Näin kertoo ulkoministerimme Timo Soini sanoneensa Yhdysvaltain presidentille päästyään häntä pikaisesti tapamaan Anchoragessa, arktisia alueita koskevan kokouksen yhteydessä viime viikolla. Soinin olemus vaikutti sellaiselta, että lienee turha kysyäkään ottiko hän ihmisoikeudet puheeksi tapaamisen yhteydessä. Näinhän on lehdistöllä tapana kysyä silloin kun edustajamme tapaa esimerkiksi Kiinan tai Venäjän valtionjohtoa. Yhdysvaltain kohdalla lehdistö ei kysele tällaista, vaikka syytä olisi.
Soinin olemus toikin mieleen aivan toisenlaisen kysymyksen. Olisin halunnut tietää, saiko hän Obamalta juomarahaa kysyessään, miten voimme palvella? Tiedän kyllä, että diplomatiaan kuuluu hyvien käytöstapojen noudattaminen, mutta Soinin kohteliaisuus ei ollut itsenäisen valtion virallisen edustajan kohteliaisuutta. Se ei ollut ystävällistä, mutta itsevarmaa valtiomiehen käytöstä vertaisten kesken vaan nöyristelevää matelua, juomarahaa kärkkyvän portsarin tai ylihintaista konetta tyrkyttävän pölyimurikauppiaan kohteliaisuutta. Vastaava käytös esimerkiksi Kekkoselta Neuvostoliiton johdon (tai kenenkään muunkaan) edessä ei ole kuviteltavissa.
Sen sijaan en usko etteikö Soini oli ollut rehellinen. Ainoana rajana hänen palvelualttiudelleen oli varmasti vain Obaman mielikuvitus. Hän olisi varmasti ollut valmis tekemään aivan mitä tahansa Yhdysvaltain presidentti olisi keksinyt tai kehdannut pyytää. Tässä suhteessa hän ei tosin juuri poikkea yhdestäkään suomalaisesta poliitikosta, joka nykyään voi valikoitua johtaviin tehtäviin maassamme.
Timo Soini puolueineen ei haluaisi ottaa turvapaikanhakijoita maahamme, eikä halua EU:n päättävän yhteisistä pakolaiskiintiöistä. Hän on myös joskus ilmaissut kannattavansa henkilökohtaisesti jäsenyyttä sotilasliitto NATO:ssa. Ulkopuolisesta tarkkailijasta käytös vaikuttaa hiukan ristiriitaiselta, sillä juuri Yhdysvaltain ja sen eurooppalaisia liittolaisia on suurelta osin "kiittäminen" nykyisestä pakolaiskriisistä lähi-idässä ja pohjois-Afrikassa.
Timolla Suomesta olisi ollut nyt elämänsä tilaisuus sanoa ihailemansa maan johtajalle, että näiden olisi syytä lopettaa islamistien tukeminen Syyriassa ja Irakissa. Niin yhä useampi ihminen voisi jäädä sijoilleen, eikä heidän tarvitsisi tehdä vaarallista matkaa Eurooppaan (ja varsinkaan Suomeen) Timon ja hänen aatetovereidensa vastuksiksi. Millään tällaisella Timo ei tietenkään halua pilata tätä elämänsä tähtihetkeä, eikä sen puoleen mitään muutakaan hetkeä. Ja toisaalta, jos hänen puolueensa rasistisiipi (... anteeksi, tarkoitin tietenkin maahanmuuttokriitikoita) saisi jotain rähinää aikaiseksi pakolaisten kanssa tekisi se hyvää kannatuslukemille, sitten kun kaikki vaalilupaukset on syöty.
Mutta eipä olla liian ankaria Timolle Suomesta. Hän ei kiellä olevansa populisti. Siinä hän on uskoakseni mutkikkaalla ja timomaisen nokkelalla tavalla rehellinen. Hän ei aliarvioi ihmisiä vaan uskoo jokaisen tajuavan, että populismiin kuuluu olennaisena osana katteettomien lupausten antaminen ja jopa valehtelu. Tässä hän poikkeaa useimmista muista "vakavasti otettavista" poliitikoista ja median edustajista, joiden mielestä populismia on valtion rahojen hassaaminen sosiaaliturvaan, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Ylipäänsä kaikkeen muuhun kuin kapitalistien tappioiden kattamiseen, yritystukiin ja asevarusteluun.
