Hurskastelua, sanoi kenraali Hägglund

Kenraali Gustav Hägglundin taannoiset jutut juutalaisista ja arabeista kuulostivat vähintäänkin epäilyttäviltä ja jätän ne tässä omaan arvoonsa. Sen sijaan hänen Yhdysvaltojen ja Suomen suhteita koskevassa tarinoinnissaan tuli esille seikka jota ei yleensä välitetä ottaa huomioon. Hän sanoi suunnilleen niin että amerikkalaiset arvioivat muita maita tekojen mukaan eivätkä piittaa hurskastelusta. Tämän voi mielestäni tulkita tarkoittavan sitä, että puheet ihmisoikeuksista, siviiliuhreista ja kansainvälisten sopimusten rikkomukset ovat tätä "hurskastelua" ja miehekkäät sotatoimet tai vaikkapa Venäjän boikotointi ovat arvostusta ansaitsevia tekoja.

"Hurskastelu" on siis vain humaania kuorrutusta, jolla tappaminen myydään huonomuistiselle medialle joka taas kaupittelee sen suurelle yleisölle. Eikä näitä perusteita voi vakavissaan kenellekään esittääkään koska Yhdysvallat itse niitä kaikkein eniten ja räikeimmin rikkoo. Siksi on osuvaa puhua hurskastelusta. Joskus oikein tulee miettineeksi naureskelevatko esimerkiksi hesarin ja ylen toimittajat keskenään kun suunnittelevat syöttävänsä näitä satuja meille täytenä totena ja eettisenä tasapuolisuutena.

Eikös ole hämmästyttävää ettei pudotetusta malesialaiskoneesta ole aikoihin kuulunut mitään, vaikka muun muassa Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja monet pienemmät viskaalit esittivät tietona, että kapinalliset tai venäläiset olivat asialla. Nyt alkaa haista jo kilometrien päähän että asialla oli Ukrainan armeija amerikkalaisten luvalla. Jos suoritettaisiin puolueeton tutkinta ja tämä todettaisiin olisi jännä nähdä kuinka UPIn Mika Aaltola ja muut Washingtonin mikki-hiiri-kerholaiset selittäisivät asiat parhain päin. Tuskinpa näin tulee käymään. Jos todisteet alkavat viitata väärään suuntaan juttu vain vaietaan kuoliaaksi. Tai sitten keksitään jotain hämmästyttäviä todisteita hieman samaan tapaan kuin Al-Quaidan jäsenen passi, joka löydettiin tomuksi jauhautuneiden ja olemattomiin murskautuneiden matkustajakoneiden romujen seasta syyskuun 11 iskun yhteydessä. Ei tähänkään "löytöön" kukaan täyspäinen usko, mutta onpahan jotain minkä perusteella haukkua salaliittoteoreetikoiksi kaikkia epäilijöitä.

Hägglund puhuu varmaankin hurskastelusta siksi, ettei näitä amerikkalaisten esittämiä perusteluja ole tarkoitettu vakavasti otettaviksi. Niillä on vähän samanlainen rooli kuin pahvimukiin painetulla tekstillä: "älä kaada kuumaa kahvia päällesi." Kyse tässäkin on kai kulttuurierosta. Meillä amerikkalaisten small talkin keveydellä esitetty puhe ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta otetaan aivan vakavissaan ja tässä mediamme osoittaa joko ammattitaidottomuutensa tai korruptoituneisuutensa. Kyse on Yhdysvaltain osalta puhtaasti valtapolitiikasta, mutta asiaa ei vain haluta esittää niin karkeasti. Tätä mediamme on kuitenkin kykenemätön meille kertomaan.

Toinen asia, jolle ollaan täysin sokeita kävi esille NSAn urkintaskandaalin yhteydessä. Täällä asiaa seliteltiin taas parhain päin ja toitotettiin kuinka Obama on tiukentamassa NSAn kontrollia. Mediamme tunarit, Washingtonin mikki-hiiri-kerholaisista puhumattakaan, eivät kyenneet kertomaan meille, että Obama lupaili rajoituksia Yhdysvaltain omien kansalaisten, ei muiden, urkintaan.

Venäjä boikottiin! Alexander Stubbin joustavasti periaatteellinen ulkopolitiikka

Alexander "varvassandaali" Stubb on elementissään, kun saa touhuta Venäjä-pakotteiden parissa. Suomi panee Venäjän saartoon vaikka menisi paita päältä, sillä uusia riepuja voidaan sitten kerjätä ystäviltä EU:sta. Arvailujen varaan jää miten realistinen tällainen toive on nykyisessä taloustilanteessa, mutta Suomi ei voi kuulemma missään tapauksessa vain katsoa vierestä kun voimakkaampi maa käy heikomman kimppuun. Paitsi tietysti jos hyökkääjä on Yhdysvallat tai Israel tai joku näiden kahden valtuuttama taho. Näin me olemme samanaikaisesti sekä periaatteellisia, että joustavia (ei siis mitään änkyröitä!).

