YLE:n Moskovan kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall ihmettelee miksi Turkin alasampumasta Venäjän sotilaskoneesta on tullut Putinin puheissa tärkeämpi kuin terroristien Egyptissä pommittamasta matkustajakoneesta. Tämä seikka ei liene arvoitus muille kuin Kronvallin tapaisille "toimittajille", joiden "raportointi" lähtee aina liikkeelle yrityksestä esittää Venäjä asiassa kuin asiassa negatiivisessa valossa. Hänelle pääasia ei ole Turkin ilmeisen tahallinen ja maailmanrauhan kannalta järjetön hyökkäys vaan Venäjän hänen mielestään väärä tapa reagoida tähän hyökkäykseen.
Kerstin Kronvallin tapa kääntää huomio Turkin aggressiosta Venäjän reaktioon perustuu viime kädessä mustavalkoiseen maailmankuvaan jossa kaikki mitä Yhdysvallat ja NATO tekevät on väistämättä hyvää ja oikein kun taas kaikki mitä Venäjä (tai kuka milloinkin sattuu olemaan näitä hyväntekijöitä vastassa) tekee on pahaa ja väärin. Tämä käsityksen jatkeena on edelleen selitys, että Yhdysvallat liittolaisineen tekee väärin vain vahingossa (Viimeisimpänä Kunduzin sairaalan kiistatta tahallinen pommittaminen) ja Venäjä ja muut "pahan valtakunnat" tekevät hyvää vain sitä tarkoittamatta.
Enemmän harmaansävyjä sisältävän maailmankuvan omaksunut henkilö tietysti käsittää, että liittolaiseksi uskotun tahon tahallinen sotatoimi on suurempi yllätys kuin terroriteko, vaikka sen tuottama uhrimäärä olisikin vähäisempi. Kronvallin tulkinnassa tahallisuus on mahdottomuus Turkin hyökkäystä tarkastetaessa. Hän jatkaakin raporttiaan selittämällä jotakin epämääräistä siitä, että Ranska, Turkki ja Yhdysvallat taistelevat Al-Assadin hallitusta vastaan kun taas Venäjä taistelee sen puolella.
Tarkkavainen katsoja voi päästä joskus asioiden oikeasta kulusta jyvälle myös seuraamalla YLE;n uutisia, vaikka toimitus ei siinä mitenkään häntä autakaan. Heti Kronvallin vuodatuksen jälkeen raportoidaan nopeasti, että kaksi turkkilaisen oppositiolehden toimittajaa on vaarassa saada elinkautisen vankeusrangaistuksen vakoilusta kirjoitettuaan, että Turkin hallitus on tukenut islamisteja. Uutisissa ei tietenkään kerrota mitä tämä tarkoittaa mutta tarkkaavainen kuulija havaitsee, että koska toimittajia ei syytetä kunnianloukkauksesta, jopa Turkin hallitus tunnustaa heidän kirjoituksensa todeksi. Meille ei siis haluta sanoa suoraan, että länsivallat ovat koko ajan tukeneet ISIS:iä ja muita terroristeja.
Miksi Turkki sitten ampui alas Venäläisen hävittäjän vaikka jopa Yhdysvallat on myötänyt sen tapahtuneen Syyrian ilmatilassa? Ensimmäinen vastaus on, että koska se saattoi tehdä sen riskittä. Venäjä ei uskalla ryhtyä mihinkään merkittäviin vastatoimiin koska NATO-maat seisovat järkähtämättä Turkin tukena tekipä se mitä tahansa. Turkkilaiset halusivat näin konkreettisesti näyttää etteivät hyväksy Venäjän pommittavan heidän islamistejaan, joita nimitetään myös "maltilliseksi oppositioksi". Tässä kaikesta päätellen onnistuttiin ja Putin tyytyy todennäköisesti asettamaan joitakin pakotteita Turkille elätellen samalla toiveita Venäjään kohdistuvien pakotteiden keventämisestä.
