Alexander "varvassandaali" Stubb on elementissään, kun saa touhuta Venäjä-pakotteiden parissa. Suomi panee Venäjän saartoon vaikka menisi paita päältä, sillä uusia riepuja voidaan sitten kerjätä ystäviltä EU:sta. Arvailujen varaan jää miten realistinen tällainen toive on nykyisessä taloustilanteessa, mutta Suomi ei voi kuulemma missään tapauksessa vain katsoa vierestä kun voimakkaampi maa käy heikomman kimppuun. Paitsi tietysti jos hyökkääjä on Yhdysvallat tai Israel tai joku näiden kahden valtuuttama taho. Näin me olemme samanaikaisesti sekä periaatteellisia, että joustavia (ei siis mitään änkyröitä!).
Tämän joustavasti periaatteellisen ulkopolitiikan seuraaminen voi olla vaikeaa tavalliselle kaduntallaajalle, kun pitäisi tietää milloin tappaminen on väärin ja milloin samantekevää tai suorastaan välttämätöntä. Onneksi media, muun porvarillisen älymystömme ohella, helpottaa eettiseten arvioidemme tekemistä erottelemalla "hyvän" ja "pahan" tappamisen toisistaan käyttämällä niistä eri termejä. "Hyvää" tappamista nimitetään "itsepuolustukseksi", "tilanteen rauhoittamiseksi", "terrorismin torjunnaksi", "siviilien turvaamiseksi" tai elegantimmin vaikka "humaaniksi interventioksi". "Pahaa" tappamista kutsutaan "terrorismiksi" tai "kansan murhaksi".
Edellä luetetuja vihjeitä oikeaan ajatteluun tarvitaan sentään onneksi varsin harvoin. Jos Yhdysvallat tai Israel esimerkiksi murhaavat lapsia, kysymys on aina "itsepuolustuksesta" tai "terrorismin torjunnasta" (tosin lapsiakaan ei tällöin nimitetä lapsiksi vaan ihmiskilviksi). Tällöin oikea eurooppalaisten arvojen mukainen reaktio on nimittää päättäväisesti kaikkia änkyröitä, jotka kehtaavat arvostella näitä itsensäpuolustajia, patologisiksi amerikan vihaajiksi tai antisemitisteiksi. Median antamia vihjeitä tilanteen oikeaan tulkitsemiseen tarvitaankin lähinnä silloin kun tappotyössä ovat Yhdysvaltojen tai Israelin valtuuttamat tahot. Kuten elävästi muistamme Saddamkin muuttui tyranniksi vasta sen jälkeen kun hän lakkasi tottelemasta Yhdysvaltoja. Samalla hänen tekonsakin muuttuivat järjestyksenpidosta kansanmurhaksi (ajatelkaa poliisia, joka muuttuu mielenosoittajia ampuessaan yhtäkkiä terrorismintorjujasta kansanmurhaajaksi).
On muuten aika veikeää kuunnella kuinka erilaiset asiantuntijat voivottelevat Venäjän mahdollisten vastapakotteiden vaikutuksia Suomen talouteen. Ensin siis laitetaan voimaan omat pakotteet ja sitten ällistellään, että "miksiköhän ne venäläiset nyt boikotoisivat meidän elintarvikkeitamme, kun ne ovat niin suosittuja". No, venäläisvastaisuus on suosittua Suomessa ja Stubb suuri sankari kun on ohjaamassa valtiolaivamme Washingtonin vanaveteen. Innokkaimmat ovat jo epäilemättä menossa nylkemään "karhua", mutta ensin se olisi saatava kaadetuksi. Jeltsinin koplan hallitessa se oli jo kyljellään. Kuvaavana esimerkkinä siitä on kansanterveyden maailmanennätyksellinen rappeutuminen Venäjällä Neuvostoliiton romahdettua. Ei Putinissakaan mitään vikaa muuten olisi, mutta hän on tottelematon (vertaa Saddam ja Noriega).
Minkälaista Venäjää EU ja Yhdysvallat sitten haluaisivat? Kongon tyyppinen järjestely olisi aika mukava. Meikäläiset yhtiöt saisivat edullisesti maan raaka-aineet ja niistä taisteleville sotapäälliköille voitaisiin myydä aseita. Nämä taas painaisivat palkat EK:nkin kadehtimalle tasolle teettämällä orjatyötä vailla kilpailua haittavia byrokraattisia säännöksiä (varsinainen yrittäjän paratiisi siis!). Sotapäälliköt voitaisiin sitten pitää kurissa kilpailuttamalla heitä keskenään, ettei kukaan pääsisi kehittymään liian suureksi. Venäjällä yhden tottelevaisen käskynhaltijan malli olisi kenties parempi sen hallussa olevien ydinaseiden vuoksi. Tällöin länsi voisi keskittyä auttamaan hallitsevaa koplaa opposition tukahduttamisessa (jota tosin tuolloin nimitettäisiin terrorismin torjunnaksi) ja kilpailuttamaan koplan jäseniä keskenään.
Tietysti voisin nimittää Stubbia CIA:n agentiksi, mutta tässä tapauksessa siinä ei olisi mitään mieltä. Ei häntä tarvitse mitenkään ohjailla tai lahjoa pitämään pääkonttorin etua toimintansa tärkeimpänä perustana. Nykyisessä aateilmastossa maanpetos Yhdysvaltain hyväksi olisikin jo ajatuksena mahdottomuus. Osuvasti tilannetta kuvaa perussuomalaisten kansanedustajan Tom Packalenin esittämä kanta, jonka mukaan on hyvä, että NSA vakoilee suomalaisia. Eliittimme ajattelussa mikään, mikä ei ole Yhdysvaltain etu, ei voi olla Suomenkaan etu.
