YLE kampanjoi taas vaihteeksi, ylen terhakkana, Venezuelan johtoa vastaan. Ulkopoliittisen instituutin "tutkija" Mikael Wigell kertoo YLE-uutisten nettisivuilla meille, että Venezuelan talous on pantu kuralle lyhytnäköisillä projekteilla (samaa virttä ulisee YLE:n TV-uutisissa Suomen Venezuelan ex-suurlähettiläs Mikko Pyhälä). Näillä tuhoisilla turhuuksilla herrat Wigell ja Pyhälä tarkoittavat mm Chavezin aikana alulle pantuja ohjelmia, joilla on saatu tarjottua ensimmäistä kertaa maan historian aikana terveydenhuoltoa maan köyhälistölle ja vieläpä ilmaiseksi. No Wigellille ja Pyhälälle Venezuelan köyhät eivät ole ihmisiä sen enempää kuin kaduilla nyt mieltään osoittaville Yhdysvaltain pikku apulaisille.
Jonkun mielestä Venezuelan murheet ovat kaukaisia esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen verrattuna. Venezuela on tosiaan kaukana ja siksi onkin syytä ihmetellä miksi tämä maa saa niin paljon huomiota mediassamme. Siellä ei vallitse nälänhätä tai sotatila, maata on hallinnut vuosikaudet demokraattisilla vaaleilla valittu hallitus, joka omien kukkaroidensa lihottamisen asemesta on käyttänyt valtion rahoja vähäväkisten aseman parantamiseksi aivan antamiensa vaalilupausten mukaisesti. Tästä kaikesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) YLE:n raportointi maasta on ollut täydellisesti negatiivista. Ja esimerkiksi koskien maan tiedotusvälineiden hallintaa suorastaan valheellista.
Negatiivinen suhtautuminen Venezuelaan ei ole yksinomaan YLE:n tai edes suomalaisen "parhaimmiston" asenne. Euroopan Unioni kiirehti aikoinaan tunnustamaan vaaleissa valitulta johdolta (presidentti Chavez muilutettiin) vallan kaapanneen juntan Venezuelan viralliseksi hallitukseksi. Eipä siis tullut ihan turhasta Nobelin rauhanpalkintokaan EU:lle (joku muuten ehdotti taannoin ihan osuvasti, että Nobelin rauhanpalkinnon saajan valitsevan komitean tulisi, johdonmukaisuuden nimissä myöntää palkinto seuraavaksi itselleen).
Se joka haluaa oppia jotakin olennaista länsimaisesta liberaalista reaalidemokratiasta seuratkoon Venezuelan tilanteen kehittymistä. Wigellin ja Pyhälän parku "taloudellisesta romahduksesta" tuo elävästi mieleen erään aikaisemman latinalaisessa Amerikassa suoritetun demokratian korjausliikkeen, joka sai kauniin kruununsa 11.9. 1973. vastuullisten (lue fasististen) voimien ottaessa vallan CIA:n suosiollisella avustuksella juuri maan talouden pelastamiseksi. Tällä kertaa CIA:n "vapaustaistelijat" pysyttelevät piiloissaan ainakin niin kauan kuin Venezuelan laillisella hallituksella on armeijansa tuki takanaan.
Liberaalissa reaalidemokratiassa vaalien järjestäminen on periaatteessa ihan nasta juttu, paitsi jos kansa äänestää väärin ja valtaan nousee jokin "vastuuton taho", joka "jakaa kansan kahtia" tai "raunioittaa talouden lyhytnäköisellä politiikalla". Tällöin johtavien läntisten demokratioiden muodostaman arvoyhteisön on puututtava peliin ja palautettava kehitys "myönteiselle uralle". Ei ole mitään syytä hirttäytyä teorioihin kun pakottavat tosiasiat edellyttävät määrätietoista toimintaa. Vaalikarjan enemmistö saattaa tietysti pullikoida mutta joskus on oltava luja humaanien päämäärien toteuttamiseksi. Vai mitä herrat Wigell, Pyhälä ja Pinochet?
P.S. Jos presidentti Maduro sattuisi joutumaan attentaatin kohteeksi asialla olisi tietysti "yksinäinen mielipuoli", jolla ei ole mitään yhteyksiä ainakaan läntisiin tiedustelupalveluihin. Joka muuta väittää on vainoharhainen salaliittoteoreetikko.
perjantai 21. helmikuuta 2014
torstai 13. helmikuuta 2014
Hajamietteitä päivänpolitiikasta
Joskus sitä yllätää itsensä olemalla samaa mieltä yllättävien tahojen kanssa. Tänään olin kenties ensimmäistä kertaa samaa mieltä Kimmo Sasin ja Ben Zyskowiczin kanssa. Nämä herrat olivat kiinnittäneet huomiota keskustan eurovaalien ehdokaslistan laajuuteen, joka ulottuu EU-kriittisestä Paavo Väyrysestä yltiöfederalisti Olli Rehniin. Sasi ja Zyskowicz paaluttivat skaalan ulottuvan Timo Soinia kovemmasta EU-kriittisyydestä Alexander Stubbia kovempaan EU-maniaan.
