Vapaus on ihmeellinen asia kun se ymmärretään oikeistolaisittain. EU:ta mainostetaan vapaalla liikkuvuudella, mutta sitten kun tänne tulee eurooppalaisia muuttuu pian ääni kellossa. Romanit käyttivät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja heti oli kykypuolueen parhaimmisto ottamassa heidät kerjäyskielloin vastaan. Kaiken kansainvälistymispuheen perusteella olisi edellyttänyt kokoomuslaisten rynnivän tekemään tuttavuutta luoksemme saapuneiden eurokansalaisten kanssa.
Mutta kun vapaus ymmärretään oikeistolaisittain se ei kuulu kaikille. Köyhät, juopot, sairaat, maahanmuuttajat ja vammaiset kuuluvat vapauteen, kadulle, mutta ei heidän kadulleen. "Ylijäämäväki" toivotetaan muualle jonottamaan ruokaa ettei vaan oman kiinteistön arvo laske. Sama pätee myös kaikenlaisten edellisille ryhmille tarkoitettujen palveluiden sijoittamiseen. Suurista puheista huolimatta parhaimmistomme halukkuus integroitua huono-osaisten eu-kansalaisten kanssa ei yllä edes sietämisen tasolle.
Tekopyhyys tavoittelee henkeä salpaavia korkeuksia kun nämä kansamme parhaimmiston edustajat heittävät aivan pokkana jonkun mainosmiehen keksimän repliikin tyyliin: "vastakkain asettelun aika on ohi!" Tämä on tietysti tolkutonta horinaa. Porvari ei tosin enää pelkää proletaaria, mutta halveksii sitäkin enemmän. Etenkin älyllisesti. Eivät kai he muuten päästäisi suustaan tällaisia röyhkeitä tolkuttomuuksia.
Ulkomaiden köyhien ihmisoikeuksista porvari on myös hyvin huolissaan. Hänen suuri Atlantin takainen liittolaisensa voi sitten hoitaa näiden ihmisparkojen ihmisoikeusvajeen pudottamalla heidän niskaansa hiukan pommeja (tai ehkä hieman reilumminkin, sillä niiden suhteen ei pihistellä). Näin on poistettu ihmisoikeusvaje esimerkiksi sadoilta tuhansilta irakilaisilta. Kuolleiden ihmisoikeuksia kun ei voi loukata.
Kun pääkonttori on hoitanut suuremman tappotyön (anteeksi, humanitaarisen intervention) alta pois voivat puolustusvoimiemme pojat ja tytöt mennä harjoittelemaan taitojaan kriisinhallinnassa. Läpeensä humaania porukkaa tämä porvaristo. Ei säästele vaivojaan eikä rahojaan, kun on kyse kaukaisten maiden köyhien ihmisoikeuksista. Siksi ei voikaan kuin ihmetellä millainen nihkeys, nurjuus ja nuukuus iskee näihin humaaniuden perikuviin silloin kun joku on pyrkimässä maahamme pois sodan jaloista.
Tuomari Jorma
maanantai 20. toukokuuta 2013
torstai 9. toukokuuta 2013
Kokoomuksen peruste NATO-jäsenyydelle on filosofinen
Kokoomus ilmoitti ornitologi Pertti Salolaisen suulla, että Suomen puolustus ja YK:n päätösten ja arvojen toteuttaminen tulisi parhaiten hoidettua NATO:n jäsenenä. Tämä Kokoomuksen kanta on meille ennestään tuttu ja Salolaisen puoluetoverit, Alexander "melkein amerikkalainen" Stubb ja Jyri "Venäjä, Venäjä, Venäjä" Häkämies etunenässä, ovat kilpailleet kuka käy rapakon takana esittämässä syvimmän kumarruksen. Kyseiset alamaisuuden osoitukset eivät tietenkään ole olleet aitojen Kokoomuslaisten yksinoikeus vaan myös Kokoomuskopio Paavo "populismia!" Lipponen kävi vakuuttamassa Bush nuoremalle, että suomalaiset arvostavat hänen johtajuuttaan. Liisa "natoon" Jaakonsaarelle NATO-jäsenyys tuntuu olevan oikein elämän tehtävä.
