä esitellään facebookissa toimiva "Verkkomeedio-neutraali uutistoimisto". YLEn Kioski kertoo sivustonsa trollijutussa Verkkomeedion olevan erikoistunut paljastamaan "Venäjämielisten trollaajien valheita ja kuvamanipulaatioita". En tosin ole mikään uuden median asiantuntija, mutta minusta se kyllä vaikutti pikemminkin pitketyltä vitsiltä, joka kaikessa jurnuttavuudessaan jaksaa naurattaa vain ikuiseen puberteettiin jämähtäneitä siitoin-nostalgikkoja. Verkkomeedion argumentaatioarsenaali koostuu älyllisimmillään foliohattu, CIA ja toveri-hokemista vajoten aina välillä homofobisiin vihjauksiin.

Facebookissa on toki mahdollista ja luvallista olla aivan niin älytön kuin haluaa, mutta YLEltä odottaisi edes jonkinlaista tasoa raportoinnissaan. Nostamalla anonyymin Verkkomeedion lähteekseen Kioskin toimituksen tarkoituksena on kai viestittää että erimielisten kanssa ei tarvitse vaivautua keskustelemaan, pelkkä irvistely riittää. Tämä on tietysti perin outoa siinäkin mielessä, että nykyisessä poliittisessa tilanteessa journalistisesti laadukkaampaakin avoimesti Venäjän vastaista materiaalia on saatavilla rajattomasti eikä olisi tarvinnut sortua liputtamaan tällaisen Verkkomeedion suoltaman infantiilin töryn puolesta.

Tässä olemme taas vastatusten tiedonvälityksen keskeisen ongelman kanssa. Kuten lukuisat esimerkit osoittavat pidäkkeetön valehteleminen on luvallista kunhan vain muistaa valehdella oikeanlaisia valheita. Venezuelasta on saanut valehdella aina siitä lähtien kun Chavez tuli valtaan. Esim. YLEn mukaan Chavez ja hänen seuraajansa ovat kontrolloineet tiedotusvälineitä, vaikka tosiasiassa enemmistö tiedotusvälineistä on kokoajan ollut opposition hallussa. Palkittu brittiläis-australialainen tutkiva journalisti John Pilger esittää dokumentissaan The War on Democracy pätkän talk-showsta, jossa kehotetaan tappamaan Chavez. Kuinka monessa paikassa tiedonvälityksen vapaus venyisi näin pitkälle?

Meikäläisissä ohjelmissa ääneen pääsevät vain opposition edustajat, jotka saavat puhua mitä tahansa täysin kyseenalaistamatta kun taas Venezuelan hallitusta edustavat tahot eivät lainkaan pääse ääneen tai heidät esitetään valehtelijoina. Meille ei kerrota Venezuelan nykyisen hallituksen saavutuksista, kuten historian suurimmasta lukutaitokampanjasta tai yhdessä kuubalaisten lääkärien kanssa ensimmäistä kertaa tavallisen kansan ulottuville tarjottavasta ilmaisesta terveydenhoidosta. Tämä jälkimmäinen uutinen olisi tietysti kiusallinen sikälikin ettei paljon rikkaammalla Suomellakaan ole varaa eikä hallituksellamme sen puoleen haluakaan ryhtyä moiseen.

Eikä meille toisaalta kerrota opposition "saavutuksista". Nämä "rauhalliset mielenosoittajat" ovat aseistautuneita, he ovat hyökänneet terveysasemille, saartaneet sairaaloita estäen työntekijöiden pääsyn työpaikoilleen, ambulanssien kuljettamasta potilaita ensiapuun jne. Oppositiota lähellä olevat yritykset ovat pyrkineet omalta osaltaan lietsomaan tyytymättömyyttä hamstraamalla elintarvikkeita varastoihinsa.

Näin meille on lupa valehdella. Se kuuluu lehdistönvapauden piiriin. On päin vastoin hyvin luultavaa, että ura YLElläkin jäisi perin lyhyeksi jos latinalaisen Amerikan kirjeenvaihtajaksi saataisiin jonakin päivänä joku virkaintoinen toimittaja, joka olisi kiinnostuneempi raportoinnista kuin toistelemaan Yhdysvaltain sponsoroiman oikeiston propagandaa.

Nyt aletaan meikäläisessäkin mediassa olla, viimeistään tämän Verkkomeedion suosiollisella avustuksella,  jo samalla pidäkkeettömän idiotian tasolla kuin pääkonttorilla "parhaimmillaan".

Meille valehdellaan röyhkeästi - ikimuistoisia esimerkkejä

Muistatteko vielä järkyttävän "uutisen" irakilaisista sotilaista, jotka heittelivät kuwaitilaisessa sairaalassa vastasyntyneet vauvat pois keskoskaapeista odottamaan kuolemaansa kylmällä lattialla? Sitemmin koko juttu paljastui PR-firma Hill & Knowltonin tuottamaksi sepitteeksi, jonka taukoamaton ja kyseenalaistamaton toistelu mediassa valmisteli yleistä mielipidettä suopeammaksi ensimmäiselle Yhdysvaltain hyökkäykselle Irakiin. Kampanja oli menestys, sillä Yhdysvallat sai haluamansa ensimmäisen Persianlahden sodan.