Asia ei sinänsä tuota ongelmaa, koska en ole kepun äänestäjä, mutta jos olisin empisin kovasti viitsisinkö antaa Pavelle ääneni kun se samalla merkitsisi tukea Olli Rehnin kaltaiselle uusliberaalin komennon verenimijälle. Tietysti parhaassa tapauksessa tilanne voisi kääntyä positiiviseksi, jos Rehn jäisi rannalle, mutta hänenkin äänenesä sataisivat EU-kriittisen Väyrysen laariin. Kaikki mikä horjuttaa unionin nykyisestä suunnastaan on suotavaa. Nykyisen tien päässä häämöttää kurjuus ja sosiaalinen rappio ja rasistisen oikeiston nousu. Siinä tosin olisi tilaisuutensa myös vasemmistolla, mutta ei tällä nykyisellä eduskunta vasemmistolla (kahta kunniallista poikkeusta lukuunottamatta), joka on kadottanut uskottavuutensa rippeetkin lähtemällä nykyisen politiikan takuumieheksi.
Vaikka nykyisin hallitseva oikeisto ikään kuin tavan vuoksi ilmaisee huolensa äärioikeiston noususta se itse on sitä jouduttamassa. Rasistisen äärioikeiston nousu tapahtui aikoinaan Saksassakin pääomapiirien ja konservatiivien myötävaikutuksella. Perinteinen oikeisto käytti natseja radikaalin vasemmiston, kommunistien, kukistamiseen. Sosialidemokraatit eivät halunneet tukea kommunisteja ja jäivät natsien jalkoihin. Nyt perinteinen oikeisto käyttää rasistista oikeistoa esimerkiksi "pakolaisvirtojen ohjailuun". Kun uusfasistien annetaan rynnätä siirtolaisten kimppuun sen odotetaan, uutisen levitessä, vaikuttavan pohjoisafrikkalaisten haluun tulla eurooppaan. Näin oikeisto voi vetää humaania rooliaan uusfasistien hoitaessa likaisen työn heidän puolestaan.
Eilen Jutta Urpilainen tuohtui oppositiolle ja valitti joutuvansa ilmoittamaan luokituslaitoksille, ettei koko eduskunta sitoudukaan kolmen miljardin säästöihin. Sepä olisikin onnettomuus! Kerta toisensa jälkeen joudun ihmettelemään parhaimmistomme tietämyksen tasoa. Valtiovarainministerillämmekään ei tunnu olevan harmainta aavistusta mitä nämä laitokset ovat.
Paljon on höyrytty hallituksen sisäisestä eripurasta, mutta ainakaan itse en usko sen menevän nurin ennen vaaleja. Kukaan hallituspuolueista ei voittaisi mitään, jos järjestettäisiin ennen aikaiset eduskuntavaalit. Keskusta on nyt kannatuksensa huipulla ja hallitus ei halua päästää sitä realisoitumaan vaaleissa. Ainahan voi toivoa, että jotakin sattuu tässä välillä. Joku kutkuttava skandaali vaikka: tekstareita! lautakasoja! fakseja! parinvaihtoa! ja vähän äkkiä! Ja samaan aikaan skandaaleista suurin saa jatkua.
Monet ministerit ovat kyllä jo siirtyneet tai siirtymässä "pelastusveneisiin". Suurin osa epäilemättä pääseekin euroopan parlamenttiin ja naamat hallituksessa vaihtuvat. Siihen voi kuitenkin luottaa, että sama höplästä vetäminen jatkuu kunhan mainosmiehet saavat keksittyä uusille naamoille uudet sopivat valheet.
Asia ei sinänsä tuota ongelmaa, koska en ole kepun äänestäjä, mutta jos olisin empisin kovasti viitsisinkö antaa Pavelle ääneni kun se samalla merkitsisi tukea Olli Rehnin kaltaiselle uusliberaalin komennon verenimijälle. Tietysti parhaassa tapauksessa tilanne voisi kääntyä positiiviseksi, jos Rehn jäisi rannalle, mutta hänenkin äänenesä sataisivat EU-kriittisen Väyrysen laariin. Kaikki mikä horjuttaa unionin nykyisestä suunnastaan on suotavaa. Nykyisen tien päässä häämöttää kurjuus ja sosiaalinen rappio ja rasistisen oikeiston nousu. Siinä tosin olisi tilaisuutensa myös vasemmistolla, mutta ei tällä nykyisellä eduskunta vasemmistolla (kahta kunniallista poikkeusta lukuunottamatta), joka on kadottanut uskottavuutensa rippeetkin lähtemällä nykyisen politiikan takuumieheksi.
Vaikka nykyisin hallitseva oikeisto ikään kuin tavan vuoksi ilmaisee huolensa äärioikeiston noususta se itse on sitä jouduttamassa. Rasistisen äärioikeiston nousu tapahtui aikoinaan Saksassakin pääomapiirien ja konservatiivien myötävaikutuksella. Perinteinen oikeisto käytti natseja radikaalin vasemmiston, kommunistien, kukistamiseen. Sosialidemokraatit eivät halunneet tukea kommunisteja ja jäivät natsien jalkoihin. Nyt perinteinen oikeisto käyttää rasistista oikeistoa esimerkiksi "pakolaisvirtojen ohjailuun". Kun uusfasistien annetaan rynnätä siirtolaisten kimppuun sen odotetaan, uutisen levitessä, vaikuttavan pohjoisafrikkalaisten haluun tulla eurooppaan. Näin oikeisto voi vetää humaania rooliaan uusfasistien hoitaessa likaisen työn heidän puolestaan.