Näitä eliittimme edustajia kun kuuntelee tulee väkisinkin kysyneeksi elävätkö nämä ihmiset kanssamme samalla planeetalla? Jonkun on pakko olla sekaisin kun YK:n päätöksiä ja arvoja lähdetään tehokkaammin toteuttamaan sellaisessa sotilasliitossa jonka kiistaton johtaja veisaa näistä arvoista ja päätöksistä viis. Millaista persoonallisuuden jakautuneisuutta edellytetään henkilöltä, joka ehdottaa tällaista?
Jos taas tarkastellaan Suomen turvallisuutsta, niin se tulee parhaiten hoidettua tällaisen rikollisen liittoutuman ulkopuolella. Jo nyt joukkojemme osallistuminen Afganistanin operaatioon on aiheuttanut vakavia tahroja maamme maineelle. Tämä saattaa hyvinkin olla myös syynä siihen, että jäsenyys turvallisuusneuvostossa jäi saamatta. Kenties maamme nähtiin osana sotilasliittoa, joka yhdistää moralistisen ihmisoikeuksista saarnaamisen rutiininomaiseen tappamiseen. Kaikki eivät välttämättä pidä vahvuutena kykyä yhdistää nämä kaksi aktiviteettia.
Ehkä kaipuussa NATO:on onkin tosiaan kysymys parhaimmistomme halusta liittää maamme oikeaan, läntiseen viiteryhmään, jolla päämäärällä monet ovatkin jäsenyyttä perustelleet. He ovat esimerkiksi esittäneet tämän viiteryhmän koostuvan "demokraattisista markkinatalousmaista, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia". Perustelu on tunteisiin vetoava, mutta epätosi. Ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden rikkominen on tälle liittoumalle rutiinia. Kaipuu tähän viiteryhmään ei perustukaan sen oikeamielisyyteen vaan sen jäsenyydestä seuraavaan vastuuvapauteen: Mahdollisuuteen olla aina oikeassa tekipä mitä tahansa. Tulla yli-ihmiseksi, vapautua massoja kahlitsevasta orjamoraalista.
Tuomari Jorma
Näitä eliittimme edustajia kun kuuntelee tulee väkisinkin kysyneeksi elävätkö nämä ihmiset kanssamme samalla planeetalla? Jonkun on pakko olla sekaisin kun YK:n päätöksiä ja arvoja lähdetään tehokkaammin toteuttamaan sellaisessa sotilasliitossa jonka kiistaton johtaja veisaa näistä arvoista ja päätöksistä viis. Millaista persoonallisuuden jakautuneisuutta edellytetään henkilöltä, joka ehdottaa tällaista?
Jos taas tarkastellaan Suomen turvallisuutsta, niin se tulee parhaiten hoidettua tällaisen rikollisen liittoutuman ulkopuolella. Jo nyt joukkojemme osallistuminen Afganistanin operaatioon on aiheuttanut vakavia tahroja maamme maineelle. Tämä saattaa hyvinkin olla myös syynä siihen, että jäsenyys turvallisuusneuvostossa jäi saamatta. Kenties maamme nähtiin osana sotilasliittoa, joka yhdistää moralistisen ihmisoikeuksista saarnaamisen rutiininomaiseen tappamiseen. Kaikki eivät välttämättä pidä vahvuutena kykyä yhdistää nämä kaksi aktiviteettia.
Ehkä kaipuussa NATO:on onkin tosiaan kysymys parhaimmistomme halusta liittää maamme oikeaan, läntiseen viiteryhmään, jolla päämäärällä monet ovatkin jäsenyyttä perustelleet. He ovat esimerkiksi esittäneet tämän viiteryhmän koostuvan "demokraattisista markkinatalousmaista, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia". Perustelu on tunteisiin vetoava, mutta epätosi. Ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden rikkominen on tälle liittoumalle rutiinia. Kaipuu tähän viiteryhmään ei perustukaan sen oikeamielisyyteen vaan sen jäsenyydestä seuraavaan vastuuvapauteen: Mahdollisuuteen olla aina oikeassa tekipä mitä tahansa. Tulla yli-ihmiseksi, vapautua massoja kahlitsevasta orjamoraalista.
Tuomari Jorma
perjantai 3. toukokuuta 2013
Breivik ja Wahlroos - Mikä heidän ajatteluaan yhdistää?