NATO-maat ovat jälleen kerran kovalla tohinalla panemassa terroristeja kuriin. Vaikka uho on kova kaikkein ilmeisempiin ja tehokkaimpiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan haluta ryhtyä. Turkki on koko ajan sallinut ISIS:in kuljettaa öljyään myytäväksi oman alueensa kautta ja Saudi-Arabiasta on virranut vapaasti rahoitusta. Kumpikaan seikka ei ole aiheuttanut minkäänlaisia protesteja jämäkämmistä vastatoimista puhumattakaan. Kenties Pariisin iskuissa oli kysymys terroristien lipeämisestä läntisten isäntiensä otteesta, mutta ilmiselvä haluttomuus tukkia ISIS:in huoltoreittejä viittaa Gladio-tyyppiseen menettelyyn. Terrori-iskujen avulla kansa pehmitetään kannattamaan yhä syvemmälle tunkeutuvaa poliisivaltiota.
Eurooppalaista poliisivaltion vahvistaminen on pitkän tähtäimen suunnittelua, jossa valmistaudutaan köyhälistön radikalisoitumiseen. Vastatoimien kohteena ei luonnollisestikaan ole nykyinen hampaaton ja periaattensa myynyt parlamentaarinen vasemmisto, jolle kuka tahansa 70-luvun betoninharmaa demari edustaisi sosialisointi-ideoineen vaarallista radikalismia. Suunnitelma tähtää näiden pääoman renkien otteesta lipevän liikehdinnän patoamiseen. Yhdysvallat on edistynyt tällä saralla jo pidemälle, sillä sen rahoittama Canvas-liike on ollut jo konsultoimassa Venezuelassa hallituksen vastaista liikehdintää ja solminut yhteyksiä Occupy-liikkeeseen urkkien tietoja sen toiminnasta liittovaltion laskuun.
perjantai 27. marraskuuta 2015
maanantai 16. marraskuuta 2015
Pariisin terrori-isku - Mihin se liittyy?
Perjantai-iltana 13.11. Pariisissa tehtiin terrori-iskujen sarja, jonka tekijänä pidetään ISIS:iä. Millaiset kontaktit tekijöillä on terrorijärjestöön ollut lienee vielä hämärän peitossa kuten sekin onko yksi tekijöistä tosiaan tullut Syyriasta pakolaisena Eurooppaan kuten eräältä tekopaikalta löydetty passi antaisi syytä olettaa. Todiste ei kuitenkaaan ole vedenpitävä, sillä passin aitous on jo asetettu kyseenalaiseksi. Etäisesti sen sopiva löytyminen tuo mieleen kuuluisien syyskuun 11. oletettujen passien löytymisen kaiken tomun seasta. Ehkä passilla oli tarkoitus osoittaa konkreettisemmin yhteys Syyriaan.
Vaikka ISIS ei olisikaan Yhdysvaltain suorassa ohjauksessa on sillä kuitenkin vahvasti sormensa pelissä sekä sen synnyssä, että yllä pitämisessä. Se saa alkunsa al-Qaidasta, jonka puolestaan perustivat CIA:n kouluttamat, rahoittamat ja aseistamat islamistiterroristit. Näiden terroristien ensimmäisenä tehtävänä oli iskeä Afganistanin maallisen, vasemmistohallituksen kimppuun. Puna-armeijan lähetettiin auttamaan liittolaistaan ja näin CIA sai tilaisuuden "lahjoittaa Neuvostoliitolle sen oman Vietnamin sodan".
CIA:n masinoima islamistiterroristien hyökkäys tapahtui siis ennen Neuvostojoukkojen saapumista, eikä päinvastoin, kuten julkisuudessa usein väitetään. Kun Zbigniew Brzezinskiltä kysyttiin eikö tämä kadu sitä, että oli presidentti Carterin turvallisuusneuvonantajan asemassa keskeisesti mukana luomassa tulevaa al-Qaidaa hän vastaa hieman närkästyneesti kysyen, mitä hänen pitäisi katua? Hänen mielestään muutama ärhäkkä islamisti on mitätön seikka maailmanhistoriassa verrattuna Neuvostoliiton romahtamiseen, jota Afganistanin sota vauhditti.
Vaikka amerikkalaiset mielellään meuhkaavat vapaudestaan ja demokratiastaan on kiihkouskovainen islamismi heille aika luonteva. Myös Yhdysvaltain presidentit ja muu johto ovat useimmiten jonkinlaisia kiihkouskovaisia, kuten Obamakin joka järjestää Valkoisessa talossa rukousaamiaisia, joilla nykyinen harras katolinen ulkoministerikin on ollut palvomassa jumalaansa. Myös tinkimätön rakkaus globaaliin kapitalismiin yhdistää.
