Ville Niinistö tavoitteli vakavissaan teeskentelyn Suomen ennätystä karauttaessaa lehdistön eteen vihreällä Jopollaan. Ajo oli niin järjestetyn näköinen, että alkoi välittömästi tähyillä minkä puskan taakse miniteri-Audi oli pysäköity. Siviilissäkin ministeri Niinistö on niittänyt enemmän mainetta auton ratissa kuin Jopon sarvissa. Vauhti-Ville osoitti taannoin kaahauksellaan, ettei hyväksy nopeusrajoituksia. Vanhanaikaiset ja byrokraattiset poliisi-sedät eivät ymmärtäneet, että kysymyksessä oli poliittinen teko, kuluttajan valinta yhteiskunnallista epäkohtaa vastaan, vaan sakottivat ylinopeudesta.
Nyt Ville Niinistö moittii hallituksen suomettuneisuutta siitä, että he harkitsevat Ydinvoimalan rakentamisluvan antamista Fennovoimalle. Kun tuntee Pääministeri Alexander Stubbin pidäkkeettömän hurmioituneen suhteen Natoon ja Yhdysvaltoihin ei millään voi pitää Niinistön "paljastusta" uskottavana. Tämä hallitus myötäilee Venäjää vain siinä tapauksessa, että käsky siihen tulee Washingtonin pääkonttorilta. Ehkä Niinistö yrittääkin vedota tällä tavoin Stubbiin, että tämä todistaisi Amerikkaan kohdistuvan rakkautensa estämällä luvan myöntämisen Fennovoimalle.
Vaikka itse en kannatakaan ydinvoimaa, puhumattakaan sen lisärakentamisesta, ymmärrän niitä, jotka mielummin haluavat antaa luvan Rosatomin tekniikkaa käyttävälle laitokselle kuin Olkiluodon farssissa ryvettyneelle Arevan ja TVO:n konsortiolle. Kerrankin Jan Vapaavuori puhui asiaa todetessaan Olkiluodon projektin olevan yksi suurimmista epäonnistumisista suomalaisen teollisuuden historiassa. Ja vielä karmeampaa saattaa olla luvassa kun laitos käynnistetään. Julkisuuteenkin kantautunut informaatio rakennusvaiheen laiminlyönneistä ei herätä luottamusta laitoksen toimintavarmuutta ja turvallisuutta kohtaan.
Miksi Ville Niinistö sitten päästelee suustaan näin ilmeisiä älyttömyyksiä? Vihreänä poliitikkona hän ymmärtää, että tärkeintä on oikeanlaisen ensivaikutelman sinnyttäminen, olipa tämä kuinka ontto tai totuuden vastainen hyvänsä. Ja useimmiten tämä strategia toimiikin, sillä harvat vaivautuvat perehtymään asioiden taustoihin. Nyt Ville Niinistö haluaa korjata mahdollismman suuren imago-voiton hallituksesta lähtemiselleen vetoamalla kansan ankarana vellovaan ryssävihaan. Voihan olla että hän saakin tällä vedollaan uusia kannattajia niidenkin joukosta, jotka ovat jo lähdössä "peräämään mökkejä Smolenskia myöten".
Jotain Vihreiden on tietysti syytäkin kehitellä kannatuksensa säilyttämiseksi. Vihreät ovat aatteellisessa umpikujassa, sillä heidän vakaasta uskostaan poiketen markkinat eivät ole se yleislääke, joka pelastaa meidät globaalilta ympäristökatastrofilta. Ehkä Villen jengin onkin kohta aika tunnustaa tosiasiat ja lähettää liittymisanomus kokoomukselle. Tämän päiväinen puheenvuoro ja ihan yleisesti joustava suhtautuminen tosiasioihin osoittavat että vihreää Jopoa polkee patamusta porvari.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
perjantai 12. syyskuuta 2014
Terveiset trollitehtaan liukuhihnalta, toivottaa "Late".
