"Bubi" Walleniuksen henkilökuva Pekka Vähäsöyringistä on hyvin informatiivinen kuva siitä asenneilmastosta, joka ammattimaisen urheilun piirissä vallitsee. Vähäsöyrinki katsoo urheilujohdon tehtäväksi huolehtia siitä, että omat urheilijat saavat tasavertaiset mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Katsoja ei voi välttyä ajatukselta, että tämän "toppatakkiporukan" (millä nimellä urheilujohtoa myös kutsutaan) on myös pidettävä huoli siitä että omat urheilijat ovat eturintamassa myös kaikkien suoritusta tehostavien keinojen käyttämisessä jäämättä kuitnkaan kiinni doping-rikkomuksista.
Vähäsöyringin haastattelu on myös hyvä oppitunti sille, joka haluaa oppia ymmärtämään oikeistolaista ajattelua ja maailmankuvaa. Vai mitä sanotte tästä: Pekka Vähäsöyrinki vihjaili aikoinaan neuvostoliittolaisten hiihtäjien käyttävän veridopingia ja on edelleen katkera Carl-Olof Homénille, joka oli pyytänyt NL:n joukkueelta anteeksi näitä vihjailuja. Mitään todisteita vihjailujensa tueksi Vähäsöyringillä ei tietenkään ollut. Erja Kuivalaisen ja Jaana Savolaisen dokumenttielokuvassa "Sinivalkoinen valhe" esittämät lausunnot joiden mukaan Marjo Matikaisella oli hallussaan EPO:a Vähäsöyrinki kuittaa katkeroituneiden ja epäonnistuneiden urheilijoiden houreiksi.
Edelleen Vähäsöyrinki toteaa painokkaasti väitteet hiihtäjien kasvuhormoonin käytöstä järjettömiksi, koska hiihtäjille ei ole kasvuhormoonin käytöstä hänen mukaansa mitään hyötyä. Tämä toteamus asettuu entistäkin kummallisempaan valoon viimeaikaisten tapahtumien myötä: Janne Immonen, joka oli myös Vähäsöyringin henkilökohtainen valmennettava, tunnusti meneillään olevassa oikeudenkäynnissä käyttäneensä kasvuhormoonia.
Kari-Pekka Kyrön "rikos" ei ollut dopingista kärähtäminen vaan siitä kertominen. Tämä käy ilmi jopa YLE:n urheilutoimittajan Timo Huovisen heikosti verhotun katkeruuden sävyttämästä "ylistyksestä" Kyrön mediataidoille. Alusta lähtien Kyrö oli TUL:n piiristä tulleena ulkopuolinen vahvasti porvarillisessa, kansallisessa projektissa. Tämä ulkopuolisuus on sittemmin ollut myös aistittavissa siitä vihamielisyydestä, joilla hänen paljastuksiinsa suhtaudutaan. Hän sai dopingjupakkaan osallisista kovimman rangaistuksen, elinikäisen kiellon toimia valmentajana. Siitä huolimatta hänen odotettiin pitävän suunsa kiinni. Porvarillisen oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaisesti Kyrön edellytettiin ottavan yksin syyn niskoilleen, että herrat urheilujohtajat olisivat saaneet jatkaa teatteriaan kunnianloukkauskorvauksineen päivineen.
Kaikki tämä on tietysti tarinointia ja väärinkäsitystä, sillä jokainen isänmaallinen kansalainen tietää, että dopingia on itäblokin romahtamisen jälkeen käytetty vain Kiinassa.
Tuomari Jorma