Kylmän sodan päätyttyä fundamentalisti-islamistit ovat ottaneet Yhdysvaltain luotetuimpien liittolaisten paikan fasistiselta äärioikeistolta kaikkialla muualla paitsi Ukrainassa. Islamisteja NATO käytti apunaan esimerkiksi Kosovossa, jossa he tekivät bisnestä tappamiensa vihollisten elimillä. Innovatiivista yrittäjähenkeä löytyi siis näistäkin hartaista uskonsotureista. ISIS harjoittaa tiettävästi vasta orjakauppaa, mutta osoittaa ymmärtävänsä markkinatalouden realiteetit torjuessaan näin suoraviivaisesti työehtosopimusten yleissitovuuden.
ISIS:tä vastaan kaikkein tehokkaimmin on taistellut PKK:n miliisi. Yhdysvalloilla ja sen läheisellä liittolaisella Turkilla ei ole ollut halua tukea kurdeja. Jos mahdollista niin maallisuutensa lisäksi vielä vastenmielisemmän toimijan PKK:sta tekee sen Rojavan alueella aloittama kommunalistinen yhteiskunnallinen kokeilu. Se perustuu PKK:n johtajan, Abdullah Öcalanin vankeutensa aikana Murray Bookchinin kirjoituksista omaksumaan ajatteluun. Kyse on eräänlaisesta libertaarisesta sosialismista, jossa pyritään mm. sukupuolten täydelliseen tasa-arvoon ja uskonnonvapauteen. Kuulostaa yhteiskuntajärjestykseltä, joka muodostaisi nykyisestä sodasta selvitessään Yhdysvaltain, Turkin ja Saudi-Arabian kannalta yhtä vastenmielisen tapauksen kuin Venezuela ja Kuuba.
Pariisin tapahtumien jälkeen terrorismi nousee jälleen agendallamme ykkössijalle. Amerikan luotettava apuri, Mika Aaltola kävi jo vaatimassa Suomen liittymistä terrorin vastaiseen sotaan ja poliisille lisää valtuuksia. Akuutin shokkivaikutuksen aikana tällaisten hankkeiden eteneminen sujuu tietysti kaikkein kivuttomimmin ja pakolaiskriisi vielä lisää kaikenlaisen "turvallisuustason" kohottamiseen pyrkivän toiminnan.Poliisivaltion virittämisellä ei pyritä valmistautumaan yksinomaan islamistien liikehdintään vaan myös ja ehkä ennen kaikkea työväen radikalisoitumiseen tuloerojen kasvaessa kapitalismin kulkiessa kriisistä toiseen. EU:n tasolla on jo olemassa aloitteita poliisin militarisoimiseksi Yhdysvaltain mallia noudattaen.
Esimerkiksi Ruotsissa on jo havaittavissa ideologista valmistautumista radikaalin vasemmiston vastaiseen kamppailuun. Demarihallituksen poliittisten ääriliikkeiden selvityshenkilö Mona Sahlin lukee terrorijärjestöksi Allt åt alla ryhmittymän, joka on järjestänyt suoraan hyllyistä syömistä Tukholman NK:lla ja opastettuja bussimatkoja rikkaiden asuntoaluielle katsomaan kuinka parempi väki elää. Saman ryhmän uhalla pelottelee myös Magnus Sandelin, joka on erityisen huolissaan McDonaldsin vastaisesta kampanjoinnista. Voi tietysti kysyä voisiko Sandelin käydä vasemmiston vastaista kampanjaansa EXPO:n sivuilla jos Stieg Larsson vielä eläisi.
Vaikka ISIS nyt esitetäänkin pääpiruna on syytä olettaa, että senkin saatanalliselta vaikuttava säihke muutamassa vuodessa himmenee. Ajatellaan nyt vaikka al-Qaidaa, joka nyt jo esitetään liittolaiseksi sopivana, ISIS:iä "maltillisempana fundamentalismina", vaikka sen vuoksi vielä vähän aikaa sitten kannatti tuhota Irak ja Afganistan, sekä tappaa reilut miljoona ihmistä. Aika kova hinta sellaisesta porukasta, joka nyt ei enää olekaan kovin paha. Eikä Osamaltakaan haluttu sitten kysyä mitään kun hänet viimein löydettiin vaikka tavallisia taksikuskeja ja lammaspaimenia on kidutettu vuosikausia terrori-iskujen ehkäisemiseen tarvittavan informaation saamiseksi. Siksi virallisen version Osaman tappamisesta tuntuukin kummalliselta ja asioista perillä olevien tahojen väite, että Yhdysvallat ja al-Qaida ovat koko ajan olleet yhteistyössä tuntuu uskottavammalta.