YLE:n nettisivujen mukaan puolustusvoimien tutkija, sotatieteen tohtori Saara Jantunen sanoo asiakysymyksistä kiistelyn edistävän Venäjän informaatiosotaa. Puolustusministeri Carl Haglund ämmiköi, ovatko netin keskustelupalstoilla virallisen "totuuden" vastaisia puheenvuoroja esittävät "oikeita suomalaisia" vai venäläisten palkkaamia agentteja. Tutkija Jantusen mukaan Pietarissa on oikein tällainen trollitehdas, jonka liukuhihnalta valmistuu pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä virallisen "totuuden" vastaisia puheenvuoroja per agentti per vuorokausi. Tutkija Jantunen kehottaa meitä lähdekriittisyyteen, mutta kovin kriittinen ei kyllä kannata olla jos haluaa säilyttää luottamuksen kotimaiseen mediaan.
Ehkäpä parhaimmistomme on kerrankin oikeassa! Tässä päivänä muutamana eksyin silmäilemään Iltasanomien kommentointipalstaa sellaisen artikkelin kohdalta, jossa kerrottiin malesialaista MH17 lentoa koskevasta, alustavasta onnettomuustutkintaraportista. Artikkelissa oli linkki kyseiseen raporttiin, jossa ei otettu kantaa siihen, kuka oli pudottanut malesialaiskoneen. Todettiin vain että koneeseen oli osunut esineitä suurella nopeudella ja tämä oli aiheuttanut koneen maahansyöksyn. Tästä huolimatta nimimerkki "Late" toisteli kommentointipalstalla aggressiiviseen sävyyn puolen tusinaa kertaa, että raportissa muka todettiin malesialaiskoneen tulleen pudotetuksi itä-ukrainalaisten puolella taistelevien venäläisten toimesta maastalaukaistavalla BUK-ohjuksella. Saman älyvapaan jurnutuksen kohteeksi joutuivat kaikki, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä.
Venäläisten syyllisyys oli kuulemma todistettu oikein valokuvalla, jossa armeijan kuorma-auto vetää kyseistä asetta salakähmäisesti takaisin Venäjän puolelle. Kyseinen valokuva on julkaistu lehdissä. Siinä tosiaan kuorma-auto hinaa jotakin. Täysin avoimeksi tosin jäävät kysymykset kuka, missä ja milloin. Aika aneemiseksi jää vastaus myös kysymykseen mitä: Kuvaa ei oikein parhaalla tahdollakaan voi pitää todisteena muusta kuin että jossain on tai on ollut joku tällainen kuorma-auto, joka näyttää hinaavan jotain.
En tiedä minkä trollitehtaan liukuhihnan ääressä "Late" paiskii hommia, mutta hänen strategiansa on aika yksinkertainen: kun valhetta toistetaan tarpeeksi monta kertaa, sitä aletaan pitää totuutena. Myönnän olevani hiukan pahansuopa, kun tituleeraan "Latea" trollitehtaan duunariksi. Riippumatta siitä naputtaako hän tolkutonta jurnutustaan aikansa kuluksi Pihtiputaalla vai maksusta Brysselissä, ei parhaimmistomme pidä häntä trolliagenttina. Ja miksi pitäisi? Jopa persujen kansanedustaja Tom Packalen on todennut, että NSA:n meihin Suomen kansalaisiin kohdistama vakoilu on myönteinen asia. Koska Packalen on poliisi hän ei varmaankaan suosisi rikollista toimintaa. Ja jos kerran meidän vakoilemisemmekin on hyvä asia niin ei kai propagandan tehtailu länsivaltain lukuun voi olla myöskään millään muotoa paheksuttavaa.
Elämme jännittäviä aikoja. Ministeri ja tutkija vihjailevat, että kuka tahansa vastarannan kiiski voikin olla katala ja vaarallinen Putinin agentti. Taitaa olla vastedes viisainta pitää matalaa profiilia. Uuslahtarit muiluttavat pian itä-rajalle tai sitten CIA:n rääkkäysekspertit kutsutaan johonkin perunakellariin opettamaan toisinajattelijoiden kiduttamista... anteeksi.. eikun tehokkaita, mutta ehdottoman humaaneja metodeja terroristien kuulustelemiseen.
