Kokoomuksen gallup-suosion kutistumisesta huolimatta porvari voi kääntää kylkeään. Valta on edelleen varmoissa ja harvoissa käsissä jos Kepu voittaa vaalit. Perusinsinööri Sipilä toimii puheistaan päätellen pääministerinä kuin suursijoittaja (mitä hän siviilissä onkin) eikä niin kuin valtionpäämies. Hän haluaa tehdä selvää valtion omaisuudesta myymällä yhtiöt ja jakamalla saadut rahat yksityisyrittäjille. Nämä voivat sitten sanoa tupa illassa, että "tattista vaan" ja suursijoittaja Sipilä voi kavereineen ostaa halvalla entiset valtion yritykset pois kuleksimasta.
Hyvästi siis nekin osingot, voi todeta valtion kirstunvartija, kun Sipilä tyhjentää Solidiumin sijoitussalkun. Myydyt yhtiöt voivat sitten pistää duunareita kilometritehtaalle, eikä kukaan häiritse enää omistajaohjausministeriä, sikäli kuin sellaista enää edes tarvitaan. Kun voittorahat on jaettu yrityksille ne voivat puolestaan jakaa potin eteenpäin omistajilleen ylimääräisinä osinkoina. Sitten pääministeri Sipilä voi hurskaasti esittää toivomuksen, että yritykset työllistäisivät nyt edes jonkun. Tai ei ehkä sittenkään. Ensin on vähän heikennettävä työehtoja.
Sama peli kuin kokoomuksen aikana jatkuu. Ero on vain siinä että osingot eivät enää paikkaa valtion budjettia. Jos Sipilä olisi hitusenkin kiinnostunut valtion finansseista hän ei pienentäisi niitä vaan pikemminkin lisäisi vaikka velkarahalla, kun korko on käytännössä nollassa. Samasta syystä kaikenlaiset infrastruktuuri-, terveydenhuolto- ja sosiaaliset hankkeet olisivat ajankohtaisia. Valtion hallinannan laajentuesssa taloudessa olisi mahdollista pyrkiä korvaamaan riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja muutenkin ajaa sisään ekologisempia käytäntöjä (esim. kierrätys, energiansäästö).
Valtio voisi myös siirtää tuotantoaan entistä enemmän pois pörssiyhtiöistä. Tällöin tuotannollinen toiminta ei enää olisi riippuvainen pakosta tuottaa voittoa vaan voisi toimia ikään kuin suhdannetta vastaan ja toimia jonkin aikaa tappiolla auttaen yhteiskunnan muita sektoreita tai vain tuottaa hyödyllisiä asioita kansalaisille. Myös itse tuotannon sisällä voitaisiin lisätä työläisten vaikutusvaltaa yritysen asioihin ja eritoten tehtävänkuvaansa. On tutkittu tosiasia, mitä vähemmän työtekijällä on valtaa omaan työtehtäväänsä nähden sitä enemmän hän sairastaa ja kuolee nuorempana. Kaikkein tuhoisinta on kuitenkin työttömyys, jota voitaisiin tällöin hoitaa tarjoamalla oikeita töitä nykyisen työttömien simputtamisen asemesta.
Kapitalismin puitteissa ongelmat eivät tietenkään ole ratkaistavissa pysyvästi kestävällä tavalla. Paljon olisi kuitenkin tehtävissä. Perusinsinööri Sipilä jatkaa vakaasti kohti turmiota kokoomuksen tekemällä ladulla. Ainoa jännitys koskee tulevan katastrofin luonnetta.