ISIS:in raaoiksi mainitut mestaukset ja kivitykset eivät juurikaan poikkea luotetun liittolaisemme Saudi-Arabian käytännöistä. Ja kuten "Z-Big" on todennut kyse on vain muutamasta ärhäkästä islamistista. Sen merkitys maailmanhistoriassa on paljon pienempi kuin mahdollinen radikaalin sosialismin paluu inhimillisemmässä muodossa. Siksi ei pidäkään yllättyä, vaikka vielä näkisimme päivän jolloin ISIS:in "maltilliset fundamentalistit" taistelevat PKK:n sosialistista diktatuuria vastaan.
Vaikka ISIS ei olisikaan Yhdysvaltain suorassa ohjauksessa on sillä kuitenkin vahvasti sormensa pelissä sekä sen synnyssä, että yllä pitämisessä. Se saa alkunsa al-Qaidasta, jonka puolestaan perustivat CIA:n kouluttamat, rahoittamat ja aseistamat islamistiterroristit. Näiden terroristien ensimmäisenä tehtävänä oli iskeä Afganistanin maallisen, vasemmistohallituksen kimppuun. Puna-armeijan lähetettiin auttamaan liittolaistaan ja näin CIA sai tilaisuuden "lahjoittaa Neuvostoliitolle sen oman Vietnamin sodan".
CIA:n masinoima islamistiterroristien hyökkäys tapahtui siis ennen Neuvostojoukkojen saapumista, eikä päinvastoin, kuten julkisuudessa usein väitetään. Kun Zbigniew Brzezinskiltä kysyttiin eikö tämä kadu sitä, että oli presidentti Carterin turvallisuusneuvonantajan asemassa keskeisesti mukana luomassa tulevaa al-Qaidaa hän vastaa hieman närkästyneesti kysyen, mitä hänen pitäisi katua? Hänen mielestään muutama ärhäkkä islamisti on mitätön seikka maailmanhistoriassa verrattuna Neuvostoliiton romahtamiseen, jota Afganistanin sota vauhditti.
Vaikka amerikkalaiset mielellään meuhkaavat vapaudestaan ja demokratiastaan on kiihkouskovainen islamismi heille aika luonteva. Myös Yhdysvaltain presidentit ja muu johto ovat useimmiten jonkinlaisia kiihkouskovaisia, kuten Obamakin joka järjestää Valkoisessa talossa rukousaamiaisia, joilla nykyinen harras katolinen ulkoministerikin on ollut palvomassa jumalaansa. Myös tinkimätön rakkaus globaaliin kapitalismiin yhdistää.
Kylmän sodan päätyttyä fundamentalisti-islamistit ovat ottaneet Yhdysvaltain luotetuimpien liittolaisten paikan fasistiselta äärioikeistolta kaikkialla muualla paitsi Ukrainassa. Islamisteja NATO käytti apunaan esimerkiksi Kosovossa, jossa he tekivät bisnestä tappamiensa vihollisten elimillä. Innovatiivista yrittäjähenkeä löytyi siis näistäkin hartaista uskonsotureista. ISIS harjoittaa tiettävästi vasta orjakauppaa, mutta osoittaa ymmärtävänsä markkinatalouden realiteetit torjuessaan näin suoraviivaisesti työehtosopimusten yleissitovuuden.
ISIS:tä vastaan kaikkein tehokkaimmin on taistellut PKK:n miliisi. Yhdysvalloilla ja sen läheisellä liittolaisella Turkilla ei ole ollut halua tukea kurdeja. Jos mahdollista niin maallisuutensa lisäksi vielä vastenmielisemmän toimijan PKK:sta tekee sen Rojavan alueella aloittama kommunalistinen yhteiskunnallinen kokeilu. Se perustuu PKK:n johtajan, Abdullah Öcalanin vankeutensa aikana Murray Bookchinin kirjoituksista omaksumaan ajatteluun. Kyse on eräänlaisesta libertaarisesta sosialismista, jossa pyritään mm. sukupuolten täydelliseen tasa-arvoon ja uskonnonvapauteen. Kuulostaa yhteiskuntajärjestykseltä, joka muodostaisi nykyisestä sodasta selvitessään Yhdysvaltain, Turkin ja Saudi-Arabian kannalta yhtä vastenmielisen tapauksen kuin Venezuela ja Kuuba.