Ennen toista Persianlahden sotaa meille syötettiin täyttä potaskaa Saddamin olemattomista joukkotuhoaseista, joita koskien Yhdysvaltain tuolloinen ulkoministeri Colin Powell kävi esittämässä YK:ssa  "varmat todisteet".  Näiden röyhkeiden valheiden avulla taivuteltiin yleistä mielipidettä suosiolliseksi sodalle, jonka seurauksena vähintäänkin sadat tuhannet siviilit menettivät henkensä. Siitä huolimatta meillä ei ole oikeutta epäillä virallista "totuutta" ellemme halua tulla julkisesti parjatuiksi.

"Sota on rauhaa"-iskulause on tuttu George Orwellin teoksesta 1984. Yhtä hyvin se voisi toimia myös kansainvälisessä politiikassa hegemonisen aseman saavuttaneen humanitaarisen interventionismin iskulauseena. Onhan se tietysti kiistatonta, että kun tapetaan tekijät ja uhrit niin ihmisoikeuksien loukkaukset taatusti loppuvat. Henki, terveys, ravinto ja muut materiaaliset elämän edellytykset eivät kuulu ihmisoikeuksien avulla tappamista oikeuttavien humanitaarien esityslistalle. Näin ollen olisikin johdonmukaisempaa puhua vaikka enkelien tai sielujen oikeuksista. Näistä kummatkaan, sikäli kuin heitä on olemassa, eivät ole riippuvaisia materiasta.

Eivät aikamme paradoksit tähän lopu. Meillä on myös skeptikkoja, joiden suurimpana huolena ei nimestään huolimatta ole kritiikittömyys vaan virallista totuutta koskevan kritiikittömyyden puute. Jos et mukisematta usko eliitin tarjoilemaan salaliittoteoriaan olet nykyään Putinin trolli tai sitten tulet niputetuksi yhteen rokotusten vastustajien ja muiden uskovaisten kanssa.

Miksi epäilisimme em. "virallisia totuuksia" kaikesta pilkasta ja irvistelystä huolimatta? Siksi, että niiden nieleminen merkitsisi nykyiseen kurjuuteen tyytymisen ohella myös toivosta luopumista.   

Jotta homma ei menisi liian totiseksi niin tässä linkki yhteen viralliseen totuuteen: BBC:n toimittaja Jane Standley kertoo 11.9. 2001 suorassa lähetyksessä WTC 7:n sortumisesta (rakennus on kuitenkin edelleen pystyssä hänen taustallaan). Virallisen totuuden mukaan toimittaja Standley kertoo erehdyksessä yli 20 minuuttia etukäteen tulipalojen heikentämän rakennuksen sortumisesta. Meidän yksinkertaisten mielessä herää epäilys siitä, että kyseisellä toimittajalla on sisäpiirin tietoa asiasta, mutta "vastuulliset tahot" pitävät erehtymistä tällaisissa pikkuasioissa täysin ymmärrettävänä. Kerrankos näitä pilvenpiirtäjiä nyt tulipaloissa sortuu? Tai puretaan räjähteiden avulla. 

Insinööri Sipilän kinkereillä - Hajamietteitä hallituskuvioista

Reaalidemokratian legitimoiva rituaali on taas ohitse. Tulos oli odotetun surkea ja kurjuuskurvin syväsukellus laestadiolaisen kepulaisinsinöörin ohjauksessa on taattu. Politiikka esitetään taas yksiulotteisena laskelmana ja hallitus piiloutuu mukavasti lehdistön ihannetyttö TINAn (There is no alternative) selän taakse. Mikä näissä insinööreissä oikein viehättää? Tai ehkä se kuuluisa poliittinen muisti on vain lyhyt. Edellisellä kerralla laman syventämisestä huolehti muuan diplomi-insinööri Iiro Viinanen.

Valopilkut vaalituloksessa olivat tälläkin kertaa vähissä. Onneksi Kimmo Sasi yllätti positiivisesti ja päästi ainakin toistaiseksi meidät kärsimyksistämme. Toivokaamme, että Kimmolle irtoaa jokin kovapalkkainen ja kevyt virka hänen kiistatta mittavista palveluksistaan kansainväliselle pääomalle. Mutta pieni on silakka joulukalaksi tässäkin tapauksessa, sillä tilalle nousee äärioikeistolaisia nuorkokoomuslaisia.

