tiistai 28. huhtikuuta 2015

Insinööri Sipilän kinkereillä - Hajamietteitä hallituskuvioista

Reaalidemokratian legitimoiva rituaali on taas ohitse. Tulos oli odotetun surkea ja kurjuuskurvin syväsukellus laestadiolaisen kepulaisinsinöörin ohjauksessa on taattu. Politiikka esitetään taas yksiulotteisena laskelmana ja hallitus piiloutuu mukavasti lehdistön ihannetyttö TINAn (There is no alternative) selän taakse. Mikä näissä insinööreissä oikein viehättää? Tai ehkä se kuuluisa poliittinen muisti on vain lyhyt. Edellisellä kerralla laman syventämisestä huolehti muuan diplomi-insinööri Iiro Viinanen.

Valopilkut vaalituloksessa olivat tälläkin kertaa vähissä. Onneksi Kimmo Sasi yllätti positiivisesti ja päästi ainakin toistaiseksi meidät kärsimyksistämme. Toivokaamme, että Kimmolle irtoaa jokin kovapalkkainen ja kevyt virka hänen kiistatta mittavista palveluksistaan kansainväliselle pääomalle. Mutta pieni on silakka joulukalaksi tässäkin tapauksessa, sillä tilalle nousee äärioikeistolaisia nuorkokoomuslaisia.

Eikä pidä tietenkään unohtaa huumoriosastoa hartaasti uskovaisen absolutistin, keski-suomalaisen sahapatruunan, Teuvo Hakkaraisen johdolla. Toivotaan, että Teuvon kännirypeminen tuli laadukkaasti tallennetuksi. Siitä sitten kelpaa kyhäillä kansaanmenevää persumainosta tämänkertaisen pelottelun tilalle, mikäli sahayrittely ei vielä neljän vuoden kuluttuakaan maistu.

Luultavin hallituspohja lienee KEPU, PERSU ja KOK vahvistettuna kristillisillä. Soinin hinku hallitukseen on niin kova, että hän syö kaikki vaalilupauksensa alkupaloiksi. Koska riittävä paikkamäärä saadaan jo kasaan tällä yhdistelmällä RKP voidaan jättää oppositioon. Näin Soini voi rehenellä lopettaneensa RKP:n "ikuisen" hallituspaikan.

Alexander Stubb lähtisi varmaan mielellään eduskunnan hallitushyllyltä pitkästymästä ulkoministeriksi kiertämään vähän mualimaa ja nuoleskelemaan amerikkalaisia sekä huolehtimaan Suomen ujuttamisesta mahdollisimman hienovaraisesti syvemmälle NATOon. Ties vaikka suomalaiset joukot saataisiin sotimaan johonkin muuallekin kuin Afganistaniin. Ei toivorikkauttaan ole syytä menettää tässäkään asiassa, sillä maailmassa on vielä monta hallitusta jotka eivät miellytä amerikkalaisia ystäviämme. Muutama kätevä sisällissota siis lienee odotettavissa, mikä taas piristää aseteollisuuden vientinäkymiä ja tarjoaa kipeästi kaivattua käytännön harjoittelua tappotyön huippuosaajille.

Valtiovarainministerin salkkua tarjotaan kaiketi Timo Soinille, joka saa parhaansa mukaan vääntää vitsiä kun persuja äänestäneiden duunarien ja työttömien olot hänen tekemiensä leikkausten seurauksena alkavat entisestään kurjistua. Tarinaniskemisen ohella voisi yrittää jotain radikaalia. Laskea vaikka alkoholiveron niin alas, että viinaralli kääntyy Virosta Suomeen. Ajatelkaa mitkä huikeat mahdollisuudet viinaturismille. Sääli vain ettei mannereuroopassa ole toista Suomea jonka asukkaat voisivat rynnätä tänne ostoksille. Tai jos poistaisi vielä auto- ja polttoaineverot niin maaseutukin tulisi elävöitetyksi kun kännissä ajelusta tulisi entistä halvempaa huvia myös haja-asutusalueilla.

Kauko Juhantalosta tulisi erinomainen oikeusministeri, sillä hän on juristi ja yksi niistä harvoista, jolla on omakohtaista kokemusta valtakunnanoikeudesta. Juhantalo on myös briljantti neuvottelija, jonka luoville koplauskyvyille löytyy varmasti käyttöä näinä vaikeina aikoina. Persujen Tom Packalen taas olisi mies paikallaan byrokratian karsimistalkoissa. Tämä poliisi kun ei pidä lakien noudattamista kovin tärkeänä, sillä hänen mielestään mm. NSAn suomalaisiin kohdistama kyttääminen on positiivinen asia. Jos lakeja ei tarvitse noudattaa niistä voi yhtä hyvin hankkiutua eroon.

Luvassa on neljä vuotta kukoistusta rikkaille ja synkkenevää kurjuutta köyhälistölle. Vaikka itku ei välillä olisikaan kaukana on mukaan saatu taas niin paljon sellaisia artisteja, jonka kyvyille olisi enemmän käyttöä sirkuksessa kansanedustuslaitoksessa ettei naurultakaan voida välttyä. Jos herramme selviävät vaalikaudesta lyömättä päätään Karjalan mäntyyn voi kai asioiden todeta sujuneen odotettua paremmin. 

P.S. Armahda, Sipilä, meitä nyt kuitenkin edes sen verran, että jätät sen Vanhasen sinne tuppeensahatun lautakasansa taakse paistelemaan perunoitaan. Ja eivätkö sinne samoille eväille mahtuisi Olli Rehn ja Juhana Vartiainenkin?





