Perjantai-iltana 13.11. Pariisissa tehtiin terrori-iskujen sarja, jonka tekijänä pidetään ISIS:iä. Millaiset kontaktit tekijöillä on terrorijärjestöön ollut lienee vielä hämärän peitossa kuten sekin onko yksi tekijöistä tosiaan tullut Syyriasta pakolaisena Eurooppaan kuten eräältä tekopaikalta löydetty passi antaisi syytä olettaa. Todiste ei kuitenkaaan ole vedenpitävä, sillä passin aitous on jo asetettu kyseenalaiseksi. Etäisesti sen sopiva löytyminen tuo mieleen kuuluisien syyskuun 11. oletettujen passien löytymisen kaiken tomun seasta. Ehkä passilla oli tarkoitus osoittaa konkreettisemmin yhteys Syyriaan.
Vaikka ISIS ei olisikaan Yhdysvaltain suorassa ohjauksessa on sillä kuitenkin vahvasti sormensa pelissä sekä sen synnyssä, että yllä pitämisessä. Se saa alkunsa al-Qaidasta, jonka puolestaan perustivat CIA:n kouluttamat, rahoittamat ja aseistamat islamistiterroristit. Näiden terroristien ensimmäisenä tehtävänä oli iskeä Afganistanin maallisen, vasemmistohallituksen kimppuun. Puna-armeijan lähetettiin auttamaan liittolaistaan ja näin CIA sai tilaisuuden "lahjoittaa Neuvostoliitolle sen oman Vietnamin sodan".
CIA:n masinoima islamistiterroristien hyökkäys tapahtui siis ennen Neuvostojoukkojen saapumista, eikä päinvastoin, kuten julkisuudessa usein väitetään. Kun Zbigniew Brzezinskiltä kysyttiin eikö tämä kadu sitä, että oli presidentti Carterin turvallisuusneuvonantajan asemassa keskeisesti mukana luomassa tulevaa al-Qaidaa hän vastaa hieman närkästyneesti kysyen, mitä hänen pitäisi katua? Hänen mielestään muutama ärhäkkä islamisti on mitätön seikka maailmanhistoriassa verrattuna Neuvostoliiton romahtamiseen, jota Afganistanin sota vauhditti.
Vaikka amerikkalaiset mielellään meuhkaavat vapaudestaan ja demokratiastaan on kiihkouskovainen islamismi heille aika luonteva. Myös Yhdysvaltain presidentit ja muu johto ovat useimmiten jonkinlaisia kiihkouskovaisia, kuten Obamakin joka järjestää Valkoisessa talossa rukousaamiaisia, joilla nykyinen harras katolinen ulkoministerikin on ollut palvomassa jumalaansa. Myös tinkimätön rakkaus globaaliin kapitalismiin yhdistää.
Kylmän sodan päätyttyä fundamentalisti-islamistit ovat ottaneet Yhdysvaltain luotetuimpien liittolaisten paikan fasistiselta äärioikeistolta kaikkialla muualla paitsi Ukrainassa. Islamisteja NATO käytti apunaan esimerkiksi Kosovossa, jossa he tekivät bisnestä tappamiensa vihollisten elimillä. Innovatiivista yrittäjähenkeä löytyi siis näistäkin hartaista uskonsotureista. ISIS harjoittaa tiettävästi vasta orjakauppaa, mutta osoittaa ymmärtävänsä markkinatalouden realiteetit torjuessaan näin suoraviivaisesti työehtosopimusten yleissitovuuden.
ISIS:tä vastaan kaikkein tehokkaimmin on taistellut PKK:n miliisi. Yhdysvalloilla ja sen läheisellä liittolaisella Turkilla ei ole ollut halua tukea kurdeja. Jos mahdollista niin maallisuutensa lisäksi vielä vastenmielisemmän toimijan PKK:sta tekee sen Rojavan alueella aloittama kommunalistinen yhteiskunnallinen kokeilu. Se perustuu PKK:n johtajan, Abdullah Öcalanin vankeutensa aikana Murray Bookchinin kirjoituksista omaksumaan ajatteluun. Kyse on eräänlaisesta libertaarisesta sosialismista, jossa pyritään mm. sukupuolten täydelliseen tasa-arvoon ja uskonnonvapauteen. Kuulostaa yhteiskuntajärjestykseltä, joka muodostaisi nykyisestä sodasta selvitessään Yhdysvaltain, Turkin ja Saudi-Arabian kannalta yhtä vastenmielisen tapauksen kuin Venezuela ja Kuuba.
