Meille toitotetaan päivät päästään Venäjän aggressiivisuudesta. Tarkoituksena on tietysti luoda joukkohysterian mittoihin yltävää kriisitietoisuutta, joka saisi kansan syvät rivit muuttumaan myönteisiksi eliitin ajamalle jäsenyydelle NATOssa. Tämä projekti on kantanut yllättävän heikosti hedelmää, vaikka mukaan on valjastettu käytännössä kaikki johtavat poliitikot ja koko valtavirran media.
Kampanja on ollut, perinteisten oppien mukaisesti, erittäin tunteisiin vetoavaa. Kun mitään varsinaista konkreettista näyttöä naapurin vihamielisestä toiminnasta ei ole on keskityttävä esittämään asiat perustelemisen asemesta kovalla äänellä. Vastaväitteisiin on jo etukäteen varauduttu julistamalla kaikki tähän vouhotukseen asiallisin argumentein reagoivat Venäjän agenteiksi. Kaikenlainen Yhdysvaltain toimintaan kohdistuva perusteltukin kritiikki on merkki henkilön kuulumisesta Putinin trolliarmeijaan.
Ulkopoliittinen instituutti suosittelee Suomea pidättäytymään kaikesta virallisesta kanssakäymisestä Venäjän kanssa. Suhteet olisi hoidettava pelkästään EU:n kautta. Suosituksen takana lienee huoli Suomen lipeämisestä EU:n yhteisestä pakoterintamasta Kepun agronomisiiven pelätessä traktorimarsseja maanviljelijöiden taloudellisen ahdingon edelleen syvetessä.
Venäjän vastaisia pakotteita on perusteltu ylevän periaatteellisesti kansainvälisellä oikeudella ja eurooppalaisella arvopohjalla. Ylevyydestään huolimatta näiden perustelujen hyväksyminen edellyttää tietämättömyyden kohottamista heikkoudesta hyveeksi. EU-eliitin moralismin nieleminen edellyttää tietämättömyyttä Kosovon itsenäistymisprosessista, joka muodostaa ennakkotapauksen Krimin Venäjään liittämiselle kansainvälisessä oikeudessa.
Venäjän toiminnan arvioiminen poikkeuksellisen aggressiiviseksi edellyttää myös mm. miljoonan kuolleen irakilaisen ja maan infrastruktuurin tuhoamisen unohtamista. Viime aikojen tapahtumista ei huoli muistella Yhdysvaltain "vahingossa" pommittamaa sairaalaa Kunduzissa. On myös unohdettava, että Venäjän ja Georgian välinen sota alkoi jälkimmäisen hyökkäyksellä.
Venäjän pelättyyn infosotaan liittyvän propagandan pitäminen länsisuutauneen mediamme tuotoksia epäluotettavampina meidän on unohdettava mm. Colin Powellin "todistus" YK:ssa Saddamin joukkotuhoaseista, PR-toimiston keksimä satu lattialle viskatuista keskosista Kuwaitissa ja legenda Viagran voimalla raiskaavista Gaddafin sotilaista.
Ollaksemme yleviä eurooppalaisia ja lojaaleja suomalaisia meidän on kieltäydyttävä muistamasta, tietämästä ja oppimasta. Ehkä NATO:n vastustus johtuukin siitä ettemme vielä ole käsittäneet näiden aikaisemmin valveutuneen kansalaisen hyveinä pidettyjen toimintojen muuttuneen uudessa Euroopassa "humanitaarisen" politiikan toteuttamisen esteiksi.
Aivan äskettäin entisen Jugoslavian sotarikoksia käsittelevä kansainvälinen oikeus julkisti Radovan Karadzicin oikeudenkäynnin yhteydessä tosiasian, joka niin ikään on syytä unohtaa mahdollisimman nopeasti. Sen mukaan Jugoslavian viimeinen johtaja Slobodan Milosevic ei syyllistynyt sotarikoksiin. Näin myös Naton suorittamilta, sinänsä rikollisilta Serbian pommituksilta, putoaa läntisen arvoyhteisön niille aikanaan esittämä "humanitaarinen" peruste. Jos eliittimme ylevä periaatteellisuus olisi tarkoitettu otettavaksi vakavasti olisi kai viimeistään nyt ryhtyä valmistelemaan Bill Clintonin ja kumppaneiden haastamista kansainväliseen oikeuteen.
