Säkenöivää argumentointia - parhaimmistomme NATO:n asialla

Kun kuuntelee Nato-jäsenyyden puolustajien argumentointia voi jäsenyyden vastustajana vain toivoa lisää samaa lajia. Viimeksi liikkeellä oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Kalle Michelsen. Hän perusteli kaakkois-Suomen alueuutisissa jäsenyyden siunauksellisuutta taloudellisilla näkökohdilla. Professori M:n mukaan Suomen aseman "epäselvyys" Naton ja Venäjän välissä hankaloittaa kaupankäyntiä. Jäsenyys Natossa selkiyttäisi arvon professorin mukaan Suomen asemaa ja parantaisi pitkällä tähtäimellä myös idän (kauppa)suhteita.

En tiedä mitä oppialaa professori M edustaa, mutta argumentaation vauhdikkuuden perusteella veikkaisin hänen olevan taiteilijaprofessori. Jos hänellä on takanaan myös joitakin teoreettisia opintoja, eivät ne millään muotoa pysty kahlitsemaan professori M:n hengen häkellyttävää lentoa. Professori M on henkevine argumentteineen arvovaltaisessa seurassa. Itse rauhan nobelisti Martti Ahtisaari on todennut Suomen Nato-jäsenyydestä koituvan taloudellisia etuja. Se tosin jäi epäselväksi tarkoittiko presidentti Ahtisaari Suomen valtion vai omaa talouttaan. Jos lukee Jussi Parviaisen blogia on taipuvainen asettumaan jälkimmäisen tulkintavaihtoehdon kannalle.

Kun kuuntelee edellä mainittujen kahden herran Nato-asianajoa tulee ihmetelleeksi missä luuraa meppi Liisa Jaakonsaari, joka sentään on suomalaisten demarien keskuudessa läntisen sotilasliiton tarmokkain tukija ja kotisivujensa mukaan Suomen Atlantti-seuran puheenjohtaja vuodesta 2009 lähtien. Miksei Jaakonsaari kuitenkaan tartu aktiivisemmin Ukrainan kriisin tarjoamaan tilaisuuteen edistää sydänmen asiaansa etenkin kun hän on kampanjoimassa päästäkseen jatkokaudelle EU-parlamenttiin. Ensisilmäyksellä eivät Jaakonsaaren ehdokassivutkaan millään lailla Naton olevan hänen tärkeimpiä profiloivia kysymyksiään. Joku sairaalloisen epäluuloinen ihminen voisi väittää sillä olevan jotakin tekemistä suomalaisen vaalikarjan härkäpäisen Nato-vastaisuuden kanssa.

Hiukan Jaakonsaaren blogia selailtuani havaitsen suureksi helpotuksekseni kuitenkin, ettei Liisa jää yhtään Kallea ja Marttia pahemmaksi todetessaan seuraavaa: "Brysselissä vieraillut Yhdysvaltojen presidentti Obama kertoi olevansa enemmän huolissaan ydiniskusta Manhattanille kuin siitä, mitä tapahtuu Ukrainassa. Totta tietenkin – huolen jaamme kaikki, mutta samalla Obama tuli paljastaneeksi sen tosiasian, että USA:lla on vähiten menetettävää kärjistyvässä Ukrainan ja Venäjän välisessä kriisissä. Siksi Euroopassa pitää olla nyt erityisen varovainen." Parhaimmistomme ajatuksiin perehtyminen on palkitsevampaa kuin saatamme kuvitellakaan. Ilman Jaakonsaaren blogia ainakaan minä en olisi osannut kuvitellakaan meidän kaikkien olevan huolissamme ennen kaikkea ydiniskusta Manhattanille.

Kuinka ymmärtää porvarillista ajattelua?