Eilen Jutta Urpilainen tuohtui oppositiolle ja valitti joutuvansa ilmoittamaan luokituslaitoksille, ettei koko eduskunta sitoudukaan kolmen miljardin säästöihin. Sepä olisikin onnettomuus! Kerta toisensa jälkeen joudun ihmettelemään parhaimmistomme tietämyksen tasoa. Valtiovarainministerillämmekään ei tunnu olevan harmainta aavistusta mitä nämä laitokset ovat.
Paljon on höyrytty hallituksen sisäisestä eripurasta, mutta ainakaan itse en usko sen menevän nurin ennen vaaleja. Kukaan hallituspuolueista ei voittaisi mitään, jos järjestettäisiin ennen aikaiset eduskuntavaalit. Keskusta on nyt kannatuksensa huipulla ja hallitus ei halua päästää sitä realisoitumaan vaaleissa. Ainahan voi toivoa, että jotakin sattuu tässä välillä. Joku kutkuttava skandaali vaikka: tekstareita! lautakasoja! fakseja! parinvaihtoa! ja vähän äkkiä! Ja samaan aikaan skandaaleista suurin saa jatkua.
Monet ministerit ovat kyllä jo siirtyneet tai siirtymässä "pelastusveneisiin". Suurin osa epäilemättä pääseekin euroopan parlamenttiin ja naamat hallituksessa vaihtuvat. Siihen voi kuitenkin luottaa, että sama höplästä vetäminen jatkuu kunhan mainosmiehet saavat keksittyä uusille naamoille uudet sopivat valheet.
perjantai 7. helmikuuta 2014
Viikon nuija -palkinto menee YLE:n ajankohtaisohjelmille
A-Studio ja A-Talk hölmöilivät männä viikolla oikein tosissaan. A-Talkissa ainoa järkevä kommentti kuultiin studiokeskustelun ulkopuolelta kun haastateltu tutkija sanoi että asiantuntijoilla on ylenmäärin valtaa kun poliitikot tekevät juuri niin kuin kuultaviksi kutsutut ekonomistit sanovat, eivätkä huomaa että kaikki yhteiskuntatieteellinen tieto on luonteeltaan poliittista.
Itse studiokeskusteluun tämä edellä mainitun tutkijan järjen ääni ei vaikuttanut millään tavalla. Miten olisi voinutkaan vaikuttaa, osallistujat olivat kaikki uskovia uusliberalisteja: kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri (SDP, sponsorina mm Finanssialan keskusliitto), Kimmo Sasi (kok) sekä professorit Sixten Korkman ja Heikki Niskakangas. Kaikki jakoivat siis saman oikeistolaisen näkökulman talouteen, eivätkä nähneet siinä mitään poliittista vaan pitivät näkökulmaansa "taivahan totena" ja tieteellisenä. Ettei menisi aivan pelkäksi moitteeksi niin täytyy kiittää Susanna Päivärintaa, ettei hän ollut raahannut studioon näennäisdemari Juhana Vartiaista, tuota taloustieteen Juhan af Grannia. Tosin jo Kimmo Sasin pelmahtaminen ruutuun aiheutti sen etten voinut katsoa muutamaa minuuttia voimatta pahoin.
Kaiken hyvän lisäksi studiokeskustelu päätettiin hartaaseen tuumailuun siitä saisiko Suomi armon luokituslaitosten silmissä ja säilyttäisi kolme A:taan. Kimmo Sasi kehuskeli kuinka kriisitietoisia hänen tapaamansa tavalliset ihmiset ovat. Hyvin on siis propaganda uponnut, kansa on valmis tulemaan taas höplästä vedetyksi ja äänestämään, seuraavaksi eurovaaleissa, etujensa vastaisesti.
Samaa luokituslaitosten kritiikitöntä pönkittämistä harrastivat juontajat Krista Taubert ja Sakari Kirjavainen (saatan haukkua väärää puuta siinä mielessä, että inserttiä selosti joku kloppi, joka yritti puhua matalla äänellä ja kuulostaa henkevästi ironiselta) A-Studion loppukevennyksessä. Siinä ilveiltiin Italialle, joka oli tehnyt korvausvaatimuksen Standard & Poorsille omasta luokituksestaan, kun S & P ei ollut ottanut arviossaan huomioon Italian kulttuuria ja taidetta. Taas nähtiin että huumori on vaikea laji ja tässä pilkka kolahti nyt kyllä nokkelan A-Studion omaan nilkkaan.
On surkuhupaista että ajankohtaisohjelman toimituksessa voi työskennellä ihmisiä, jotka ovat näin huonosti perillä ajankohtaisista asioista. Oikeastaan Italian valtio oli tässä, tavoistaan poiketen, poikkeuksellisen järkevällä asialla. Standard & Poors ja kaksi muuta johtavaa luokituslaitosta ovat olleet keskeisessä roolissa koko finanssi- & velkakriisin aikaansaamisessa, joten korvausten vaatiminen kuulostaa paljon järkevämmältä reaktiolta kuin se palvonta, jota luokittajat saavat tiedotusvälineiltämme ja poliitkoiltamme. Heidän täysin kritiikitön asenteensa näitä koijareita kohtaan viittaa siihen, että kriisin toistumisen estämiseksi on tuskin tehty mitään.