Eikä pidä tietenkään unohtaa huumoriosastoa hartaasti uskovaisen absolutistin, keski-suomalaisen sahapatruunan, Teuvo Hakkaraisen johdolla. Toivotaan, että Teuvon kännirypeminen tuli laadukkaasti tallennetuksi. Siitä sitten kelpaa kyhäillä kansaanmenevää persumainosta tämänkertaisen pelottelun tilalle, mikäli sahayrittely ei vielä neljän vuoden kuluttuakaan maistu.

Luultavin hallituspohja lienee KEPU, PERSU ja KOK vahvistettuna kristillisillä. Soinin hinku hallitukseen on niin kova, että hän syö kaikki vaalilupauksensa alkupaloiksi. Koska riittävä paikkamäärä saadaan jo kasaan tällä yhdistelmällä RKP voidaan jättää oppositioon. Näin Soini voi rehenellä lopettaneensa RKP:n "ikuisen" hallituspaikan.

Alexander Stubb lähtisi varmaan mielellään eduskunnan hallitushyllyltä pitkästymästä ulkoministeriksi kiertämään vähän mualimaa ja nuoleskelemaan amerikkalaisia sekä huolehtimaan Suomen ujuttamisesta mahdollisimman hienovaraisesti syvemmälle NATOon. Ties vaikka suomalaiset joukot saataisiin sotimaan johonkin muuallekin kuin Afganistaniin. Ei toivorikkauttaan ole syytä menettää tässäkään asiassa, sillä maailmassa on vielä monta hallitusta jotka eivät miellytä amerikkalaisia ystäviämme. Muutama kätevä sisällissota siis lienee odotettavissa, mikä taas piristää aseteollisuuden vientinäkymiä ja tarjoaa kipeästi kaivattua käytännön harjoittelua tappotyön huippuosaajille.

Valtiovarainministerin salkkua tarjotaan kaiketi Timo Soinille, joka saa parhaansa mukaan vääntää vitsiä kun persuja äänestäneiden duunarien ja työttömien olot hänen tekemiensä leikkausten seurauksena alkavat entisestään kurjistua. Tarinaniskemisen ohella voisi yrittää jotain radikaalia. Laskea vaikka alkoholiveron niin alas, että viinaralli kääntyy Virosta Suomeen. Ajatelkaa mitkä huikeat mahdollisuudet viinaturismille. Sääli vain ettei mannereuroopassa ole toista Suomea jonka asukkaat voisivat rynnätä tänne ostoksille. Tai jos poistaisi vielä auto- ja polttoaineverot niin maaseutukin tulisi elävöitetyksi kun kännissä ajelusta tulisi entistä halvempaa huvia myös haja-asutusalueilla.

Kauko Juhantalosta tulisi erinomainen oikeusministeri, sillä hän on juristi ja yksi niistä harvoista, jolla on omakohtaista kokemusta valtakunnanoikeudesta. Juhantalo on myös briljantti neuvottelija, jonka luoville koplauskyvyille löytyy varmasti käyttöä näinä vaikeina aikoina. Persujen Tom Packalen taas olisi mies paikallaan byrokratian karsimistalkoissa. Tämä poliisi kun ei pidä lakien noudattamista kovin tärkeänä, sillä hänen mielestään mm. NSAn suomalaisiin kohdistama kyttääminen on positiivinen asia. Jos lakeja ei tarvitse noudattaa niistä voi yhtä hyvin hankkiutua eroon.

Luvassa on neljä vuotta kukoistusta rikkaille ja synkkenevää kurjuutta köyhälistölle. Vaikka itku ei välillä olisikaan kaukana on mukaan saatu taas niin paljon sellaisia artisteja, jonka kyvyille olisi enemmän käyttöä sirkuksessa kansanedustuslaitoksessa ettei naurultakaan voida välttyä. Jos herramme selviävät vaalikaudesta lyömättä päätään Karjalan mäntyyn voi kai asioiden todeta sujuneen odotettua paremmin. 

P.S. Armahda, Sipilä, meitä nyt kuitenkin edes sen verran, että jätät sen Vanhasen sinne tuppeensahatun lautakasansa taakse paistelemaan perunoitaan. Ja eivätkö sinne samoille eväille mahtuisi Olli Rehn ja Juhana Vartiainenkin?

YLE:n oma trolli nousee lauteille JSN:n Sanavapauden päivässä

 Julkisen sanan neuvoston sananvapauden päivässä 5.5. 2015 on päävieraana YLEn yhden miehen propagandakomppania Mika Mäkeläinen. Ensiksi hän puhuu "putinisteista ja trolleista toimittajan kiusana" ja sen jälkeen osallistuu keskusteluun siitä kuinka journalistit voivat välttää joutumasta trollauksen ja kybersodankäynnin uhreiksi. Jos tiedonvälityksen kohde haluaa välttyä samalta vitsaukselta kannattaa ainakin välttää juuri hra Mäkeläisen journalismina esitettyä propagandaa.