Kun valkoinen armeija (suomeksi lahtarit) valloitti 1918 punaisten hallussa olleen Tampereen he jakoivat ilmoitusta, jossa sanottiin: "Antautukaa! Me emme tapa vankejamme, kuten punaiset." Allekirjoitus Valkoisen armeijan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim. No me, joille lahtareitten täyttämät joukkohaudat ovat tuttuja tiedämme kuinka paljon Mannerheimin lupaukseen saattoi luottaa. Aika pian se selvisi myös tamperelaisille, kun lahtarit alkoivat teloittaa tasapuolisesti molempien sukupuolien edustajia lapsiakaan unohtamatta.

Tämä on oiva esimerkki kun yrittää ymmärtää porvarillista ajattelua. Jos nyt menisi kysymään joltain liberaalilta reaalidemokraatilta pitikö marskin lupaus Tampereella 1918 antama paikkansa saisi epäilemättä myöntävän vastauksen. Tämä edustaa sitä samaa totuus- ja oikeudenmukaisuuskäsitystä, jonka mukaan Hamid Karzai on demokraattisesti valittu presidentti vaikka jo etukäteen tiedetään ettei suuri osa äänioikeutetuista voi äänestää (koska monia äänestyspaikkoja ei avata) ja uurnaan päätyy lopulta miljoonia äänestyslippuja enemmän kuin mitä kansalaisia on käynyt äänestämässä. Ja kaiken lisäksi maassa on miehitysarmeija. Yhtä moitteettoman vapaina on pidetty Irakissa länsimiehityksen aikana pidettyjä vaaleja. Vaikka Yhdysvaltain johtaman koalition joukot taistelivat vaalien aikana ne olivat siitä huolimatta ongelmattoman (reaali)demokraattiset.

Muualla maailmassa reaalidemokratian voittokulku tietää paikalliselle väestölle jatkuvaa verilöylyä ja nöyryytyksiä. Me selviämme pelkillä henkisillä vaivoilla, jotka päivittäinen hurskastelevan valehtelun kuunteleminen ja katseleminen aiheuttaa. Tältä ei nimittäin voi välttyä, jos katselee tai kuuntelee YLEä tai kaupallisia ja lukee hesaria. Kunnialliset, rehelliset poikkeukset ovat harvinaisia (luultavasti uraputki jää lyhyeksi tai sitten pää ja henkilökohtainen moraali eivät kestä jatkuvaa valehtelemista). Kaikkein kiinnostavinta on miettiä kuka uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa kekkaloivista propagandalingoista valehtelee tyhmyyttään tai tietämättömyyttään ja kuka pomon mieliksi uraansa edistääkseen. Sitten ovat tietysti myös ne jotka tekevät sen aatteellisista syistä pitääkseen pystyssä reaalidemokraattista kapitalismia.

Joidenkin oikeistopoliitikkojen ohella myös pääkirjoittajat ovat kyselleet NATO-keskustelun perään kaiketi Ukrainan kriisin innoittamina. Vaikka oikeisto tapansa mukaan kyselee kernaasti muiden moraalin perään olisi aiheellista keskustella myös NATO:n moraalista. Tasapuolinen kaukaisten maiden kaikenikäisten ihmisten tappaminen on tälle järjestölle arkipäiväisen luontevaa (lennokkien kauko-ohjaajat nimittävät tappamiaan ihmisiä rennosti termillä "bugsplat"). Tämä ei arvatenkaan hetkauta porvarillisia kunnon kansalaisia, sillä olisihan heidän kannaltaan monin verroin traagisempaa, jos nämä ihmiset lennokin tähtäimen asemesta päätyisivät omaan naapurustoon pakolaisiksi. Sehän laskisi kämpän arvoa! Mutta mitäs tuumaatte siitä, että NATOn kuljetuskoneet lennättävät heroiinia Afganistanista Belgiaan ja sieltä koko Euroopan laajuisille markkinoille? Tästäkään ei juuri ole mediassamme puhuttu. Jos puhuttaisiin, yrityshenkinen porvarimme kysyisi kaiketi, kuinka bisnekseen pääsee mukaan?