Esimerkiksi professori Richard D. Wolff on todennut näistä luokituslaitoksista vapaasti käännettynä seuraavaa: "äärimmäisen kohteliaasti sanottuna nämä luokituslaitokset ovat olleet naurettavan epätarkkoja arvioissaan". Eikä hän suinkaan ole ainoa. Asiaa tarkasteltiin esimerkiksi YLE:kin esittämässä dokumentissa Inside Job. Olen joskus aikaisemmin todennut näissä raapustuksissani etteivät poliitikot taida lukea muuta kuin iltapäivälehtiä (noo, ehkä sentään EK:n ja Finanssiala direktiivejä... ...ei kun tiedotteita) ja sama tuli todistetuksi nyt myös ajankohtaisohjelmien toimittajien osalta. Ehkä televisiossakin olisi aika siirtyä radiosta tunnetuksi tulleseen formaattiin, jossa juontajat lukevat iltistä ja soittelevat väliin musiikkia. Muutosta ei huomaisi ainakaan juttujen tasossa eikä käsiteltävä aineisto kävisi ylivoimaiseksi toimittajille.
Itse studiokeskusteluun tämä edellä mainitun tutkijan järjen ääni ei vaikuttanut millään tavalla. Miten olisi voinutkaan vaikuttaa, osallistujat olivat kaikki uskovia uusliberalisteja: kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri (SDP, sponsorina mm Finanssialan keskusliitto), Kimmo Sasi (kok) sekä professorit Sixten Korkman ja Heikki Niskakangas. Kaikki jakoivat siis saman oikeistolaisen näkökulman talouteen, eivätkä nähneet siinä mitään poliittista vaan pitivät näkökulmaansa "taivahan totena" ja tieteellisenä. Ettei menisi aivan pelkäksi moitteeksi niin täytyy kiittää Susanna Päivärintaa, ettei hän ollut raahannut studioon näennäisdemari Juhana Vartiaista, tuota taloustieteen Juhan af Grannia. Tosin jo Kimmo Sasin pelmahtaminen ruutuun aiheutti sen etten voinut katsoa muutamaa minuuttia voimatta pahoin.
Kaiken hyvän lisäksi studiokeskustelu päätettiin hartaaseen tuumailuun siitä saisiko Suomi armon luokituslaitosten silmissä ja säilyttäisi kolme A:taan. Kimmo Sasi kehuskeli kuinka kriisitietoisia hänen tapaamansa tavalliset ihmiset ovat. Hyvin on siis propaganda uponnut, kansa on valmis tulemaan taas höplästä vedetyksi ja äänestämään, seuraavaksi eurovaaleissa, etujensa vastaisesti.
Samaa luokituslaitosten kritiikitöntä pönkittämistä harrastivat juontajat Krista Taubert ja Sakari Kirjavainen (saatan haukkua väärää puuta siinä mielessä, että inserttiä selosti joku kloppi, joka yritti puhua matalla äänellä ja kuulostaa henkevästi ironiselta) A-Studion loppukevennyksessä. Siinä ilveiltiin Italialle, joka oli tehnyt korvausvaatimuksen Standard & Poorsille omasta luokituksestaan, kun S & P ei ollut ottanut arviossaan huomioon Italian kulttuuria ja taidetta. Taas nähtiin että huumori on vaikea laji ja tässä pilkka kolahti nyt kyllä nokkelan A-Studion omaan nilkkaan.
On surkuhupaista että ajankohtaisohjelman toimituksessa voi työskennellä ihmisiä, jotka ovat näin huonosti perillä ajankohtaisista asioista. Oikeastaan Italian valtio oli tässä, tavoistaan poiketen, poikkeuksellisen järkevällä asialla. Standard & Poors ja kaksi muuta johtavaa luokituslaitosta ovat olleet keskeisessä roolissa koko finanssi- & velkakriisin aikaansaamisessa, joten korvausten vaatiminen kuulostaa paljon järkevämmältä reaktiolta kuin se palvonta, jota luokittajat saavat tiedotusvälineiltämme ja poliitkoiltamme. Heidän täysin kritiikitön asenteensa näitä koijareita kohtaan viittaa siihen, että kriisin toistumisen estämiseksi on tuskin tehty mitään.
Esimerkiksi professori Richard D. Wolff on todennut näistä luokituslaitoksista vapaasti käännettynä seuraavaa: "äärimmäisen kohteliaasti sanottuna nämä luokituslaitokset ovat olleet naurettavan epätarkkoja arvioissaan". Eikä hän suinkaan ole ainoa. Asiaa tarkasteltiin esimerkiksi YLE:kin esittämässä dokumentissa Inside Job. Olen joskus aikaisemmin todennut näissä raapustuksissani etteivät poliitikot taida lukea muuta kuin iltapäivälehtiä (noo, ehkä sentään EK:n ja Finanssiala direktiivejä... ...ei kun tiedotteita) ja sama tuli todistetuksi nyt myös ajankohtaisohjelmien toimittajien osalta. Ehkä televisiossakin olisi aika siirtyä radiosta tunnetuksi tulleseen formaattiin, jossa juontajat lukevat iltistä ja soittelevat väliin musiikkia. Muutosta ei huomaisi ainakaan juttujen tasossa eikä käsiteltävä aineisto kävisi ylivoimaiseksi toimittajille.