Tämän joustavasti periaatteellisen ulkopolitiikan seuraaminen voi olla vaikeaa tavalliselle kaduntallaajalle, kun pitäisi tietää milloin tappaminen on väärin ja milloin samantekevää tai suorastaan välttämätöntä. Onneksi media, muun porvarillisen älymystömme ohella, helpottaa eettiseten arvioidemme tekemistä erottelemalla "hyvän" ja "pahan" tappamisen toisistaan käyttämällä niistä eri termejä. "Hyvää" tappamista nimitetään "itsepuolustukseksi",  "tilanteen rauhoittamiseksi", "terrorismin torjunnaksi", "siviilien turvaamiseksi" tai elegantimmin vaikka "humaaniksi interventioksi". "Pahaa" tappamista kutsutaan "terrorismiksi" tai "kansan murhaksi".

Edellä luetetuja vihjeitä oikeaan ajatteluun tarvitaan sentään onneksi varsin harvoin. Jos Yhdysvallat tai Israel esimerkiksi murhaavat lapsia, kysymys on aina "itsepuolustuksesta" tai "terrorismin torjunnasta" (tosin lapsiakaan ei tällöin nimitetä lapsiksi vaan ihmiskilviksi). Tällöin oikea eurooppalaisten arvojen mukainen reaktio on nimittää päättäväisesti kaikkia änkyröitä, jotka kehtaavat arvostella näitä itsensäpuolustajia, patologisiksi amerikan vihaajiksi tai antisemitisteiksi. Median antamia vihjeitä tilanteen oikeaan tulkitsemiseen tarvitaankin lähinnä silloin kun tappotyössä ovat Yhdysvaltojen tai Israelin valtuuttamat tahot. Kuten elävästi muistamme Saddamkin muuttui tyranniksi vasta sen jälkeen kun hän lakkasi tottelemasta Yhdysvaltoja. Samalla hänen tekonsakin muuttuivat järjestyksenpidosta kansanmurhaksi (ajatelkaa poliisia, joka muuttuu mielenosoittajia ampuessaan yhtäkkiä terrorismintorjujasta kansanmurhaajaksi). 

On muuten aika veikeää kuunnella kuinka erilaiset asiantuntijat voivottelevat Venäjän mahdollisten vastapakotteiden vaikutuksia Suomen talouteen. Ensin siis laitetaan voimaan omat pakotteet ja sitten ällistellään, että "miksiköhän ne venäläiset nyt boikotoisivat meidän elintarvikkeitamme, kun ne ovat niin suosittuja". No, venäläisvastaisuus on suosittua Suomessa ja Stubb suuri sankari kun on ohjaamassa valtiolaivamme Washingtonin vanaveteen. Innokkaimmat ovat jo epäilemättä menossa nylkemään "karhua", mutta ensin se olisi saatava kaadetuksi. Jeltsinin koplan hallitessa se oli jo kyljellään. Kuvaavana esimerkkinä siitä on kansanterveyden maailmanennätyksellinen rappeutuminen Venäjällä Neuvostoliiton romahdettua. Ei Putinissakaan mitään vikaa muuten olisi, mutta hän on tottelematon (vertaa Saddam ja Noriega).

Minkälaista Venäjää EU ja Yhdysvallat sitten haluaisivat? Kongon tyyppinen järjestely olisi aika mukava. Meikäläiset yhtiöt saisivat edullisesti maan raaka-aineet ja niistä taisteleville sotapäälliköille voitaisiin myydä aseita. Nämä taas painaisivat palkat EK:nkin kadehtimalle tasolle teettämällä orjatyötä vailla kilpailua haittavia byrokraattisia säännöksiä (varsinainen yrittäjän paratiisi siis!). Sotapäälliköt voitaisiin sitten pitää kurissa kilpailuttamalla heitä keskenään, ettei kukaan pääsisi kehittymään liian suureksi. Venäjällä yhden  tottelevaisen käskynhaltijan malli olisi kenties parempi sen hallussa olevien ydinaseiden vuoksi. Tällöin länsi voisi keskittyä auttamaan hallitsevaa koplaa opposition tukahduttamisessa (jota tosin tuolloin nimitettäisiin terrorismin torjunnaksi) ja kilpailuttamaan koplan jäseniä keskenään.

Tietysti voisin nimittää Stubbia CIA:n agentiksi, mutta tässä tapauksessa siinä ei olisi mitään mieltä. Ei häntä tarvitse mitenkään ohjailla tai lahjoa pitämään pääkonttorin etua toimintansa tärkeimpänä perustana. Nykyisessä aateilmastossa maanpetos Yhdysvaltain hyväksi olisikin jo ajatuksena mahdottomuus. Osuvasti tilannetta kuvaa perussuomalaisten kansanedustajan Tom Packalenin esittämä kanta, jonka mukaan on hyvä, että NSA vakoilee suomalaisia. Eliittimme ajattelussa mikään, mikä ei ole Yhdysvaltain etu, ei voi olla Suomenkaan etu.