Kun kuuntelee Nato-jäsenyyden puolustajien argumentointia voi jäsenyyden vastustajana vain toivoa lisää samaa lajia. Viimeksi liikkeellä oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Kalle Michelsen. Hän perusteli kaakkois-Suomen alueuutisissa jäsenyyden siunauksellisuutta taloudellisilla näkökohdilla. Professori M:n mukaan Suomen aseman "epäselvyys" Naton ja Venäjän välissä hankaloittaa kaupankäyntiä. Jäsenyys Natossa selkiyttäisi arvon professorin mukaan Suomen asemaa ja parantaisi pitkällä tähtäimellä myös idän (kauppa)suhteita.
En tiedä mitä oppialaa professori M edustaa, mutta argumentaation vauhdikkuuden perusteella veikkaisin hänen olevan taiteilijaprofessori. Jos hänellä on takanaan myös joitakin teoreettisia opintoja, eivät ne millään muotoa pysty kahlitsemaan professori M:n hengen häkellyttävää lentoa. Professori M on henkevine argumentteineen arvovaltaisessa seurassa. Itse rauhan nobelisti Martti Ahtisaari on todennut Suomen Nato-jäsenyydestä koituvan taloudellisia etuja. Se tosin jäi epäselväksi tarkoittiko presidentti Ahtisaari Suomen valtion vai omaa talouttaan. Jos lukee Jussi Parviaisen blogia on taipuvainen asettumaan jälkimmäisen tulkintavaihtoehdon kannalle.
Kun kuuntelee edellä mainittujen kahden herran Nato-asianajoa tulee ihmetelleeksi missä luuraa meppi Liisa Jaakonsaari, joka sentään on suomalaisten demarien keskuudessa läntisen sotilasliiton tarmokkain tukija ja kotisivujensa mukaan Suomen Atlantti-seuran puheenjohtaja vuodesta 2009 lähtien. Miksei Jaakonsaari kuitenkaan tartu aktiivisemmin Ukrainan kriisin tarjoamaan tilaisuuteen edistää sydänmen asiaansa etenkin kun hän on kampanjoimassa päästäkseen jatkokaudelle EU-parlamenttiin. Ensisilmäyksellä eivät Jaakonsaaren ehdokassivutkaan millään lailla Naton olevan hänen tärkeimpiä profiloivia kysymyksiään. Joku sairaalloisen epäluuloinen ihminen voisi väittää sillä olevan jotakin tekemistä suomalaisen vaalikarjan härkäpäisen Nato-vastaisuuden kanssa.
Hiukan Jaakonsaaren blogia selailtuani havaitsen suureksi helpotuksekseni kuitenkin, ettei Liisa jää yhtään Kallea ja Marttia pahemmaksi todetessaan seuraavaa: "Brysselissä vieraillut Yhdysvaltojen presidentti Obama kertoi
olevansa enemmän huolissaan ydiniskusta Manhattanille kuin siitä, mitä
tapahtuu Ukrainassa. Totta tietenkin – huolen jaamme kaikki, mutta
samalla Obama tuli paljastaneeksi sen tosiasian, että USA:lla on vähiten
menetettävää kärjistyvässä Ukrainan ja Venäjän välisessä kriisissä.
Siksi Euroopassa pitää olla nyt erityisen varovainen." Parhaimmistomme ajatuksiin perehtyminen on palkitsevampaa kuin saatamme kuvitellakaan. Ilman Jaakonsaaren blogia ainakaan minä en olisi osannut kuvitellakaan meidän kaikkien olevan huolissamme ennen kaikkea ydiniskusta Manhattanille.