Pariisin tapahtumien jälkeen terrorismi nousee jälleen agendallamme ykkössijalle. Amerikan luotettava apuri, Mika Aaltola kävi jo vaatimassa Suomen liittymistä terrorin vastaiseen sotaan ja poliisille lisää valtuuksia. Akuutin shokkivaikutuksen aikana tällaisten hankkeiden eteneminen sujuu tietysti kaikkein kivuttomimmin ja pakolaiskriisi vielä lisää kaikenlaisen "turvallisuustason" kohottamiseen pyrkivän toiminnan.Poliisivaltion virittämisellä ei pyritä valmistautumaan yksinomaan islamistien liikehdintään vaan myös ja ehkä ennen kaikkea työväen radikalisoitumiseen tuloerojen kasvaessa kapitalismin kulkiessa kriisistä toiseen. EU:n tasolla on jo olemassa aloitteita poliisin militarisoimiseksi Yhdysvaltain mallia noudattaen.
Esimerkiksi Ruotsissa on jo havaittavissa ideologista valmistautumista radikaalin vasemmiston vastaiseen kamppailuun. Demarihallituksen poliittisten ääriliikkeiden selvityshenkilö Mona Sahlin lukee terrorijärjestöksi Allt åt alla ryhmittymän, joka on järjestänyt suoraan hyllyistä syömistä Tukholman NK:lla ja opastettuja bussimatkoja rikkaiden asuntoaluielle katsomaan kuinka parempi väki elää. Saman ryhmän uhalla pelottelee myös Magnus Sandelin, joka on erityisen huolissaan McDonaldsin vastaisesta kampanjoinnista. Voi tietysti kysyä voisiko Sandelin käydä vasemmiston vastaista kampanjaansa EXPO:n sivuilla jos Stieg Larsson vielä eläisi.
Vaikka ISIS nyt esitetäänkin pääpiruna on syytä olettaa, että senkin saatanalliselta vaikuttava säihke muutamassa vuodessa himmenee. Ajatellaan nyt vaikka al-Qaidaa, joka nyt jo esitetään liittolaiseksi sopivana, ISIS:iä "maltillisempana fundamentalismina", vaikka sen vuoksi vielä vähän aikaa sitten kannatti tuhota Irak ja Afganistan, sekä tappaa reilut miljoona ihmistä. Aika kova hinta sellaisesta porukasta, joka nyt ei enää olekaan kovin paha. Eikä Osamaltakaan haluttu sitten kysyä mitään kun hänet viimein löydettiin vaikka tavallisia taksikuskeja ja lammaspaimenia on kidutettu vuosikausia terrori-iskujen ehkäisemiseen tarvittavan informaation saamiseksi. Siksi virallisen version Osaman tappamisesta tuntuukin kummalliselta ja asioista perillä olevien tahojen väite, että Yhdysvallat ja al-Qaida ovat koko ajan olleet yhteistyössä tuntuu uskottavammalta.
ISIS:in raaoiksi mainitut mestaukset ja kivitykset eivät juurikaan poikkea luotetun liittolaisemme Saudi-Arabian käytännöistä. Ja kuten "Z-Big" on todennut kyse on vain muutamasta ärhäkästä islamistista. Sen merkitys maailmanhistoriassa on paljon pienempi kuin mahdollinen radikaalin sosialismin paluu inhimillisemmässä muodossa. Siksi ei pidäkään yllättyä, vaikka vielä näkisimme päivän jolloin ISIS:in "maltilliset fundamentalistit" taistelevat PKK:n sosialistista diktatuuria vastaan.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Sananvapaus on tärkeä arvo - Jos mielipide on oikea
HS:n mielestä Euroopan parlamentti on Edward Snowdenin puolella, hyväksyessään päätöslauselman jossa suositellaan jäsenmaita tarjoamaan hänelle turvapaikkaa ja olemaan luovuttamatta Yhdysvaltoihin. Voi asian tietysti noinkin muotoilla, mutta tulos 285-281 päätöslauselman hyväksymisen puolesta (72 äänesti tyhjää, 113 pidättäytyi äänestämästä) tarkkaan ottaen tarkoittaa vähemmistön kannattavan sitä.