Sananvapauden päivän esitysten asetelma on suorastaan nurinkurinen. Nythän päin vastoin eletään Mika Mäkeläisen kaltaisen, samaa simppeliä dramaturgiaa noudattelevaa propagandaa tehtailevan "journalistin" kulta-aikaa. Hänen ja muiden propagandamaakareiden ei tarvitse antautua keskusteluun kenenkään kriitikon kanssa, puhumattakaan että tarvitsisi millään tavoin perustella väitteitään. Pelkkä vastustajan parjaaminen riittää. Jos et niele kakistelematta Mäkeläisen americanaa olet trolli, putinisti tai salaliittoteoreetikko. Tähän asti Mäkeläisen ja kumppaneiden pyörittämän farssin suojelijana on toiminut koko valtamedian kuoro, mutta nyt mukaan näyttää liittyneen myös JSN.

Voidaan kai puhua jonkinlaisesta tiedonvälityksen pohjakosketuksesta kun sananvapauden päivään otetaan pääesiintyjäksi henkilö, joka itse ruumiillistaa kaikkein ilmeisintä vapaan keskustelun estettä. Toisaalta jo itse sananvapauden päivän keskustelunaiheesta näkee, etteivät järjestäjät ole vakavissaan liikkeellä. Jos rehellisesti oltaisiin vapaan tiedonvälityksen asialla esiin nostettaisiin nimeen omaan kilpailevat argumentit, niiden tutkiminen ja perusteleminen. Nyt julkisen sanan neuvosto nostaa kunniapaikalle ad hominem -tyyppisen, eli henkilöön menevän argumentoinnin, millä ei pitäisi olla mitään sijaa rationaalisessa keskustelussa.

"Mika Mäkeläinen pitää Amerikasta" Voiman verkkolehden fifi:n jutussa vuodelta 2010 todetaan. Kyseisessä jutussa itsekin suun vuoron saava Mäkeläinen todentaa toimittajan tekemän havainnon omilla puheillaan. Uskollisuus Washingtonin tahdolle on voitu myös todeta hänen lukuisissa "raporteissaan" Venezuelasta, joissa säännön mukaisesti omaksutaan täysin kritiikittömästi CIAn sponsoroiman opposition näkökulma ja parjataan herkeämättä maan sosialistista hallitusta.

Ehkä julkisen sanan neuvosto halusi esiintyjävalinnallaan turvata sen ettei keskustelu vahingossakaan luiskahda väärille urille. Nythän on tarkoitus puhua pääasiassa Venäjästä sananvapauden esteenä eikä kai hiiskahtaakaan sanallakaan todellisesta sananvapauden suurinkvisiittorista, jonka perinpohjaisuuteen ja kattavuuteen verrattuna muinoin pelätty Stasi näyttää esihistoriallisen alkeelliselta ja Venäjän FSB trollitehtaineen puhdetyöverstaalta.

NSA ja muut Yhdysvaltain tiedustelupalvelut liittolaisineen varastoivat tietokantoihinsa kaiken elektronisen kommunikaatiomme. Sieltä löytyvät kätevästi sähköpostimme, internethakumme, tekstiviestimme jne. Tarvittaessa kuunteleminen, kuvaaminen ja paikantaminenkin onnistuvat omien viestintälaitteidemme välityksellä. Jos näin läpitunkeva kyttääminen ei kahlitse sananvapautta niin mikä sitten?

Itsesensuuria ei ehkä tulevaisuudessa uloteta vain avoimiin sosiaalisiin medioihin, kuten facebookiin vaan myös yksityisiin keskusteluihin. Ehkä potkuja aletaan tulevaisuudessa jakaa esim. yksityisen tekstiviestinnän tai e-mailien työnantajalle kriittisen sisällön perusteella. Ei kai olisi mikään ihme jos kerättyjä tietoja alettaisiin kaupitella luottotietojen tapaan. Kaikkein huolettomimmille kansalaisille tämä tietysti sopisi, koska heillä "ei ole mitään salattavaa".

Mutta näistä suuren läntisen ystävän yhteiskuntarauhaa turvaavista ponnisteluista ei nyt passaa liikoja huudella kun eliittimme NATOon vaikka väkisin -projektia ollaan taas lykkäämässä vauhtiin. EUkin on tahollaan valmistautumassa alati kurjistuvien massojen tyytymättömyyden ilmauksiin. Nykyäänhän alkaa olla tapana pitää kaikenlaista eliitille kriittistä yhteiskunnallista aktivismia, kuten mielenosoittamista, terrorismin esiasteena. Juuri Mika Mäkeläisen ihailemassa Amerikan Yhdysvalloissa tämä kehitys on edennyt kaikkein pisimmälle ja siksi hän onkin paras henkilö huolehtimaan siitä, että puhe julkisen sanan neuvoston "sananvapauden" päivässä keskittyy sivuseikkoihin.