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Keinottelijat hoitakoot laskunsa itse
Joku asioista perillä oleva taho on arvioinut, että veroparatiiseihin on talletettuna n11000 miljardia euroa. Se on huikea summa; osapuilleen Suomen valtion budjetti 200 kertaa. Rahaa siis on, mutta sitä ei haluta käyttää. Kuinka paljon tästä rahasta on niiden keinottelijoiden omaisuutta, joiden tappioiden maksamiseksi kansojen hyvinvointipalveluita romutetaaan.
Meille väitetään, että näiden sijoittajien laskujen kuittaaminen on välttämätöntä. Meidän on siis pelastettava heidät pelastaaksemme itsemme. Työläinen siis tämän idealistisen ajattelun mukaaan tarvitsee kapitalistia, mutta kapitalisti pärjää vallan mainiosti ilmankin. Näinköhän? Ehkä etenkin vasemmistolaisiksi itseään tituleeraavien olisi syytä hetkisen miettiä kenellä on eniten menetettävää jos pula-aika koittaa. Kuinka kävisi jos kaikki "veroparatiisien" suuressa sukanvarressa olevat rahat menettäisivät arvonsa? Entä jos kaikki omaisuudet menettäisivät arvonsa? Epäilen että kapitalistille tällaisen uhkakuvan tulisi kiire itse ryhtyä pelastumistoimenpiteisiin. Nyt he odottavat vesi kielellä kun valtiot myyvät paniikissa omaisuuksiaan heille alehintaan maksaakseen heidän velkansa.
Islanti antoi finanassiviikinkien pankkien keikahtaa ja panosti sosiaalisiin ohjelmiin. Pankeilta vaadittiin myös alennuksia ihmisten asuntovelkoihin, eikä taivas pudonnut islantilaisten niskaan, vaikka ortodoksisen uusliberaalin ajattelun mukaan näin olisi pitänyt käydä. Nyt maassa vallitsee lähes täystyöllisyys. Ratkaisu ei varmasti ollut ideaalinen, mutta huimasti parempi kuin meidän luokituslaitoksia palvovan Kataisen koplan kuristuskuuri. Erikoinen instituutio tämä luokituslaitos. Se on luotettava valehtelija, gangsteri jonka suosioon pyrkiminen on populismin vastakohta. Luokituslaitoksen perustaminen olisi epäilemättä hyvä bisnesidea.
Luokituslaitos on suorastaan filosofinen ongelma, johon on syytä joskus vielä palata. Kuinka sekä taitamattomasta, että epäluotettavasta, suorastaan rikollisesta instituutiosta voi tulla yhteiskuntaelämän korkein auktoriteetti. Kova on luottamus ortodoksiseen taloustieteeseen, vaikka sen ennustukset kerta toisensa jälkeen menevät poskelleen. Tämä oppiala onnistuu tehtävässään niin surkeasti, että tieteen asemesta sitä olisi osuvampaa pitää uskontona. Mitään järkiperusteita näiden ennustelijoiden juttuihin luottamiselle ei ole.
Jos vasemmisto haluaisi olla perinteidensä arvoinen nyt olisi hyvä tilanne ottaa aloite omiin käsiin ja käydä hyökkäykseen. Ainakaan Arhinmäeltä ja kumppaneilta radikaalia käännöstä on turha odottaa. He ovat liian innokkaasti vakuuttamassa suurpääomaa omasta luotettavuudestaan eli vaarattomuudestaan. Onko heidän tapauksessaan kysymys korruptoitumisesta vai tietämättömyydestä. Kun vasurit hylkäsivät marxilaisuuden hävisi myös taito analysoida taloutta ja sen kyllä huomaa. Näin rehellisistäkin vasemmistolaisista (joita ei liene monta jäljellä vasurien riveissä) tulee helppoja uhreja oikeiston propagandalle.
Meille väitetään, että näiden sijoittajien laskujen kuittaaminen on välttämätöntä. Meidän on siis pelastettava heidät pelastaaksemme itsemme. Työläinen siis tämän idealistisen ajattelun mukaaan tarvitsee kapitalistia, mutta kapitalisti pärjää vallan mainiosti ilmankin. Näinköhän? Ehkä etenkin vasemmistolaisiksi itseään tituleeraavien olisi syytä hetkisen miettiä kenellä on eniten menetettävää jos pula-aika koittaa. Kuinka kävisi jos kaikki "veroparatiisien" suuressa sukanvarressa olevat rahat menettäisivät arvonsa? Entä jos kaikki omaisuudet menettäisivät arvonsa? Epäilen että kapitalistille tällaisen uhkakuvan tulisi kiire itse ryhtyä pelastumistoimenpiteisiin. Nyt he odottavat vesi kielellä kun valtiot myyvät paniikissa omaisuuksiaan heille alehintaan maksaakseen heidän velkansa.