Kukapa tietää vaikka meilläkin alettaisiin järjestää oikeudenkäyntejä McCarthyn malliin "antisuomalaisesta toiminnasta" tai miksei yhtä hyvin "antiamerikkalaisesta toiminnasta", sillä siitähän tässä pohjimmiltaan on kysymys. Ehkä se ei eliittimme kannalta olisikaan mikään tyhmempi veto. Ryssäviha on kovemmassa kurssissa kuin vuosiin ja on vain yksi asia, jota "isänmaallinen" suomalainen vihaa enemmän kuin venäläistä: toista suomalaista, joka ei vihaa venäläistä.
Ehkäpä parhaimmistomme on kerrankin oikeassa! Tässä päivänä muutamana eksyin silmäilemään Iltasanomien kommentointipalstaa sellaisen artikkelin kohdalta, jossa kerrottiin malesialaista MH17 lentoa koskevasta, alustavasta onnettomuustutkintaraportista. Artikkelissa oli linkki kyseiseen raporttiin, jossa ei otettu kantaa siihen, kuka oli pudottanut malesialaiskoneen. Todettiin vain että koneeseen oli osunut esineitä suurella nopeudella ja tämä oli aiheuttanut koneen maahansyöksyn. Tästä huolimatta nimimerkki "Late" toisteli kommentointipalstalla aggressiiviseen sävyyn puolen tusinaa kertaa, että raportissa muka todettiin malesialaiskoneen tulleen pudotetuksi itä-ukrainalaisten puolella taistelevien venäläisten toimesta maastalaukaistavalla BUK-ohjuksella. Saman älyvapaan jurnutuksen kohteeksi joutuivat kaikki, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä.
Venäläisten syyllisyys oli kuulemma todistettu oikein valokuvalla, jossa armeijan kuorma-auto vetää kyseistä asetta salakähmäisesti takaisin Venäjän puolelle. Kyseinen valokuva on julkaistu lehdissä. Siinä tosiaan kuorma-auto hinaa jotakin. Täysin avoimeksi tosin jäävät kysymykset kuka, missä ja milloin. Aika aneemiseksi jää vastaus myös kysymykseen mitä: Kuvaa ei oikein parhaalla tahdollakaan voi pitää todisteena muusta kuin että jossain on tai on ollut joku tällainen kuorma-auto, joka näyttää hinaavan jotain.
En tiedä minkä trollitehtaan liukuhihnan ääressä "Late" paiskii hommia, mutta hänen strategiansa on aika yksinkertainen: kun valhetta toistetaan tarpeeksi monta kertaa, sitä aletaan pitää totuutena. Myönnän olevani hiukan pahansuopa, kun tituleeraan "Latea" trollitehtaan duunariksi. Riippumatta siitä naputtaako hän tolkutonta jurnutustaan aikansa kuluksi Pihtiputaalla vai maksusta Brysselissä, ei parhaimmistomme pidä häntä trolliagenttina. Ja miksi pitäisi? Jopa persujen kansanedustaja Tom Packalen on todennut, että NSA:n meihin Suomen kansalaisiin kohdistama vakoilu on myönteinen asia. Koska Packalen on poliisi hän ei varmaankaan suosisi rikollista toimintaa. Ja jos kerran meidän vakoilemisemmekin on hyvä asia niin ei kai propagandan tehtailu länsivaltain lukuun voi olla myöskään millään muotoa paheksuttavaa.
Elämme jännittäviä aikoja. Ministeri ja tutkija vihjailevat, että kuka tahansa vastarannan kiiski voikin olla katala ja vaarallinen Putinin agentti. Taitaa olla vastedes viisainta pitää matalaa profiilia. Uuslahtarit muiluttavat pian itä-rajalle tai sitten CIA:n rääkkäysekspertit kutsutaan johonkin perunakellariin opettamaan toisinajattelijoiden kiduttamista... anteeksi.. eikun tehokkaita, mutta ehdottoman humaaneja metodeja terroristien kuulustelemiseen.