Omalaatuisen sosialismin aikakausi

YLE ei petä koskaan kun on kysymys eliittien mieleisestä uutisoinnista koskien Venezuelaa. Nytkin toimittaja Minna Pärssinen kertoessaan, että sikäläisten ruokapankkien asiakkailta aletaan kerätä sormenjälkiä malta jättää sanomatta, että maan taloudellinen ahdinko ei johdu Yhdysvaltain sponsoroiman, aggressiivisen oikeisto-opposition manipuloinneista vaan Hugo Chavezin käynnistämästä "omalaatuisesta sosialismista".

Ne joiden historiaa koskeva tietoisuus ulottuu pidemmälle kuin YLEn uutistoimituksessa löytävät tilanteelle muitakin selityksiä. Kuhnilaista terminologiaa käyttäen Venezuelan tilanteessa on syyskuun 11. 1973 muodostaman eksemplaarin soveltamisesta uuteen ongelmatilanteeseen. Tuolloin Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja CIAn terävimmät aivot siirsivät demokraattisilla vaaleilla valitun Salvador Allenden sosialistihallituksen historiaan. Lopullista kliimaksia edelsi pitkällinen Chilen talouden sabotointikampanja.

Chilessä kyse oli luonnollisesti jonkinlaisesta vapauttamisesta: markkinavoimat vapautettiin ainakin ammattiyhdistysliikkeiden kahleista ja onnekkaimmat ammattiyhdistysaktiivit hengestään ilman pitkällistä kidutusta. Yhdysvallat auttoi tilanteen "normalisoimisessa" lähettämällä Milton Friedmanin kouluttamat "Chicagon pojat" käynnistämään ensimmäisen markkinaliberalistisen ihmiskokeen. Tämän laboratorion hedelmistä olemme saaneet nauttia viimeisen vuosisadan neljänneksen, eikä loppua ole näköpiirissä.

Chavezin hallinnon käynnistämien sosiaalisten ohjelmien, kuten lukutaitokampanjan ja kattavan terveydenhoidon tarjoamisen tuottamat saavutukset eivät luonnolisestikaan ole YLElle uutisoimisen arvoisia "omalaatuisen sosialismin" piirteitä. Vaikka bolivaarinen vallankumous kamppailee olemassa olostaan, muodostaa sen esimerkki niin suuren ideologisen uhan, ettei siitä kertominen ole mahdollista muuten kuin negatiivisessa valossa. Vaikka Yhdysvalloissa koulutetut Mika Mäkeläinen ja Pirkko Pöntinen ovatkin mielipidekirjailuineen omaa luokkaansa, en muista vielä kertaakaan törmänneeni valtavirran mediassamme edes varovaista tasapuolisuutta tavoittelevaan juttuun.

Omalaatuisia sosialisteja löytyy myös kotimaasta. Omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero kertoo kuinka valtionyhtiöitä täytyy myydä vaikka, pankista saisi lainaa melkein nollakorolla. Syynä on tietysti se, että ei ylitettäisi EUn kanssa sovittua velkakattoa. Tämä ei tietenkään ole Paateron oma keksintö vaan sen takana on koko hallitus. Irvokasta tilanteessa on se että normaalisti julkiporvarien tapaan kaikkea taloussuunnittelua vastustavat demarit pitävät nyt kiinni härkäpäisesti tästä velkaantumispykälästä vaikka älyvapaa omaisuuden tuotto tuottaa karmeita tappioita menetettyinä osinkotuottoina.

No sosialismi ja suunnitelmatalous on vaikea laji. Sitä eivät edes teoriassa voi hallita muut kuin venäläiset. Kun venäläiset ovat kerran kokeilleet suunitelmataloutta takapajuisessa, sotien raunioittamassa ja vihollisten ympäröimässä maatalousvaltiossa joskus viime vuosisadalla ei sitä kuulemma kannata nytkään kokeilla. Kaikkein tiheimmin tätä ajatuskulkua toistelevat, kiinnostavaa kyllä, ne joiden mielestä venäläiset ovat läpeensä kyvyttömiä yhtään mihinkään järkevään toimintaan.

YLEn Mika Mäkeläinen tapaa virkaveljiään trollitehtaalla

Mika Mäkeläinen on juuri oikea henkilö tekemään juttua ns. trollitehtaasta Venäjällä. Mäkeläinen on erikoistunut erityisesti uutisoimaan Venezuelasta tavalla, joka ei ole turhan tarkka faktojen suhteen, mutta aina tinkimättömästi lännen asialla. Mutta asian ydin ei olekaan faktoina esitetyn sisällön paikkansa pitävyys vaan tähtilipulle uskollinen näkökulma.

Ei Mäkeläisen luonnollisestikaan ole yksinään tarvinnut olla mustamaalaamassa Venezuelaa. Samalla asialla ovat olleet myös mm. Pertti Pesonen, Pirkko Pöntinen ja Auli Leskinen. Joskus tulee pohtineeksi mistä tämä kovin suuri innostus tämän kaukaisen ja maailman mittakaavassa vähämerkityksisen maan päälle valehtelemiseen oikein kumpuaa. Vastaus löytyy kun lukee tarkasti näiden "journalistien" tuotoksia. Kysymyshän ei oikeastaan ole reportaaseista tai artikkeleista perinteisessä mielessä vaan mielipidekirjoituksista.