"Norjalainen joukkosurmaaja Breivik ja suomalainen pankkiiri Wahlroos sanovat lähestulkoon samoin sanoin demokratiasta. Breivikille demokratia on enemmistön diktatuuria, Wahlroosille demokratia on enemmistön diktatuuria." Näin kirjoittaa pastori Kai Sadinmaa Kirkonkellari nimisessä verkkojulkaisussa. Tämän havainnon innoittamana analysoin seuraavassa tarkemmin mikä yhdistää Björn Wahlroosin ajattelua Anders Behring Breivikin ja muiden äärioikeistolaisten ajatteluun.
Äärioikeistolaisuus ei edellytä välttämättä perustakseen rasistista ajattelua. Esimerkkinä tällaisesta äärioikeistolaisuudesta voidaan mainita ainakin alkuvaiheissaan italialaisen fasismi, jonka päävihollinen oli vasemmistolainen työväenliike.
Norjalaisen valtiotieteilijä Harald Ofstedtin mukaan Hitlerin saksalainen natsismi on osa laajempaa aatteellista kokonaisuutta, jota hän nimittää yleiseksi natsismiksi. Ofstedt toteaa hakaristin ja ruskeiden paitojen olevan vain yksi ulkoasu tälle aatteelle. Yleisen natsismin ydin on ajatus, jonka mukaan vahvan tulee hallita heikkoa. Häviäjän oikeutettuna kohtalona on halveksunta kun taas hänet lyönyttä voittajaa ihaillaan. Ofstedtin yleiseksi natsismiksi luonnehtima aate elää ja voi hyvin myös meidän aikanamme.
Hitlerin Saksassa rasistisen vihan kohteena olivat ensisijaisesti juutalaiset. Miljoonien juutalaisten ohella tuhoamisleireillä murhattiin myös esimerkiksi romaneja ja kommunisteja. Kommunisteja surmattiin strategisista syistä vaarallisimman vastustajan eliminoimiseksi ja rikkaiden teollisuuspiirien miellyttämiseksi. Anders Behring Breivik murhasi sosiaalidemokraattien nuorisojärjestön kesäleirille kokoontuneita nuoria myös strategisista syistä, sillä hän katsoi heidän olevan hänen rasistisen yhteiskunnallisen visionsa toteutumisen esteenä.
Björn Wahlroosin ihanneyhteiskunnan toteutumisen esteenä on demokratia (tai pikemminkin se mitä demokratiasta kumoon lobattuna, turvoksiin lahjottuna ja kapitalistien tappiot sosialisoineena on jäljellä). Siinä missä saksalaisen natsismin ja Behringin natsismin aatteellisena ytimenä oli rasismi, Wahlroosia elähdyttää luokkaviha. Hän halveksii rahvasta joka demokratian välityksellä estää eliitin täyden kukoistuksen. Tässä mielessä hänen ajatteluaan yhdistää muiden äärioikeistolaisten ajatteluun Ofstedtin mainitsema käsitys, että vahvojen tulee hallita heikkoja.
Demokratian jäänteiden eliminointi ei edellytä kenenkään tappamista strategisista syistä. On vain vakuutettava oikeat ihmiset. Paljon on jo tapahtunutkin kehitystä Wahlroosin toivomaan suuntaan reilut 30 vuotta jatkuneella uusliberaalin hegemonian kaudella. Saman suuntauksen jatkuminen johtaa entistä suuremmat joukot elämään orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. Tänään tällaisiin olosuhteisiin voi käydä tutustumassa lähinnä globaalin kapitalismin periferiassa: hikipajoissa, slummeissa ja jätevuorilla.
Luokkavihaan nojautuva yleisen natsismin muoto pysyy imagoltaan hygienisenä koska se ei aktiivisesti eikä henkilökohtaisesti tapa ketään. Tämä näennäinen aggressiivisuuden puuttuminen on myös sen menestyksen salaisuus. Se vain antaa globaalin kapitalismin teräksen kovan kilpailun seuloa esiin "elinkelpoisimmat" yksilöt. "Elinkelvottomat häviäjät" jätetään kuolemaan nälkään ja tauteihin. Aivan kuin kyse olisi olemassa olon taistelusta luonnossa. Kaikenlainen luonnollisuus-puhe vetoaakin moniin myös taloudellisen eliitin ja heidän apureidensa piirin ulkopuolella. Tällaisen linkin kautta luokkavihaan nojautuva yleinen natsismi puhuttelee myös, jonkun mielestä ehkä hieman yllättäen, Pentti Linkolan edustaman syväekologisen fasismin kannattajia.
