Arvoituksellisia liittolaissuhteita - saudit ja 11.9.

Yhdysvalloissa ollaan puuhaamassa lakialoitetta, joka mahdollistaisi syyskuun 11. iskun uhrelle ja heidän sukulaisilleen hakea korvauksia Saudi-Arabialta. Vaikka tekoa on tähän asti pidetty virallisessa julkisuudessa vain al-Qaidan tekosina vailla valtiollisia kytköksiä näyttää nyt ensimmäistä kertaa siltä ettei Saudi-Arabian syyttämistä pystytä kuittaamaan tavanomaisella salaliittoteoria-hokemalla. Asian vakavuudesta kertoo se seikka, että presidentti Obama on luvannut saudeille, että hän estää vetollaa aloitteen etenemisen.

Amerikkalainen tutkiva jouralisti Seymour Hersh on kertonut haastattelussa, etteivät Osama bin Ladenin SEAL-iskuryhmän sotilaat ilahtuneet saamastaan julkisuudesta. Kyse oli yksinkertaisesti murhasta, sillä saudeille ja pakistanilaisille oli luvattu ettei häntä jätetä henkiin. Yhdysvaltain hallinnon papukaijat meillä ja muualla, joista johtavien medioiden journalistjoukko pääasiassa koostuu, uskotteli meille että Osama piti tappaa siksi ettei hänen vapauttamisekseen kaapattaisi lentokoneita tai muuten otettaisi panttivankeja.

Peruste oli tietysti täysin epäuskottava, mutta niin perin tyypillinen "vakavasti otettavalle" medialle. Yhtä hyvin olisi voinut sanoa, että hänet on jätettävä henkiin tai vapautettava kostoiskujen välttämiseksi. Tietysti voi myös kysyä, olisiko teko voitu suorittaa kokonaan salassa ja mikä oli sen julkistamisen tarkoitus. Avoimeksi on myös jätetty kysymys siitä kuinka kauan Osaman olinpaikka oli esimerkiksi Pakistanin tiedusteluviranomaisten tiedossa. Oltiinko hänen asemastaan vaiti siksi, että Yhdysvallat sai jatkaa veristä jahtiaan Afganistanissa ja Irakissa.

Kaikkein häkellyttävintä on tietysti se aikaisemminkin käsittelemäni seikka, etteivät amerikkalaiset olleet kiinnostuneita soveltamaan "tehostettuja kuulustelumenetelmiään" Osamaan ja puristamaan hänestä joka ainutta informaation ripettä. Tähän asti kidutettaviksi ovat kelvanneet tavalliset kadunmiehet, taksikuskit ja lammaspaimenet joilla ei ole ollut mitään tekemistä terrorin kanssa. Pitkälti toista miljoonaa ihmistä on tapettu terrorismin vastaisessa sodassa, lukuisia valtioita saatettu kaaokseen, miljoonia ajettu pakolaisiksi, koko maailman internetiä käyttävä väestö on asetettu urkinnan kohteeksi. Kaiken tämän jälkeen amerikkalaiset saavat kiinni koko sirkuksen tirehtöörin, eikä heitä kiinnosta pennin vertaa selvittää mitä tämä tietää.

Amerikkalaisilla oli epäilemättä pätevä syy menettelyynsä, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen on suorastaan rikollista, että media nielee purematta Osaman kuulustelematta jättämisen. Syy Osaman vaientamiseen lienee siinä, että hänellä olisi saattanut olla kiusallista kerrottavaa. USA:n hallinnon avainhenkilöt eivät uskaltaneet luottaa siihen, että kaikki alemman tason operaattorit olisivat pitäneet mölyt mahassaan jos kuulusteluissa olisi paljastunut saudien tai jopa oman hallinon osuus tapahtumiin. Voi hyvin kuvitella, että joku voisi närkästyä saadessaan tietää toverinsa kuolleen sodassa. joka alusta loppuun perustui lavastukselle.

