Vaikka ensimmäistä kertaa sitten kylmän sodan loppumisen on lännessä havaittavissa merkkejä NATO:n olemassaolon järjellisyyden kyseenalaistamiselle. Donald Trump on nostanut esiin epäilyn kannattaisiko Yhdysvaltojen enää jatkossa satsata valtavia omaisuuksia eurooppalaisten turvallisuuden takaamiseen Venäjää vastaan. Hänen lopullisista kannoistaan ei ole varmuutta, mutta aseteollisuuden ympärille ryhmittyneen eliitin suunnitelmien vastustaminen olisi presidenttinä erittäin epäterveellistä.
Eurooppalaisista NATO-jäsenistä vain harvat yltävät yhdessä sovittuun kahden prosentin puolustusmenojen tasoon valtion budjetista. CATO-instituutin Ted Galen Carpenter huomauttaa, että suurien kustannusten ohella NATO on muodostumassa USA:lle rasitteeksi myös siksi, että siihen on hyväksytty mukaan täysin hyödyttömiä maita, kuten esimerkiksi Montenegro ja kansallista turvallisuutta uhkaavia jäseniä, kuten Baltian maat. Galen Carpenter kysyy mitä järkeä Yhdysvalloilla on sitoutua Venäjälle uhittelevien balttien turvatakuisiin.
NATO:n katoaminen kartalta ei kuitenkaan merkitsisi puolueettomuuden paluuta Suomen ja Ruotsin osalta. Esko Seppänen kysyy onko Suomi koukannut NATO:n ohitse suoraan Yhdysvaltojen syliin isäntämaa- ynnä muilla sopimuksillaan. Ewa Stenberg kirjoittaa Dagens Nyheterissä, että Ruotsissa oikeisto-oppositio ajaa NATO-jäsenyyttä kun taas demarit ovat pyrkimässä suoraan Yhdysvaltain kylkeen kahdenvälisin sopimuksin. NATO-jäsenyys saattaisi EU-jäsenyyden tapaan aiheuttaa ristiriitoja sosiaalidemokraattisen puolueen sisällä ja kutistaa sen kannatusta entisestään. Samaa linjaa tukevat epäilemättä myös Vasemmistopuolueen hartaat USA:n ystävät Jonas Sjöstedt ja Hans Linde.
Isäntämaasopimuksessa Suomi on sitoutunut tarjoamaan alueensa NATO-maiden käyttöön näiden sitä tarvitessa esimerkiksi vaikka hyökätessään Venäjälle. Ensimmäisenä tehtävänä Suomelle ja Ruotsille tarjoutuu Baltian puolustukseen osallistuminen Venäjän hyökätessä. Stenbergin mukaan tähän on jo sitouduttu. USA:n kannalta veto onkin sikäli viisas ettei sen itse tarvitse välttämättä osallistua uhittelevien balttien puolustamiseen ja ydinasevaltojen välinen suora konflikti voidaan välttää Suomen ja Ruotsin välillä. Vielä suurempana USA:n pelivara säilyy mikäli Suomi ja Ruotsi eivät tuossa vaiheessa olisi NATO:n jäseniä.
Yhdysvallat sai 2008 kannustettua Georgian aloittamaan sodan Venäjän kanssa. Se ei puuttunut sotaan ja Georgia kärsi tappion kuten odottaa sopi. Venäjällä Putinia kohtaan on esitetty kritiikkiä kun tämä antoi Saakashvilin jatkaa Georgian johdossa, eikä vienyt operaatiota loppuun saakka. Sittemmin Saakashvili joutui omiensa epäsuosioon ja palvelee nykyään isäntäänsä Ukrainassa Odessan alueen kuvernöörinä.
Pelon sekaisella jännityksellä odotamme millaisia suunnitelmia, meidänkin varallemme, Pentagonissa ja Tallinnassa hahmotellaan. Äärioikeistolainen puolustusministeri demonstroi innokkaasti palvelualttiuttaan unelmoiden kenties Suur-Suomen valtakunnanjohtajan paikasta Washingtonin suojeluksessa.
Tietyistä enteistä huolimatta NATO:a ei olla vielä kuoppaamassa. Kustannuksista huolimatta puolustusliitto hyödyttää Yhdysvaltoja sen valtavan aseteollisuuden markkina-alueena, takaa sen häikäilemättömimpienkien valloitussotien kansainvälisen legitimaation, jakaa sotimisen inhimillistä taakkaa ja siivoaa rikosten jälkiä. Ehkä tavoitteena onkin vain Yhdysvaltain kannalta edullisempi NATO, jonka liepeille kasataan vielä käyttökelpoisia ja nöyristeleviä hang around -jäseniä kuten Suomi ja Ruotsi.