Kun jo näin pikainen tarkastelu paljastaa saman ajatuskuvion toistuvan monissa nykyisissä aatevirtauksissa ei liene yllätys, että äärioikeistolaisuus näyttää yhä uudelleen palaavan takaisin.
Tuomari Jorma
Äärioikeistolaisuus ei edellytä välttämättä perustakseen rasistista ajattelua. Esimerkkinä tällaisesta äärioikeistolaisuudesta voidaan mainita ainakin alkuvaiheissaan italialaisen fasismi, jonka päävihollinen oli vasemmistolainen työväenliike.
Norjalaisen valtiotieteilijä Harald Ofstedtin mukaan Hitlerin saksalainen natsismi on osa laajempaa aatteellista kokonaisuutta, jota hän nimittää yleiseksi natsismiksi. Ofstedt toteaa hakaristin ja ruskeiden paitojen olevan vain yksi ulkoasu tälle aatteelle. Yleisen natsismin ydin on ajatus, jonka mukaan vahvan tulee hallita heikkoa. Häviäjän oikeutettuna kohtalona on halveksunta kun taas hänet lyönyttä voittajaa ihaillaan. Ofstedtin yleiseksi natsismiksi luonnehtima aate elää ja voi hyvin myös meidän aikanamme.
Hitlerin Saksassa rasistisen vihan kohteena olivat ensisijaisesti juutalaiset. Miljoonien juutalaisten ohella tuhoamisleireillä murhattiin myös esimerkiksi romaneja ja kommunisteja. Kommunisteja surmattiin strategisista syistä vaarallisimman vastustajan eliminoimiseksi ja rikkaiden teollisuuspiirien miellyttämiseksi. Anders Behring Breivik murhasi sosiaalidemokraattien nuorisojärjestön kesäleirille kokoontuneita nuoria myös strategisista syistä, sillä hän katsoi heidän olevan hänen rasistisen yhteiskunnallisen visionsa toteutumisen esteenä.
Björn Wahlroosin ihanneyhteiskunnan toteutumisen esteenä on demokratia (tai pikemminkin se mitä demokratiasta kumoon lobattuna, turvoksiin lahjottuna ja kapitalistien tappiot sosialisoineena on jäljellä). Siinä missä saksalaisen natsismin ja Behringin natsismin aatteellisena ytimenä oli rasismi, Wahlroosia elähdyttää luokkaviha. Hän halveksii rahvasta joka demokratian välityksellä estää eliitin täyden kukoistuksen. Tässä mielessä hänen ajatteluaan yhdistää muiden äärioikeistolaisten ajatteluun Ofstedtin mainitsema käsitys, että vahvojen tulee hallita heikkoja.
Demokratian jäänteiden eliminointi ei edellytä kenenkään tappamista strategisista syistä. On vain vakuutettava oikeat ihmiset. Paljon on jo tapahtunutkin kehitystä Wahlroosin toivomaan suuntaan reilut 30 vuotta jatkuneella uusliberaalin hegemonian kaudella. Saman suuntauksen jatkuminen johtaa entistä suuremmat joukot elämään orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. Tänään tällaisiin olosuhteisiin voi käydä tutustumassa lähinnä globaalin kapitalismin periferiassa: hikipajoissa, slummeissa ja jätevuorilla.
Luokkavihaan nojautuva yleisen natsismin muoto pysyy imagoltaan hygienisenä koska se ei aktiivisesti eikä henkilökohtaisesti tapa ketään. Tämä näennäinen aggressiivisuuden puuttuminen on myös sen menestyksen salaisuus. Se vain antaa globaalin kapitalismin teräksen kovan kilpailun seuloa esiin "elinkelpoisimmat" yksilöt. "Elinkelvottomat häviäjät" jätetään kuolemaan nälkään ja tauteihin. Aivan kuin kyse olisi olemassa olon taistelusta luonnossa. Kaikenlainen luonnollisuus-puhe vetoaakin moniin myös taloudellisen eliitin ja heidän apureidensa piirin ulkopuolella. Tällaisen linkin kautta luokkavihaan nojautuva yleinen natsismi puhuttelee myös, jonkun mielestä ehkä hieman yllättäen, Pentti Linkolan edustaman syväekologisen fasismin kannattajia.
Kun jo näin pikainen tarkastelu paljastaa saman ajatuskuvion toistuvan monissa nykyisissä aatevirtauksissa ei liene yllätys, että äärioikeistolaisuus näyttää yhä uudelleen palaavan takaisin.
Tuomari Jorma
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)