Pariisin tapahtumien jälkeen terrorismi nousee jälleen agendallamme ykkössijalle. Amerikan luotettava apuri, Mika Aaltola kävi jo vaatimassa Suomen liittymistä terrorin vastaiseen sotaan ja poliisille lisää valtuuksia. Akuutin shokkivaikutuksen aikana tällaisten hankkeiden eteneminen sujuu tietysti kaikkein kivuttomimmin ja pakolaiskriisi vielä lisää kaikenlaisen "turvallisuustason" kohottamiseen pyrkivän toiminnan.Poliisivaltion virittämisellä ei pyritä valmistautumaan yksinomaan islamistien liikehdintään vaan myös ja ehkä ennen kaikkea työväen radikalisoitumiseen tuloerojen kasvaessa kapitalismin kulkiessa kriisistä toiseen. EU:n tasolla on jo olemassa aloitteita poliisin militarisoimiseksi Yhdysvaltain mallia noudattaen.
Esimerkiksi Ruotsissa on jo havaittavissa ideologista valmistautumista radikaalin vasemmiston vastaiseen kamppailuun. Demarihallituksen poliittisten ääriliikkeiden selvityshenkilö Mona Sahlin lukee terrorijärjestöksi Allt åt alla ryhmittymän, joka on järjestänyt suoraan hyllyistä syömistä Tukholman NK:lla ja opastettuja bussimatkoja rikkaiden asuntoaluielle katsomaan kuinka parempi väki elää. Saman ryhmän uhalla pelottelee myös Magnus Sandelin, joka on erityisen huolissaan McDonaldsin vastaisesta kampanjoinnista. Voi tietysti kysyä voisiko Sandelin käydä vasemmiston vastaista kampanjaansa EXPO:n sivuilla jos Stieg Larsson vielä eläisi.
Vaikka ISIS nyt esitetäänkin pääpiruna on syytä olettaa, että senkin saatanalliselta vaikuttava säihke muutamassa vuodessa himmenee. Ajatellaan nyt vaikka al-Qaidaa, joka nyt jo esitetään liittolaiseksi sopivana, ISIS:iä "maltillisempana fundamentalismina", vaikka sen vuoksi vielä vähän aikaa sitten kannatti tuhota Irak ja Afganistan, sekä tappaa reilut miljoona ihmistä. Aika kova hinta sellaisesta porukasta, joka nyt ei enää olekaan kovin paha. Eikä Osamaltakaan haluttu sitten kysyä mitään kun hänet viimein löydettiin vaikka tavallisia taksikuskeja ja lammaspaimenia on kidutettu vuosikausia terrori-iskujen ehkäisemiseen tarvittavan informaation saamiseksi. Siksi virallisen version Osaman tappamisesta tuntuukin kummalliselta ja asioista perillä olevien tahojen väite, että Yhdysvallat ja al-Qaida ovat koko ajan olleet yhteistyössä tuntuu uskottavammalta.
ISIS:in raaoiksi mainitut mestaukset ja kivitykset eivät juurikaan poikkea luotetun liittolaisemme Saudi-Arabian käytännöistä. Ja kuten "Z-Big" on todennut kyse on vain muutamasta ärhäkästä islamistista. Sen merkitys maailmanhistoriassa on paljon pienempi kuin mahdollinen radikaalin sosialismin paluu inhimillisemmässä muodossa. Siksi ei pidäkään yllättyä, vaikka vielä näkisimme päivän jolloin ISIS:in "maltilliset fundamentalistit" taistelevat PKK:n sosialistista diktatuuria vastaan.