Islanti antoi finanassiviikinkien pankkien keikahtaa ja panosti sosiaalisiin ohjelmiin. Pankeilta vaadittiin myös alennuksia ihmisten asuntovelkoihin, eikä taivas pudonnut islantilaisten niskaan, vaikka ortodoksisen uusliberaalin ajattelun mukaan näin olisi pitänyt käydä. Nyt maassa vallitsee lähes täystyöllisyys. Ratkaisu ei varmasti ollut ideaalinen, mutta huimasti parempi kuin meidän luokituslaitoksia palvovan Kataisen koplan kuristuskuuri. Erikoinen instituutio tämä luokituslaitos. Se on luotettava valehtelija, gangsteri jonka suosioon pyrkiminen on populismin vastakohta. Luokituslaitoksen perustaminen olisi epäilemättä hyvä bisnesidea.
Luokituslaitos on suorastaan filosofinen ongelma, johon on syytä joskus vielä palata. Kuinka sekä taitamattomasta, että epäluotettavasta, suorastaan rikollisesta instituutiosta voi tulla yhteiskuntaelämän korkein auktoriteetti. Kova on luottamus ortodoksiseen taloustieteeseen, vaikka sen ennustukset kerta toisensa jälkeen menevät poskelleen. Tämä oppiala onnistuu tehtävässään niin surkeasti, että tieteen asemesta sitä olisi osuvampaa pitää uskontona. Mitään järkiperusteita näiden ennustelijoiden juttuihin luottamiselle ei ole.
Jos vasemmisto haluaisi olla perinteidensä arvoinen nyt olisi hyvä tilanne ottaa aloite omiin käsiin ja käydä hyökkäykseen. Ainakaan Arhinmäeltä ja kumppaneilta radikaalia käännöstä on turha odottaa. He ovat liian innokkaasti vakuuttamassa suurpääomaa omasta luotettavuudestaan eli vaarattomuudestaan. Onko heidän tapauksessaan kysymys korruptoitumisesta vai tietämättömyydestä. Kun vasurit hylkäsivät marxilaisuuden hävisi myös taito analysoida taloutta ja sen kyllä huomaa. Näin rehellisistäkin vasemmistolaisista (joita ei liene monta jäljellä vasurien riveissä) tulee helppoja uhreja oikeiston propagandalle.
tiistai 4. helmikuuta 2014
Tekopyhä hurskastelu on reaalidemokratian elinehto
Kun halutaan päästä selville reaalidemokratiaan elimellisesti liittyvän kapitalistis-liberalistisen maailmankuvan tekopyhyydestä on syytä tarkastella kriittisesti sen esittämiä arvostelmia toisista järjestelmistä. Omille rikoksille ollaan pääasiassa täysin sokeita ja toisten toimintaa arvostellaan kerkeästi samalla kun ollaan hurskaan tietämättömiä asioiden todellisesta laidasta. Ne jotka tietävät eivät kerro. Rahvaan tehokas kusettaminen on reaalidemokraattisen järjestelmän ehto. Kuinka vaalikarja muuten saataisiin nielemään mukisematta etujensa vastainen politiikka. Kusetusjärjestelmän toiminnasta saa hyvän kuvan kun vertaa sen tarjoamaa propagandistista kuvaa Kuubasta brutaalina diktatuurina muutamiin tosiseikkoihin.
"Yli viisikymmentä vuotta he ovat yrittäneet kuristaa meitä ja nyt he arvostelevat meitä siitä kuinka hengitämme" Osapuilleen näin Fidel Castro on kommentoinut Yhdysvaltain Kuuban ihmisoikeuksia koskevaa kritiikkiä. Koomista se tietysti onkin kun ajattelee Guantanamoa, Abu Ghraibia, lukuisia hyökkäyssotia ympäri maailmaa ja institutionalisoitua rasismia kotikentällä Yhdysvalloissa. Vielä erikoisemmaksi amerikkalaisten huoli kuubalaisten oikeuksista käy kun muistetaan CIA:n Kuubaan masinoimat terrori-iskut.
Kuubassa kuulemma sorretaan toisinajattelijoita. 75 Yhdysvaltain sponsoroimaa agenttia tosiaan on laitettu vankilaan. Käytäntö on aika tavallinen myös liberaaliskapitalistisissa reaalidemokratioissa. Vapautta vaalivassa. Yhdysvalloissa "kaupan päälle" saa vielä kidutusta, jota tosin sievistellen kutsutaan kuulustelumetodiksi. "Mielipidevankien" olojen parantamiseksi kuubalaiset viranomaiset voisivat käydä Guantanamo Bayssa opintomatkalla perehtymässä kuinka kohdella vankeja inhimillisesti vapaan maailman tyyliin.
On luultavaa, että Suomea arvosteleva Johan Bäckman pistettäisiin vankilaan jos Venäjä käyttäytyisi yhtä aggressiivisesti Suomea kohtaan kuin Yhdysvallat käyttäytyy Kuubaa kohtaan. Suomessa rehvastellaan mieluusti oman systeemimme demokraattisuudella. Monet väittävät Suomen olleen demokraattinen jo ennen sotia, vaikka osan vasemmistosta toiminta oli kielletty. Äärioikeiston harjoittama laajamittainen mielipidevaino ja poliittinen väkivalta oli valtion hiljaisesti hyväksymää. Toisen maailmansodan aikana reaalidemokraattisessa Suomessa sodan vastustajia teloitettiin ja heitettiin vankilaan. Valtiollisen poliisin käsissä heitä kuoli myös esimerkiksi "tapaturmaisesti ämpäriin hukkumalla". Mitä luultavimmin poliisimiesten tarmokkaalla myötävaikutuksella. Tästä ei juuri ole puhuttu, sen sijaan kovaa meteliä on pidetty sotien jälkeisen "punaisen valpon" toiminnasta (joka tosin ei porvarillisen edeltäjänsä tavoin kiduttanut tai tappanut ketään).