Vaikka 11.9.-iskun virallista selvitystä ei voikaan pitää uskottavana on esitetty, että sen salaiseksi julistettu osa sisältäisi raskauttavaa informaatiota saudien osuudesta tapahtumiin. Mutta kuten Obaman vakuutteluista ilmenee heidän ei tarvinne alistua edes korvauksiin pommituksista puhumattakaan. He ovat tärkeitä liittolaisia ja merkittäviä aseteollisuuden asiakkaita. Jos joitakin syyllisiä siltä suunnalta joskus tullaan ylipäätään haalimaan kysymykseen tulevat jotkut suorittavan tason toimijat, joiden sanotaan toimineen ylemmän johdon tietämättä. Tämä seikka erottaa amerikkalaiset ja heidän liittolaisensa heidän vihollisistaan. Jos Havannassa myrskyää se on Castrojen vika, jos amerikkalaiset pommittavat sairaalaa se on vahinko.  

Panaman suutari, Pietarin sellisti ja Odessan reserviläinen

Kovalla kohulla julkaistujen Panaman papereiden anti on toistaiseksi jäänyt aika heikoksi. Suomalaisiakin listalta löytyy, mutta paria nimeä lukuun ottamatta YLE on pysynyt vaiti. Mukana kun on kuulemma kunniallisia kansalaisia, jotka eivät tee mitään väärää omistaessaan veroparatiisiyhtiön. Voi tietysti kysyä miksi yhtiö ei voisi yhtä hyvin olla kirjoilla Suomessa, jos sillä ei ole toimintaa Panamassa eikä tavoitteena ole kiertää veroja.

Merkittävin varsinainen kohde on ollut Nordea Pankki ja virtuaalinen, epäsuora kohde on ollut Venäjän presidentti Putin. Putinista on riittänyt tarinaa, vaikkei hän itse olekaan ollut mukana papereissa. Mutta hänen sellisti-ystävänsä on ja se riittää, koska nykyisen mittapuun mukaan venäläinen on aina syyllinen vaikka ensiksi ei siltä näyttäisikään.

Samaa teemaa jatkaa taannoin Suomessakin vieraillut, Venäjän asiantuntija-guruksi ylistetty Brookings-ajatushautomon Strobe Talbott. Hänen mukaansa kyse ei olisikaan vuodosta vaan siitä että venäläiset ovat hakkeroineet Panama-aineiston Mossack-Fonsecalta. Tämä selittäisi Talbottin mukaan sen miksei aineistosta löydy merkittäviä yhdysvaltalaisia tekijöitä. Hän väittää, että venäläiset nyt kiristävät Yhdysvaltoja näiden nimien avulla.

Muiltakin tahoilta on esitetty epäilyksiä, että Panaman paperit olisivat hakkeroimalla saatuja. Vaikuttaa tosin hiukan todennäköisemmältä, että hakkeri on jokin läntinen taho. Tähän suuntaan viittaa myös se että aineiston käsittelyä koordinoiva ICIJ (International consortium of investigating journalists) ei suinkaan ole mikään neutraali toimija nauttiessaan miljardööri Georg Sorosin Open Society Foudationin sponsoroinnista.

Voi myös kysyä millaisia onnistumisen mahdollisuuksia kiristyksellä olisi jos asialla olisivat venäläiset. Kiristyksen kohteen tarvitsisi vain todeta aineiston olevan venäläisten kömpelö yritys lyödä kiilaa läntisten liittolaisten välille tai vaikka väittää tietoja väärennöksiksi ja koko valtavirtamedia liittyisi kuorossa puolustamaan paljastettuja veronkiertäjiä.

Aineistosta löytyi David Cameronin isä mutta tästä ei koitunut mitään suurempaa haittaa pääministerille itselleen. Siellä oli myös Ukrainan presidentti Poroshenko, mutta siitä media on ollut aika hiljakseen. Ehkä lännessä ollaan odottavalla kannalla kun USA:n varaulkoministeri Victoria Nulandin ja USA:n Ukrainan suurlähettilään, Geoffrey Pyattin yhdessä jo ennen vallankaappausta uuteen johtoon valisema Arseni Jatsenjuk oli jo eroamassa pääministerin paikalta.

Mihinkään varsinaiseen huoleen ei silti ole syytä sillä reservistä löytyy USA:n luotettava työrukkanen. Georgian entinen presidentti, Mihail Saakasvili on jo asemissa Ukrainassa Odessan kuvernöörinä. Jos Poroshenkon asema kävisi tukalaksi olisi tuskin temppu eikä mikään siirtää korruption vastaisena taistelijana profiloitunut Saakasvili hänen tilalleen semminkin kun hän kuulemma hallitsee mediassa esiintymisen.