Eikö olisi ollut oikeutettua odottaa lähes sadan prosentin kannatusta päätöslauselman puolesta kun vielä jokin aika takaperin Euroopan poliittinen eliitti tungeksi kameran eteen Je suis Charlie -tunnukseen sonnustautuneena. Pilakuvia passaa siis näiden sananvapauden esitaistelijoiden mielestä piirustella (mieluiten tietysti arabeista, venäläisistä ja muista ulkomaalaisista), mutta suuren läntisen ystävän puuhat on jätettävä käsittelemättä olivatpa ne kuinka rikollisia tahansa. Emme halua kuulla niistä vaikka kohteena olisimme me itse! "Vastuulliset tahot" haluaisivat ampua sanansaattajan.
Olihan se tietysti hiukan noloa, kun selvisi kuinka vähän Washingtonissa kunnioitetaan Euroopan unionia. Angela Merkelin puhelimen kuuntelusta jäätiin kiinni, mutta So What! Kansalaisille juuri jupakan jälkinäytös oli tietysti terveellinen oppitunti demokratiasta ja sananvapaudesta. Suuria sanoja, jotka eivät merkitse mitään.
Joku voisi tämän jupakan perusteella tulkita poliittisen eliittimme olevan pahasti rähmällään Washingtonin suuntaan. Asiat eivät taida olla edes näin hyvin. Eivät he ole rähmällään vaan eräänlaisessa palvelussuhteessa Valkoiseen taloon tehtävänään pitää meidät kurissa. Tosin Obamakin on vain toimitusjohtaja, joka on raportoi globaaleille finanssipiireille. Jos eliittimme onnistuu pitämään meidät kurissa propagandan ja valehtelun keinoin niin hyvä, mutta kovatkin otteet tulevat tarvittaessa kysymykseen. Normaalin poliisiväkivallan ohella soveltaa operaatio Gladiosta tuttua jännitteen strategiaa, jossa valtion ohjailemat terroristit iskevät kansalaisten kimppuun ja syy laitetaan sen joukon piikkiin joka on tarkoitus nujertaa.
Eliittimme hakkaa mielellään epämiellyttäviksi kokemiaan hallituksia (esim. Kuuba, Venezuela, Venäjä) päähän sananvapaudella. Itse se kuitenkin pidättää oikeuden määritellä mitä sananvapauden piiriin kuuluu. Mutta onko tällöin kyse enää mistään todellisesta vapaudesta jos sen kohteet ovat ennalta rajattuja? Vaikuttaa siltä, että kaikesta paitsi oikeasti tärkeästi asioista saa puhua. Onko silloin kyse enää perustavanlaatuisesta oikeudesta joka tulee asettaa kaikkien muiden oikeuksien edelle?
Kuinka suuresta ilmaisun vapaudesta lopulta nautimme Suomessa? Jos kirjoittaa kirjan omasta elämästään ja kertoo siinä pääministerin pitävän uuniperunoista saa sakot. Tämä ei kuulosta vielä kovin pahalta, mutta on olemassa viitteitä siitä että olosuhteiden kiristyessä tilanne voi äkkiä muuttua.
Poikkeusoloissa epäluotettava aines pannaan keskitysleiriin ja maanpetturit ammutaan.
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen keulakuvanaan nykyajan infosoturit ovat leimaamassa maanpettureiksi kaikki, jotka ajattelevat heidän mielestään väärin. Pahimmanlaatuista väärin ajattelua on Jantusen ja kumppaneiden kirjoitusten kriittinen arviointi. Erityisen raskauttavaa on epäillä mitään heidän Venäjää koskevia väitteitään olivatpa nämä miten absurdeja hyvänsä.
Em. nfosoturit ovat turvallistamassa keskustelua Suomen ulkopolitiikasta. Tällöin ei tarvitse eikä pidä noudattaa normaaleja sääntöjä tai lakeja, koska kyse on kansallisesta olemassaolosta. Tilanne ei tietenkään ole niin vakava kuin he haluvat meille uskotella. Hysteriaa lietsotaan vastahakoisen kansan käännyttämiseksi Nato-jäsenyyden kannalle. Keskustelu halutaan turvallistaa siksi ettei Nato-jäsenyyden kriitikoiden kanssa tarvitsisi vaivautua keskustelemaan, pelkkä leimaaminen Putinin agentiksi riittäisi.