Kukapa tietää vaikka meilläkin alettaisiin järjestää oikeudenkäyntejä McCarthyn malliin "antisuomalaisesta toiminnasta" tai miksei yhtä hyvin "antiamerikkalaisesta toiminnasta", sillä siitähän tässä pohjimmiltaan on kysymys. Ehkä se ei eliittimme kannalta olisikaan mikään tyhmempi veto. Ryssäviha on kovemmassa kurssissa kuin vuosiin ja on vain yksi asia, jota "isänmaallinen" suomalainen vihaa enemmän kuin venäläistä: toista suomalaista, joka ei vihaa venäläistä.
keskiviikko 3. syyskuuta 2014
Porvariston hillitty muukalaisviha - prameita vaunuja ja estotonta tappamista
Kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma oli onnistunut pääsemään oikein A-studioon keskustelemaan "hätkähdyttävästä" epätasa-arvoisuudesta, joka vallitsee maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Tämä kovasti ihmeellinen asia, jonka Kauma "kentällä" oli usealta ihmiseltä kuullut, koski maahanmuuttajien sosiaalitoimelta saamaa avokätistä rahoitusta uusien lastenvaunujen hankkimiseen. Tässä järisyttävässä uutisessa oli jotain tuttua. Itse muistan vuosien varrella kuulleeni lukuisia versioita tästä samasta, aina yhtä "taivahan totena" esitetystä kulkupuheesta. Joissakin versiossa sossu ostaa maahanmuuttajille uudet kännykät ja autot. Kaikkein vanhimman version muistan lapsuudestani. Sen mukaan sosiaalitoimisto osti kaikille mustalaisille mersut ja uudet omakotitalot.
Kansanedustaja Kauman avauksesta voimme päätellä että vaalit ovat tulossa ja perinteisesti halpa (-mainen), toimiva ja koeteltu konsti kampanjoida on usuttaa vaalikarja jonkin vähemmistön kimppuun. Normaalisti kokoomuksen valtavirran taktiikkana on ollut käydä, syntyperästä välittämättä, tasapuolisesti vain ihan yleisesti kaikenvärisen ja kaikkia seksuaalisia suuntautumisia edustavan köyhälistön kimppuun syyttämällä näitä lintsareiksi, sosiaalipummeiksi, laiskureiksi ja verokirstun tyhjentäviksi, selkärangattomiksi ketjupolttaja-paksukaisiksi. Tähän asti avoin rasismi on delegoitu sekoomus-jugendin willerydmaneille, joiden hourailuille vanhemmat lahtarit ovat sitten, taktisesta arviostaan riippuen, julkisesti voineet joko nyrpistellä neniään tai naureskellen panna jutut nuoruuden harkitsemattomuuden piikkiin.
Miten kansanedustaja Kauman hiukan kömpelöltä ja epäröivältä vaikuttavaa avausta sitten olisi tulkittava? Ehkä hän on kunnianhimoinen henkilö, jolle jokin guru on kertonut muukalaisiin kohdistuvan hyökkäyksen olevan nyt "kuuminta hottia" poliittisen kampanjoinnin alalla niin kuin kulttuurissa yleisemminkin. Katsokaa nyt vaikka kansainvälisesti menestysekkäintä kirjailijaamme ja luultavasti myös seuraavaa kirjallisuuden nobelistiamme Sofi Oksasta. Hän on kehittänyt russofobiasta oman taiteilijuutensa aatteellisen perustan, joka kuljettaa häntä voitosta voittoon niin koti- kuin ulkomailla (onkohan Jussi Halla-aho koskaan pohtinut ryhtymistä romaanikirjailijaksi?).