Esimerkiksi viimeisimpänä tähän Washingtonin mikkihiiri-kerhoon liittynyt Johanna Kippo puhuu "omalaatuisen sosisalismin levittämisestä" ja Mika Mäkeläisen mukaan taloudelliset vaikeudet johtuvat sosialismista. Hänen mukaansa hallitus on raunioittanut talouden käyttämällä öljytuloja "kannatuksen ostamiseen". Näin mikkihiirillämme on tapana kutsua niitä lukuisia sosiaalisia ohjelmia, joilla bolivaarinen hallitus on onnistunut kohentamaan köyhimmän kansan osan elinoloja. Mäkeläiselle on tietysti täysin käsittämätöntä, että jokin hallitus pitää kansalleen antamansa lupaukset.

Minusta on vähän likaa vaadittu, että me tavallisen rahvaan edustajat erottaisimme Putinin trollit faktojen paikkansapitävyyden perusteella. YLEn palkkalistoilla olevat valepukit syöttävät jatkuvasti esimerkiksi Venezuelaa koskien niin paksua pajunköyttä, että Pietarin liukuhihnalla saadaan tosiaan raataa pää märkänä, että ylletään vastaaviin tuloksiin. Näiltä Venäjän trolleilta puuttuu sen lisäksi se aatteellinen kiihkeys joka siivittää "ulkomaan kirjeenvaihtajien" palturitehtailua YLEllä. Mika Mäkeläisen ja muiden ideologia on dollarinvihreä antikommunismi. He eivät voi sietää sellaista yhteiskuntajärjestelmää, joka pyrkii ihmisten väliseen tasa-arvoon ja riippumattomuuteen Washingtonin käskyvallasta. Näistä syistä Venezuela ja Kuuba ovat heidän herkeämättömän parjauskampanjansa kohteita.

Putinin Venäjän systeemissä ei varsinaisesti olisi mitään vikaa journalistisen eliittimmekään mielestä jos vain Yhdysvaltain direktiivejä kuunneltaisiin herkemmällä korvalla. Sillä hetkellä kun tämä tottelevaisuusongelma saadaan korjattua ratkeavat myös muut ongelmat. Tämänhän muistamme Jeltsinin ajoilta. Venäjän ihmisoikeustilanne ei tuolloin huolestuttanut ketään näistä "humanisteistamme" vaikka Jeltsin mm. antoi pommittaa parlamenttia eikä päästänyt muita kampanjoimaan tiedotusvälineissä.

Jos Venäjälle saadaan tottelevaisempi johtaja joskus lähitulevaisuudessa on YLEssä jo tarjolla monta taitonsa näyttänyttä trollia valmiina kovapalkkaisiin konsultin tehtäviin vaikka Moskovaan. Kyse olisi epäilemättä ns. win-win asetelmasta, hyödyn korjaisi sekä venäläinen propaganda, että suomalainen tiedonvälitys. 

Charlie Hebdon terrori-iskusta

Terrori-isku satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen Pariisissa sai suuret joukot liikkeelle ilmaisemaan solidaarisuutensa hyökkäyksen uhreille ja osoittamaan mieltään sananvapauden puolesta. Suuret joukot houkuttelivat liikkeelle myös eurooppalaisen eliitin, joka ei juuri piittaa sananvapaudesta, mutta pönöttää toki mielellään julkisuuden valokeilassa.

Parhaan todistuksen eliittimme asenteesta sananvapauteen olemme saaneet tavasta, jolla globaalisti  kaikkein merkittävimpien paljastusten tekijöitä on kohdeltu. Jos EU todella olisi sellainen vapaan ilmaisun ja tiedotuksen mekka kuin johtajamme haluvat meille uskotella, ei Edward Snowdenin tarvitsisi piilotella Moskovassa, eikä Julian Assangen Equadorin Englannin suurlähetystössä vaan molenmmat olisi otettu avosylin vastaan. Kenties jopa Chelsea (entinen Bradley) Manningia olisi yritetty saada pois vankilasta Yhdysvalloissa ja tarjottu turvapaikkaa EUssa.  Nyt kukaan eliitin edustaja ei edes vaivaudu protestoimaan hänen epäinhimillistä kohteluaan.

Assangella ja Snowdenilla on täysi syy pelätä tulevansa luovutetuiksi amerikkalaisten kiduttajien käsiin tai kenties jopa teloitettaviksi. Eikä heitä tarvitse välttämättä muiluttaa edes Yhdysvaltoihin vaan heitä voidaan rääkätä EUn alueella jossakin niistä salaisista kidutuskeskuksista, joita eliittimme on CIAn antanut perustaa. Tällainen sananvapauden ja avoimuuden kannattaminen on niin tolkutonta jo valmiiksi, että satiirille ominainen kärjistäminen tulee erittäin vaikeaksi.