Eikö olisi ollut oikeutettua odottaa lähes sadan prosentin kannatusta päätöslauselman puolesta kun vielä jokin aika takaperin Euroopan poliittinen eliitti tungeksi kameran eteen Je suis Charlie -tunnukseen sonnustautuneena. Pilakuvia passaa siis näiden sananvapauden esitaistelijoiden mielestä piirustella (mieluiten tietysti arabeista, venäläisistä ja muista ulkomaalaisista), mutta suuren läntisen ystävän puuhat on jätettävä käsittelemättä olivatpa ne kuinka rikollisia tahansa. Emme halua kuulla niistä vaikka kohteena olisimme me itse! "Vastuulliset tahot" haluaisivat ampua sanansaattajan.
Olihan se tietysti hiukan noloa, kun selvisi kuinka vähän Washingtonissa kunnioitetaan Euroopan unionia. Angela Merkelin puhelimen kuuntelusta jäätiin kiinni, mutta So What! Kansalaisille juuri jupakan jälkinäytös oli tietysti terveellinen oppitunti demokratiasta ja sananvapaudesta. Suuria sanoja, jotka eivät merkitse mitään.
Joku voisi tämän jupakan perusteella tulkita poliittisen eliittimme olevan pahasti rähmällään Washingtonin suuntaan. Asiat eivät taida olla edes näin hyvin. Eivät he ole rähmällään vaan eräänlaisessa palvelussuhteessa Valkoiseen taloon tehtävänään pitää meidät kurissa. Tosin Obamakin on vain toimitusjohtaja, joka on raportoi globaaleille finanssipiireille. Jos eliittimme onnistuu pitämään meidät kurissa propagandan ja valehtelun keinoin niin hyvä, mutta kovatkin otteet tulevat tarvittaessa kysymykseen. Normaalin poliisiväkivallan ohella soveltaa operaatio Gladiosta tuttua jännitteen strategiaa, jossa valtion ohjailemat terroristit iskevät kansalaisten kimppuun ja syy laitetaan sen joukon piikkiin joka on tarkoitus nujertaa.
Eliittimme hakkaa mielellään epämiellyttäviksi kokemiaan hallituksia (esim. Kuuba, Venezuela, Venäjä) päähän sananvapaudella. Itse se kuitenkin pidättää oikeuden määritellä mitä sananvapauden piiriin kuuluu. Mutta onko tällöin kyse enää mistään todellisesta vapaudesta jos sen kohteet ovat ennalta rajattuja? Vaikuttaa siltä, että kaikesta paitsi oikeasti tärkeästi asioista saa puhua. Onko silloin kyse enää perustavanlaatuisesta oikeudesta joka tulee asettaa kaikkien muiden oikeuksien edelle?
Kuinka suuresta ilmaisun vapaudesta lopulta nautimme Suomessa? Jos kirjoittaa kirjan omasta elämästään ja kertoo siinä pääministerin pitävän uuniperunoista saa sakot. Tämä ei kuulosta vielä kovin pahalta, mutta on olemassa viitteitä siitä että olosuhteiden kiristyessä tilanne voi äkkiä muuttua.
Poikkeusoloissa epäluotettava aines pannaan keskitysleiriin ja maanpetturit ammutaan.
Sotatieteen tohtori Saara Jantunen keulakuvanaan nykyajan infosoturit ovat leimaamassa maanpettureiksi kaikki, jotka ajattelevat heidän mielestään väärin. Pahimmanlaatuista väärin ajattelua on Jantusen ja kumppaneiden kirjoitusten kriittinen arviointi. Erityisen raskauttavaa on epäillä mitään heidän Venäjää koskevia väitteitään olivatpa nämä miten absurdeja hyvänsä.
Em. nfosoturit ovat turvallistamassa keskustelua Suomen ulkopolitiikasta. Tällöin ei tarvitse eikä pidä noudattaa normaaleja sääntöjä tai lakeja, koska kyse on kansallisesta olemassaolosta. Tilanne ei tietenkään ole niin vakava kuin he haluvat meille uskotella. Hysteriaa lietsotaan vastahakoisen kansan käännyttämiseksi Nato-jäsenyyden kannalle. Keskustelu halutaan turvallistaa siksi ettei Nato-jäsenyyden kriitikoiden kanssa tarvitsisi vaivautua keskustelemaan, pelkkä leimaaminen Putinin agentiksi riittäisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)