Sofi Oksasen reseptin menestyksellisyyden Suomi-sarjan tasolla on huomannut myös nokkela tv-kasvo ja huumorikirjailija Jari Tervo. Hän pyrkii kohottamaan itseään ajattelijana suosittelemalla Ylen sivuille kirjoittamassaan pakinassa Venäjän vastaista voimankäyttöä sopivana vastauksena Ukrainan kriisiin. Argumentaatiossaan hän tavoittaa lähes Teuvo Hakkaraisen ja Pentti Oinosen viiltävän älyllisyyden ja onnistuu epälemättä vakuuttamaan kenet tahansa ryssävihan valtaaman kansalaisen. Jotkut lukijat pitävät kommenteissaan Tervon kirjoitusta niin vakuuttavana, että ehdottavat sen kääntämistä englanniksi. Mikäpä siinä. Pakinoitsija Tervo toistelee mediassa puhkikulutettuja ennakkoluuloja itsekritiikittömän ihmisen varmuudella ja kuvittaisi Suomi-brändiä omalla pikantilla tavallaan hiukan samaan tapaan kuin pukumiehen tennissukka. Toisaalta rationaalisen mutta viinaanmenevän ongelmanratkaisija-suomalaisen rinnalle saataisiin viinaanmenevä mutta irrationaalinen mölisijä-suomalainen rikastuttamaan tätä kuvitusta.
Vaalitaktisesti kansanedustaja Kauman johtopäätös on epäilemättä osuva. Taloudellisesti parempien aikojen lupaaminen ei ole uskottavaa, budjetin liikkumavara ja mahdollinen lisälainanotto on varattava pankkien ja spekulanttien pelastamiseen, etenkin jos joku uusi kupla sattuisi puhkeamaan. Siksi on valtion taloudenkin kannalta edullista kampanjoida ilmaisilla asioilla. Mutta kuinka hoitaa rasistista ja muukalaisvihaa lietsovaa kampanjaa kohteliaasti ja korrektisti? Kas siinäpä pulma, joka avautuu silmiemme eteen kansanedustaja Kauman "prameat lastenvaunut" -avauksen kömpelyydessä. Vielä hassunkurisempi tästä avauksesta tulee kun hän selittää "keskiluokkaisten" suomalaisten tyytyvän käytettettyihin lastenvaunuihin. Tässä hän kuulostaa siltä kuin olisi suomentanut amerikkalaisten pr-gurujen juttuja suoraan google-kääntäjällä. Yhdysvalloissahan on heidän eliittinsä puheiden mukaan vain keskiluokkaa. Suomessa asiat taitavat kuitenkin olla toisin minkä kokoomuksen veroviisas ministeri Räty palkkatasoja arvoidessaan sai havaita.
Suomalaisten piilevä ryssäviha on noussut entistä suurempaan huutoon Ukrainan tilanteen seurauksena. Monet haluaisivat jopa hyökkäystä Venäjälle, mutta sillä ei oikein voi kampanjoida. Ei kukaan suomalainen poliitikko voi uskottavasti luvata jatkosodan uusintaottelua ilman Yhdysvaltojen tukea ja suostumusta. Sen sijaan näiden suomalaisen oikeiston älyllisten johtotähtien tapaan poliitikot tajuavat, että nyt on poikkeuksellisen sopiva hetki vedota ihmisten alhaisimpiin tunteisiin: kuten vihaan, kateuteen, epäluuloisuuteen ja pelkoon, jotka kaikki liittyvät yhteen muukalaisvihassa ja rasismissa.
Nyt kun mitään todella mullistavaa täällä meillä ei ole aikoihin tapahtunut, voi olla sopivaa tarkastella kysymystä, joka usein esitetään kansanmurhien jälkeen. Kuinka tavallisista ihmisistä, kenestä tahansa, voi tulla sopivissa olosuhteissa säälimätön murhaaja? Usein tuntuu siltä, ettei tätä kysymystä esitettäessä oikeasti olla kiinnostuneita saamaan siihen vastausta. Vastaus on meidän edessämme tälläkin hetkellä, aivan avoimesti, jokaisen tarkasteltavana. Eivät kansanmurhat ole yllätyksiä vaan kovan tietoisen ponnistelun tuloksia. Ponnisteluja tarvitaan, että tavalliset ihmiset ylittävät luontaisen vastenmielisyytensä kaltaistensa tappamiseen. Siksi onkin välttämätöntä saada heidät näkemään tapettavat toisenlaisina, pelottavina, alhaisina, inhottavina. Tässä on se työsarka jota vihaalietsovat oikeistointellektuellit nytkin niin menestyksellisesti kyntävät.