Tietysti terrori-iskut on tuomittava, mutta tuomitseminen ei ole uskottavaa mikäli se ei millään tavoin ilmene eliitin politiikassa. En millään saata uskoa eurooppalaisten johtajien asenteen muuttuvan esimerkiksi Assangen ja Snowdenin suhteen. EUssa sananvapaus on myönteinen asia vain siinä tapauksessa, että se edistää eliittimme omia tavoitteita tai on suorastaan heidän sponsoroimaansa propagandaan. Charlie Hebdon tapauksessa poliitikkoja ei siis kiinnosta sananvapaus vaan ne äänet joita suurten joukkojen ollessa liikkeellä on kalastettavissa.

Tietysti Muhammed-pilakuvien vastustuksella on perustansa uskonnossa, mutta reaktioiden voimakkuudesta ovat vastuussa humaaneina esiintyvät länsivallat. Samalla kun länsi esiintyy mielellään laillisuuden ja vapaamielisyyden lipunkantajana maailmalla se omalla toiminnallaan erittäin kouriintuntuvasti osoittaa, etteivät nämä ihanteet koske kaikkia. Jos asuu esimerkiksi Jemenissä tai Pakistanissa voi tulla tapetuksi Yhdysvaltain lennokki-iskussa. Oikeudenkäyntejä ei tarvita vaan pelkkä oletus syyllisyydestä riittää. Välillä lennokit murhaavat täysin sivullisia ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa, mutta kukaan ei joudu vastuuseen näistä teoista. Voisiko enää olla selvempää tapaa sanoa, että näiden tekojen uhrit ovat meidän eurooppalaisen eliittimme silmissä merkityksettömiä.

Pariisin terrori-iskuun, kuten myös moniin muihin tekoihin on liitetty al-Qaida ja ISIS. Molenpien perustamisen takana ovat läntiset tiedustelupalvelut ja heidän liittolaisensa, kuten esimerkiksi Saudi-Arabia. Al-Qaida synnytettiin CIAn avulla heidän kouluttaessaan ja sponsoroidessaan islamististen joukkoja taistelemaan Puna-armeijaa vastaan Afganistanissa. Sittemmin näitä ryhmiä on käytetty esimerkiksi horjuttamaan lännelle epämieluisia hallituksia (Syyria ja Libya).

Kun terrori-iskuja tapahtuu on vaikea tapauskohtaisesti sanoa milloin ne on suoritettu läntisten tiedustelupalvelujen käskystä tai suostumuksella. Luultavaa on etteivät tekijät ainakaan kaikissa tapauksissa ole täysin isäntiensä kontrollissa. Todennäköisyys hallitsemattomuudelle liittyy nykyisen terrorismin franchising-luonteeseen. Toisen luokan kansalaisiksi itsensä kokevat nuoret inspiroituvat al-Qaidan toiminnasta ja sanovat kuuluvansa siihen, vaikka minkäänlaista komentosuhdetta ei heillä näihin liikkeisiin olisikaan.

Paljon olisi siis tehtävissä jos oikeasti haluttaisiin edistää maailmanrauhaa ja ehkäistä terrorismia. Näin ei kuitenkaan tapahdu koska johtajamme tarvitsevat terrorismia oikeuttamaan lisääntyvää valvontaa ja vapauden rajoittamista, kauppaamaan aseita ja turvallisuuspalveluja sekä hyökkäyssotia  kaukaisissa maissa niiden luonnonvarojen saatavuuden turvaamiseksi. Mitään radikaaleja muutoksia parempaan siis tuskin on odotettavissa.

Juutalaisten kohtalo opettaa meidät ymmärtämään liberaalia ajattelua

Kaiken propagandaroskan seassa YLE lähettää myös joitakin mielenkiintoisia ohjelmia. Yksi tällaisista pienistä ihmeistä oli 50 juutalaislasta natsien käsistä pelastaneesta amerikkalaispariskunnasta kertonut dokumenttielokuva. Se oli kertomus ennen kaikkea pyöristyttävän tappokoneiston nielusta pelastuvista lapsista ja poikkeuksellisesta siviilirohkeudesta. Voi vain yrittää aavistella miltä vanhemmista on tuntunut heidän toivoessaan lastensa tulevan valituiksi 50:n varmasta tuhosta pelastuvan joukkoon. Monet vanhemmista eivät enää koskaan uskoneet näkevänsä lapsiaan.

Puhuminen lopullisesta erosta ja varmasta tuhosta ei ole jälkiviisautta. Ohjelmassa haastateltiin erästä pelastettua lasta, joka kertoi Wienin juutalaisten jo 1938 kaikin keinoin pyrkivän pelastautumaan. Haastateltava kertoi erään perheensä tuttavan "paenneen" tekemällä itsemurhan. Tästä on tietysti runsaasti muutakin tietoa olemassa. Haastateltava kertoi myös, että tärkein este juutalaisten paolle eivät ainakaan aluksi, ennen keskitysleirien teollisen tuhoamisvaiheen alkamista, olleet natsit vaan ulkovaltojen haluttomuus ottaa vastaan juutalaisia. Tämän seikan osalta ainakin omassa historiaa koskevassa tietoisuudessani oli aukko.