Yhdysvaltojen toimintaa maailmalla ylistävät mediamme ja poliitikkomme kilpaa. Hyvin hiljaisia sen sijaan ollaan pienen kehitysmaan, Kuuban, panoksesta. Meille ei kerrota sitä että heidän lääkärinsä ovat auttamassa katastrofeissa ympäri maailmaa. He viipyvät pitempään kuin muut ja menevät auttamaan paikkoihin, joihin muut eivät rohkene. Tästä on kertonut esimerkiksi Noam Chomsky, jonka mukaan kuubalaiset lääkärit pyrkivät heti tiiviisti asettumaan kulloiseenkin toimintaympäristöönsä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa toimiessaan he hoitivat ihmisiä syrjäseuduilla ja opettelivat potilaidensa kieltä onnistuakseen paremmin työssään. Tämä poikkesi kovasti paikallisten lääkäreiden tavoista, jotka puhuivat vain afrikaansia tai englantia eivätkä halunneet hoitaa maaseudun köyhiä.
Kuuballa on tietysti vakavia ongelmia, joista suurin osa johtuu suuren naapurin aggressiosta, eritoten YK:n lukuisia kertoja tuomitsemasta kauppasaarrosta. Koulutus ja terveydenhoito ovat korkeaa tasoa. Koulutus on maksutonta ja ainakin lääketieteen opetusta tarjotaan ilmaiseksi myös ulkomaalaisille, jos he valmistuttuaan suostuvat työskentelemään kaksi vuotta (esim. omissa maissaan) humanitaarisissa tehtävissä hoitamassa köyhiä. Eräs maassa vieraillut kirjoittaja sanoi Kuuban olevan kenties ainoa maa missä valitetaan, jos lääkärille pääsyä joutuu odottamaan pidempään kuin 15 minuuttia. Lääkäri on ilmainen, kuten myös lääkkeet.
Kuuban poliittinen järjestelmä poikkeaa meikäläisestä, mutta ei mielestäni epädemokraattiseen suuntaan. Maa on jaettu noin 300 henkilön paikallisiin vaalipiireihin, jotka valitsevat edustajansa seuraavalle tasolle, jotka taas kokoontuvat valitsemaan edustajan seuraavalle tasolle. Näin valitaan kansanedustajat. Vaalit ovat puhtaasti henkilövaalit eikä kukaan edusta mitään puoluetta. Jokainen voi asettua ehdolle jos joku häntä kannattaa ja mikäli edustaja ei toimi paikallisen kokouksen haluamalla tavalla hänen mandaattinsa voidaan peruuttaa.
Viime vuosina myös seksuaalisten vähemmistöjen asemaa on voimallisesti lähdetty parantamaan. Tämän kamppailun johdossa on toiminut Mariela Castro (nykyisen presidentin tytär) jonka tekemän aloitteen ansiosta vuodesta 2008 hyväksytyn lain mukaan sukupuolen korjausleikkaukset sisältyvät maksuttomaan terveydenhoitoon. Tätä nykyä hän johtaa monitieteistä seksuaalisuuden tutkimuksen tutkimuslaitosta ja kansallista seksuaalivalistuksen keskusta.
Tässä muutamia seikkoja, joita meidän ei haluta tietävän. Minusta suhtautuminen Kuubaan on eräs hyvä mittapuu sille kuinka vakavasti otettavasta vasemmistolaisesta on kysymys. Esimerkiksi Ruotsin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja vastasi pitävänsä Yhdysvalloista enemmän kuin Kuubasta, kun tätä häneltä kysyttiin. Monissa kehitysmaissa arvostetaan solidaarisuutta ja suhtautuminen on päinvastainen. Noam Chomskyn mukaan Kuubaa vihataan siksi, että se muodostaa vaarallisen esimerkin muille kehitysmaille siitä, että asiat on mahdollista järjestää myös toisin. Jos uskaltaa olla tottelematon.
"Yli viisikymmentä vuotta he ovat yrittäneet kuristaa meitä ja nyt he arvostelevat meitä siitä kuinka hengitämme" Osapuilleen näin Fidel Castro on kommentoinut Yhdysvaltain Kuuban ihmisoikeuksia koskevaa kritiikkiä. Koomista se tietysti onkin kun ajattelee Guantanamoa, Abu Ghraibia, lukuisia hyökkäyssotia ympäri maailmaa ja institutionalisoitua rasismia kotikentällä Yhdysvalloissa. Vielä erikoisemmaksi amerikkalaisten huoli kuubalaisten oikeuksista käy kun muistetaan CIA:n Kuubaan masinoimat terrori-iskut.
Kuubassa kuulemma sorretaan toisinajattelijoita. 75 Yhdysvaltain sponsoroimaa agenttia tosiaan on laitettu vankilaan. Käytäntö on aika tavallinen myös liberaaliskapitalistisissa reaalidemokratioissa. Vapautta vaalivassa. Yhdysvalloissa "kaupan päälle" saa vielä kidutusta, jota tosin sievistellen kutsutaan kuulustelumetodiksi. "Mielipidevankien" olojen parantamiseksi kuubalaiset viranomaiset voisivat käydä Guantanamo Bayssa opintomatkalla perehtymässä kuinka kohdella vankeja inhimillisesti vapaan maailman tyyliin.