"Kenen tahansa" älyllinen totuttaminen kaltaistensa murhaamiseen on käynnissä koko ajan: Israelin murhaamat palestiinalaislapset ovat vain ihmiskilpiä, television asiantuntijat teeskentelevät ja puhuvat ikäänkuin Yhdysvallat ei kaikenaikaa murhaisi ja kiduttaisi ympäri maailmaa. Meidät totutetaan siihen, ettei näillä ihmisillä ole väliä. Jopa siinä määrin, että heidän kohtalostaan mainitsemistakin pidetään julkisessa keskustelussa epähienona. Jos rohkenisimme katsoa itseämme ja tekojamme tarkasti, minkälaisista hirveyksistä meillä enää olisi oikeus yllättyä?
Kansanedustaja Kauman avauksesta voimme päätellä että vaalit ovat tulossa ja perinteisesti halpa (-mainen), toimiva ja koeteltu konsti kampanjoida on usuttaa vaalikarja jonkin vähemmistön kimppuun. Normaalisti kokoomuksen valtavirran taktiikkana on ollut käydä, syntyperästä välittämättä, tasapuolisesti vain ihan yleisesti kaikenvärisen ja kaikkia seksuaalisia suuntautumisia edustavan köyhälistön kimppuun syyttämällä näitä lintsareiksi, sosiaalipummeiksi, laiskureiksi ja verokirstun tyhjentäviksi, selkärangattomiksi ketjupolttaja-paksukaisiksi. Tähän asti avoin rasismi on delegoitu sekoomus-jugendin willerydmaneille, joiden hourailuille vanhemmat lahtarit ovat sitten, taktisesta arviostaan riippuen, julkisesti voineet joko nyrpistellä neniään tai naureskellen panna jutut nuoruuden harkitsemattomuuden piikkiin.
Miten kansanedustaja Kauman hiukan kömpelöltä ja epäröivältä vaikuttavaa avausta sitten olisi tulkittava? Ehkä hän on kunnianhimoinen henkilö, jolle jokin guru on kertonut muukalaisiin kohdistuvan hyökkäyksen olevan nyt "kuuminta hottia" poliittisen kampanjoinnin alalla niin kuin kulttuurissa yleisemminkin. Katsokaa nyt vaikka kansainvälisesti menestysekkäintä kirjailijaamme ja luultavasti myös seuraavaa kirjallisuuden nobelistiamme Sofi Oksasta. Hän on kehittänyt russofobiasta oman taiteilijuutensa aatteellisen perustan, joka kuljettaa häntä voitosta voittoon niin koti- kuin ulkomailla (onkohan Jussi Halla-aho koskaan pohtinut ryhtymistä romaanikirjailijaksi?).
Sofi Oksasen reseptin menestyksellisyyden Suomi-sarjan tasolla on huomannut myös nokkela tv-kasvo ja huumorikirjailija Jari Tervo. Hän pyrkii kohottamaan itseään ajattelijana suosittelemalla Ylen sivuille kirjoittamassaan pakinassa Venäjän vastaista voimankäyttöä sopivana vastauksena Ukrainan kriisiin. Argumentaatiossaan hän tavoittaa lähes Teuvo Hakkaraisen ja Pentti Oinosen viiltävän älyllisyyden ja onnistuu epälemättä vakuuttamaan kenet tahansa ryssävihan valtaaman kansalaisen. Jotkut lukijat pitävät kommenteissaan Tervon kirjoitusta niin vakuuttavana, että ehdottavat sen kääntämistä englanniksi. Mikäpä siinä. Pakinoitsija Tervo toistelee mediassa puhkikulutettuja ennakkoluuloja itsekritiikittömän ihmisen varmuudella ja kuvittaisi Suomi-brändiä omalla pikantilla tavallaan hiukan samaan tapaan kuin pukumiehen tennissukka. Toisaalta rationaalisen mutta viinaanmenevän ongelmanratkaisija-suomalaisen rinnalle saataisiin viinaanmenevä mutta irrationaalinen mölisijä-suomalainen rikastuttamaan tätä kuvitusta.