Vahvat antisemitistiset tunnelmat olivat vallalla Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana. Esimerkiksi presidentti Roosevelt ei ollut kiinnostunut ottamaan vastaan juutalaisia pakolaisia Natsi-Saksasta missään merkittävässä mittakaavassa. Siksi tämä yksityishenkilöiden aloitteesta koottu 50:n lapsen joukko jäi suurimmaksi keskitysleirien kauhuilta Yhdysvaltoihin pelastuneeksi pakolaisryhmäksi. Tulijoita olisi toki ollut valtavan paljon enemmänkin, mutta viisumeja oli jaossa tällä kertaa vain 50. Eräs haastateltava totesi, että kaikki olisi voitu pelastaa jos pakolaisia vain olisi otettu vastaan. Lisäksi olisi tietysti edellytetty, että joku olisi ollut valmis kustantamaan varattomien juutalaisten pakomatkan.

Tässä kaikessa on jotain perin tuttua, kun katsomme nykyistä maailmaa. Meille uskotellaan, että sotiminen on globaalin turvallisuuden kulmakivi, johon Suomenkin olisi osallistuttava. Sotien aloittamista perustellaan velvollisuudella auttaa jonkin kaukaisen maan ihmisiä ja edistää heidän ihmisoikeuksiaan. Huomion arvoista on, että tätä ylevää päämäärää edistetään kernaimmin sotilaallisesti pommeja ja ohjuksia säästämättä. Saman humanismin toteuttamiseen ei sen sijaan haluta sisällyttää samojen ihmisten pelastamista sodan helvetin kourista. Niin vannoutuneita demokratian ystäviä kuin ovatkin, länsivallat eivät tapaa kysellä humaanin interventionsa kohteilta haluavatko nämä tarjolla olevaa sotaa. 

Onko edellä mainitussa ajattelutavassa jotain ristiriitaista? Ei suinkaan. Kyse on liberaalien humanistien idealistisesta (materialismin vastakohtana) tavasta vaalia ihmisoikeuksia. Kun väitetyn tai todellisen tyrannian uhrit, sortajiensa ohella, kuolevat lännen humaaneissa pommituksissa ei heidän ihmisoikeuksiaan enää voi loukata. Tämä on aivan liberaalin ajattelun mukaista, sillä elämä ja sen välttämättömät materiaaliset edellytykset eivät heidän käsityksensä mukaan ole ihmisoikeuksia. Siksi länsi ei laskekaan omien sotatoimiensa aiheuttamia kuolonuhreja ja jättää mieluiten pakenevista ihmisistä huolehtimisen konfliktialueella sijaitsevien (usein köyhien) naapurimaiden niskoille.

Suhtautuminen edellä analysoimaani liberaalin ajattelun idealistiseen piirteeseen on yksi tärkeimmistä asemaa määrittävistä tekijöistä kansainvälisen politiikan kentällä. Ajatellaanpa vaikka "kulttuuriteorian Elviksenäkin" tunnettua Slavoj Zizekiä. Hänen suosionsa ulottuu aina valtavirran medioihin saakka. Kuinka on mahdollista, että tämä Leninistäkin jotain epämääräisen positiivista sanova helppoheikki voi päästä ääneen ilman että hänet huudetaan kuuroksi liberaalien debiilillä, mutta tehokkaalla, mantralla: "entäs sitten Stalin ja 500 miljoonaa murhattua? Kommunistina olet siihen syyllinen ja pahempi kuin Hitler!!! Siksi, että hän on vain helppoheikki, eliitin jänskä viihdyttäjä.

Zizek tosin mielellään esiintyy jonkinlaisena radikaalina, mutta parjaa lakkaamatta kaikkia vasemmistolaisia, jotka hänestä itsestään poiketen tekevät jotain maailman muuttamiseksi. Zizekin parjauksen kohteeksi ovat joutuneet niin Fidel Castro, Che Guevara, Hugo Chavez (jota Zizek syyttää, koska tämä on käyttänyt valtion rahoja köyhien hyväksi) kuin Naomi Klein (jonka rikos Zizekin silmissä on kalliilla kampaajalla käyminen vieläpä useita kertoja). Kaiken rönsyilevän höpötyksen asemesta Zizekin poliittisesta suuntautumisesta kertoo parhaiten hänen ehdokkutensa Slovenian presidentin vaaleissa 1991 liberaalidemokraattien riveissä. Zizek ei siis ole minkään sortin vasemmistolainen vaan pikemminkin juoruilevan suulas versio Heidi Hautalasta.