On luultavaa, että Suomea arvosteleva Johan Bäckman pistettäisiin vankilaan jos Venäjä käyttäytyisi yhtä aggressiivisesti Suomea kohtaan kuin Yhdysvallat käyttäytyy Kuubaa kohtaan. Suomessa rehvastellaan mieluusti oman systeemimme demokraattisuudella. Monet väittävät Suomen olleen demokraattinen jo ennen sotia, vaikka osan vasemmistosta toiminta oli kielletty. Äärioikeiston harjoittama laajamittainen mielipidevaino ja poliittinen väkivalta oli valtion hiljaisesti hyväksymää. Toisen maailmansodan aikana reaalidemokraattisessa Suomessa sodan vastustajia teloitettiin ja heitettiin vankilaan. Valtiollisen poliisin käsissä heitä kuoli myös esimerkiksi "tapaturmaisesti ämpäriin hukkumalla". Mitä luultavimmin poliisimiesten tarmokkaalla myötävaikutuksella. Tästä ei juuri ole puhuttu, sen sijaan kovaa meteliä on pidetty sotien jälkeisen "punaisen valpon" toiminnasta (joka tosin ei porvarillisen edeltäjänsä tavoin kiduttanut tai tappanut ketään).
Yhdysvaltojen toimintaa maailmalla ylistävät mediamme ja poliitikkomme kilpaa. Hyvin hiljaisia sen sijaan ollaan pienen kehitysmaan, Kuuban, panoksesta. Meille ei kerrota sitä että heidän lääkärinsä ovat auttamassa katastrofeissa ympäri maailmaa. He viipyvät pitempään kuin muut ja menevät auttamaan paikkoihin, joihin muut eivät rohkene. Tästä on kertonut esimerkiksi Noam Chomsky, jonka mukaan kuubalaiset lääkärit pyrkivät heti tiiviisti asettumaan kulloiseenkin toimintaympäristöönsä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa toimiessaan he hoitivat ihmisiä syrjäseuduilla ja opettelivat potilaidensa kieltä onnistuakseen paremmin työssään. Tämä poikkesi kovasti paikallisten lääkäreiden tavoista, jotka puhuivat vain afrikaansia tai englantia eivätkä halunneet hoitaa maaseudun köyhiä.
Kuuballa on tietysti vakavia ongelmia, joista suurin osa johtuu suuren naapurin aggressiosta, eritoten YK:n lukuisia kertoja tuomitsemasta kauppasaarrosta. Koulutus ja terveydenhoito ovat korkeaa tasoa. Koulutus on maksutonta ja ainakin lääketieteen opetusta tarjotaan ilmaiseksi myös ulkomaalaisille, jos he valmistuttuaan suostuvat työskentelemään kaksi vuotta (esim. omissa maissaan) humanitaarisissa tehtävissä hoitamassa köyhiä. Eräs maassa vieraillut kirjoittaja sanoi Kuuban olevan kenties ainoa maa missä valitetaan, jos lääkärille pääsyä joutuu odottamaan pidempään kuin 15 minuuttia. Lääkäri on ilmainen, kuten myös lääkkeet.
Kuuban poliittinen järjestelmä poikkeaa meikäläisestä, mutta ei mielestäni epädemokraattiseen suuntaan. Maa on jaettu noin 300 henkilön paikallisiin vaalipiireihin, jotka valitsevat edustajansa seuraavalle tasolle, jotka taas kokoontuvat valitsemaan edustajan seuraavalle tasolle. Näin valitaan kansanedustajat. Vaalit ovat puhtaasti henkilövaalit eikä kukaan edusta mitään puoluetta. Jokainen voi asettua ehdolle jos joku häntä kannattaa ja mikäli edustaja ei toimi paikallisen kokouksen haluamalla tavalla hänen mandaattinsa voidaan peruuttaa.
Viime vuosina myös seksuaalisten vähemmistöjen asemaa on voimallisesti lähdetty parantamaan. Tämän kamppailun johdossa on toiminut Mariela Castro (nykyisen presidentin tytär) jonka tekemän aloitteen ansiosta vuodesta 2008 hyväksytyn lain mukaan sukupuolen korjausleikkaukset sisältyvät maksuttomaan terveydenhoitoon. Tätä nykyä hän johtaa monitieteistä seksuaalisuuden tutkimuksen tutkimuslaitosta ja kansallista seksuaalivalistuksen keskusta.
Tässä muutamia seikkoja, joita meidän ei haluta tietävän. Minusta suhtautuminen Kuubaan on eräs hyvä mittapuu sille kuinka vakavasti otettavasta vasemmistolaisesta on kysymys. Esimerkiksi Ruotsin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja vastasi pitävänsä Yhdysvalloista enemmän kuin Kuubasta, kun tätä häneltä kysyttiin. Monissa kehitysmaissa arvostetaan solidaarisuutta ja suhtautuminen on päinvastainen. Noam Chomskyn mukaan Kuubaa vihataan siksi, että se muodostaa vaarallisen esimerkin muille kehitysmaille siitä, että asiat on mahdollista järjestää myös toisin. Jos uskaltaa olla tottelematon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)