Vaalitaktisesti kansanedustaja Kauman johtopäätös on epäilemättä osuva. Taloudellisesti parempien aikojen lupaaminen ei ole uskottavaa, budjetin liikkumavara ja mahdollinen lisälainanotto on varattava pankkien ja spekulanttien pelastamiseen, etenkin jos joku uusi kupla sattuisi puhkeamaan. Siksi on valtion taloudenkin kannalta edullista kampanjoida ilmaisilla asioilla. Mutta kuinka hoitaa rasistista ja muukalaisvihaa lietsovaa kampanjaa kohteliaasti ja korrektisti? Kas siinäpä pulma, joka avautuu silmiemme eteen kansanedustaja Kauman "prameat lastenvaunut" -avauksen kömpelyydessä. Vielä hassunkurisempi tästä avauksesta tulee kun hän selittää "keskiluokkaisten" suomalaisten tyytyvän käytettettyihin lastenvaunuihin. Tässä hän kuulostaa siltä kuin olisi suomentanut amerikkalaisten pr-gurujen juttuja suoraan google-kääntäjällä. Yhdysvalloissahan on heidän eliittinsä puheiden mukaan vain keskiluokkaa. Suomessa asiat taitavat kuitenkin olla toisin minkä kokoomuksen veroviisas ministeri Räty palkkatasoja arvoidessaan sai havaita.
Suomalaisten piilevä ryssäviha on noussut entistä suurempaan huutoon Ukrainan tilanteen seurauksena. Monet haluaisivat jopa hyökkäystä Venäjälle, mutta sillä ei oikein voi kampanjoida. Ei kukaan suomalainen poliitikko voi uskottavasti luvata jatkosodan uusintaottelua ilman Yhdysvaltojen tukea ja suostumusta. Sen sijaan näiden suomalaisen oikeiston älyllisten johtotähtien tapaan poliitikot tajuavat, että nyt on poikkeuksellisen sopiva hetki vedota ihmisten alhaisimpiin tunteisiin: kuten vihaan, kateuteen, epäluuloisuuteen ja pelkoon, jotka kaikki liittyvät yhteen muukalaisvihassa ja rasismissa.
Nyt kun mitään todella mullistavaa täällä meillä ei ole aikoihin tapahtunut, voi olla sopivaa tarkastella kysymystä, joka usein esitetään kansanmurhien jälkeen. Kuinka tavallisista ihmisistä, kenestä tahansa, voi tulla sopivissa olosuhteissa säälimätön murhaaja? Usein tuntuu siltä, ettei tätä kysymystä esitettäessä oikeasti olla kiinnostuneita saamaan siihen vastausta. Vastaus on meidän edessämme tälläkin hetkellä, aivan avoimesti, jokaisen tarkasteltavana. Eivät kansanmurhat ole yllätyksiä vaan kovan tietoisen ponnistelun tuloksia. Ponnisteluja tarvitaan, että tavalliset ihmiset ylittävät luontaisen vastenmielisyytensä kaltaistensa tappamiseen. Siksi onkin välttämätöntä saada heidät näkemään tapettavat toisenlaisina, pelottavina, alhaisina, inhottavina. Tässä on se työsarka jota vihaalietsovat oikeistointellektuellit nytkin niin menestyksellisesti kyntävät.
"Kenen tahansa" älyllinen totuttaminen kaltaistensa murhaamiseen on käynnissä koko ajan: Israelin murhaamat palestiinalaislapset ovat vain ihmiskilpiä, television asiantuntijat teeskentelevät ja puhuvat ikäänkuin Yhdysvallat ei kaikenaikaa murhaisi ja kiduttaisi ympäri maailmaa. Meidät totutetaan siihen, ettei näillä ihmisillä ole väliä. Jopa siinä määrin, että heidän kohtalostaan mainitsemistakin pidetään julkisessa keskustelussa epähienona. Jos rohkenisimme katsoa itseämme ja tekojamme tarkasti, minkälaisista hirveyksistä meillä enää olisi oikeus yllättyä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)