Kun valkoinen armeija (suomeksi lahtarit) valloitti 1918 punaisten hallussa olleen Tampereen he jakoivat ilmoitusta, jossa sanottiin: "Antautukaa! Me emme tapa vankejamme, kuten punaiset." Allekirjoitus Valkoisen armeijan ylipäällikkö C.G.E. Mannerheim. No me, joille lahtareitten täyttämät joukkohaudat ovat tuttuja tiedämme kuinka paljon Mannerheimin lupaukseen saattoi luottaa. Aika pian se selvisi myös tamperelaisille, kun lahtarit alkoivat teloittaa tasapuolisesti molempien sukupuolien edustajia lapsiakaan unohtamatta.
Tämä on oiva esimerkki kun yrittää ymmärtää porvarillista ajattelua. Jos nyt menisi kysymään joltain liberaalilta reaalidemokraatilta pitikö marskin lupaus Tampereella 1918 antama paikkansa saisi epäilemättä myöntävän vastauksen. Tämä edustaa sitä samaa totuus- ja oikeudenmukaisuuskäsitystä, jonka mukaan Hamid Karzai on demokraattisesti valittu presidentti vaikka jo etukäteen tiedetään ettei suuri osa äänioikeutetuista voi äänestää (koska monia äänestyspaikkoja ei avata) ja uurnaan päätyy lopulta miljoonia äänestyslippuja enemmän kuin mitä kansalaisia on käynyt äänestämässä. Ja kaiken lisäksi maassa on miehitysarmeija. Yhtä moitteettoman vapaina on pidetty Irakissa länsimiehityksen aikana pidettyjä vaaleja. Vaikka Yhdysvaltain johtaman koalition joukot taistelivat vaalien aikana ne olivat siitä huolimatta ongelmattoman (reaali)demokraattiset.
Muualla maailmassa reaalidemokratian voittokulku tietää paikalliselle väestölle jatkuvaa verilöylyä ja nöyryytyksiä. Me selviämme pelkillä henkisillä vaivoilla, jotka päivittäinen hurskastelevan valehtelun kuunteleminen ja katseleminen aiheuttaa. Tältä ei nimittäin voi välttyä, jos katselee tai kuuntelee YLEä tai kaupallisia ja lukee hesaria. Kunnialliset, rehelliset poikkeukset ovat harvinaisia (luultavasti uraputki jää lyhyeksi tai sitten pää ja henkilökohtainen moraali eivät kestä jatkuvaa valehtelemista). Kaikkein kiinnostavinta on miettiä kuka uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa kekkaloivista propagandalingoista valehtelee tyhmyyttään tai tietämättömyyttään ja kuka pomon mieliksi uraansa edistääkseen. Sitten ovat tietysti myös ne jotka tekevät sen aatteellisista syistä pitääkseen pystyssä reaalidemokraattista kapitalismia.
Joidenkin oikeistopoliitikkojen ohella myös pääkirjoittajat ovat kyselleet NATO-keskustelun perään kaiketi Ukrainan kriisin innoittamina. Vaikka oikeisto tapansa mukaan kyselee kernaasti muiden moraalin perään olisi aiheellista keskustella myös NATO:n moraalista. Tasapuolinen kaukaisten maiden kaikenikäisten ihmisten tappaminen on tälle järjestölle arkipäiväisen luontevaa (lennokkien kauko-ohjaajat nimittävät tappamiaan ihmisiä rennosti termillä "bugsplat"). Tämä ei arvatenkaan hetkauta porvarillisia kunnon kansalaisia, sillä olisihan heidän kannaltaan monin verroin traagisempaa, jos nämä ihmiset lennokin tähtäimen asemesta päätyisivät omaan naapurustoon pakolaisiksi. Sehän laskisi kämpän arvoa! Mutta mitäs tuumaatte siitä, että NATOn kuljetuskoneet lennättävät heroiinia Afganistanista Belgiaan ja sieltä koko Euroopan laajuisille markkinoille? Tästäkään ei juuri ole mediassamme puhuttu. Jos puhuttaisiin, yrityshenkinen porvarimme kysyisi kaiketi, kuinka bisnekseen pääsee mukaan?