YLE:n oma trolli nousee lauteille JSN:n Sanavapauden päivässä

 Julkisen sanan neuvoston sananvapauden päivässä 5.5. 2015 on päävieraana YLEn yhden miehen propagandakomppania Mika Mäkeläinen. Ensiksi hän puhuu "putinisteista ja trolleista toimittajan kiusana" ja sen jälkeen osallistuu keskusteluun siitä kuinka journalistit voivat välttää joutumasta trollauksen ja kybersodankäynnin uhreiksi. Jos tiedonvälityksen kohde haluaa välttyä samalta vitsaukselta kannattaa ainakin välttää juuri hra Mäkeläisen journalismina esitettyä propagandaa.

Sananvapauden päivän esitysten asetelma on suorastaan nurinkurinen. Nythän päin vastoin eletään Mika Mäkeläisen kaltaisen, samaa simppeliä dramaturgiaa noudattelevaa propagandaa tehtailevan "journalistin" kulta-aikaa. Hänen ja muiden propagandamaakareiden ei tarvitse antautua keskusteluun kenenkään kriitikon kanssa, puhumattakaan että tarvitsisi millään tavoin perustella väitteitään. Pelkkä vastustajan parjaaminen riittää. Jos et niele kakistelematta Mäkeläisen americanaa olet trolli, putinisti tai salaliittoteoreetikko. Tähän asti Mäkeläisen ja kumppaneiden pyörittämän farssin suojelijana on toiminut koko valtamedian kuoro, mutta nyt mukaan näyttää liittyneen myös JSN.

Voidaan kai puhua jonkinlaisesta tiedonvälityksen pohjakosketuksesta kun sananvapauden päivään otetaan pääesiintyjäksi henkilö, joka itse ruumiillistaa kaikkein ilmeisintä vapaan keskustelun estettä. Toisaalta jo itse sananvapauden päivän keskustelunaiheesta näkee, etteivät järjestäjät ole vakavissaan liikkeellä. Jos rehellisesti oltaisiin vapaan tiedonvälityksen asialla esiin nostettaisiin nimeen omaan kilpailevat argumentit, niiden tutkiminen ja perusteleminen. Nyt julkisen sanan neuvosto nostaa kunniapaikalle ad hominem -tyyppisen, eli henkilöön menevän argumentoinnin, millä ei pitäisi olla mitään sijaa rationaalisessa keskustelussa.

"Mika Mäkeläinen pitää Amerikasta" Voiman verkkolehden fifi:n jutussa vuodelta 2010 todetaan. Kyseisessä jutussa itsekin suun vuoron saava Mäkeläinen todentaa toimittajan tekemän havainnon omilla puheillaan. Uskollisuus Washingtonin tahdolle on voitu myös todeta hänen lukuisissa "raporteissaan" Venezuelasta, joissa säännön mukaisesti omaksutaan täysin kritiikittömästi CIAn sponsoroiman opposition näkökulma ja parjataan herkeämättä maan sosialistista hallitusta.

Ehkä julkisen sanan neuvosto halusi esiintyjävalinnallaan turvata sen ettei keskustelu vahingossakaan luiskahda väärille urille. Nythän on tarkoitus puhua pääasiassa Venäjästä sananvapauden esteenä eikä kai hiiskahtaakaan sanallakaan todellisesta sananvapauden suurinkvisiittorista, jonka perinpohjaisuuteen ja kattavuuteen verrattuna muinoin pelätty Stasi näyttää esihistoriallisen alkeelliselta ja Venäjän FSB trollitehtaineen puhdetyöverstaalta.

NSA ja muut Yhdysvaltain tiedustelupalvelut liittolaisineen varastoivat tietokantoihinsa kaiken elektronisen kommunikaatiomme. Sieltä löytyvät kätevästi sähköpostimme, internethakumme, tekstiviestimme jne. Tarvittaessa kuunteleminen, kuvaaminen ja paikantaminenkin onnistuvat omien viestintälaitteidemme välityksellä. Jos näin läpitunkeva kyttääminen ei kahlitse sananvapautta niin mikä sitten?

Itsesensuuria ei ehkä tulevaisuudessa uloteta vain avoimiin sosiaalisiin medioihin, kuten facebookiin vaan myös yksityisiin keskusteluihin. Ehkä potkuja aletaan tulevaisuudessa jakaa esim. yksityisen tekstiviestinnän tai e-mailien työnantajalle kriittisen sisällön perusteella. Ei kai olisi mikään ihme jos kerättyjä tietoja alettaisiin kaupitella luottotietojen tapaan. Kaikkein huolettomimmille kansalaisille tämä tietysti sopisi, koska heillä "ei ole mitään salattavaa".

Mutta näistä suuren läntisen ystävän yhteiskuntarauhaa turvaavista ponnisteluista ei nyt passaa liikoja huudella kun eliittimme NATOon vaikka väkisin -projektia ollaan taas lykkäämässä vauhtiin. EUkin on tahollaan valmistautumassa alati kurjistuvien massojen tyytymättömyyden ilmauksiin. Nykyäänhän alkaa olla tapana pitää kaikenlaista eliitille kriittistä yhteiskunnallista aktivismia, kuten mielenosoittamista, terrorismin esiasteena. Juuri Mika Mäkeläisen ihailemassa Amerikan Yhdysvalloissa tämä kehitys on edennyt kaikkein pisimmälle ja siksi hän onkin paras henkilö huolehtimaan siitä, että puhe julkisen sanan neuvoston "sananvapauden" päivässä keskittyy sivuseikkoihin.