YLE:n Moskovan kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall ihmettelee miksi Turkin alasampumasta Venäjän sotilaskoneesta on tullut Putinin puheissa tärkeämpi kuin terroristien Egyptissä pommittamasta matkustajakoneesta. Tämä seikka ei liene arvoitus muille kuin Kronvallin tapaisille "toimittajille", joiden "raportointi" lähtee aina liikkeelle yrityksestä esittää Venäjä asiassa kuin asiassa negatiivisessa valossa. Hänelle pääasia ei ole Turkin ilmeisen tahallinen ja maailmanrauhan kannalta järjetön hyökkäys vaan Venäjän hänen mielestään väärä tapa reagoida tähän hyökkäykseen.
Kerstin Kronvallin tapa kääntää huomio Turkin aggressiosta Venäjän reaktioon perustuu viime kädessä mustavalkoiseen maailmankuvaan jossa kaikki mitä Yhdysvallat ja NATO tekevät on väistämättä hyvää ja oikein kun taas kaikki mitä Venäjä (tai kuka milloinkin sattuu olemaan näitä hyväntekijöitä vastassa) tekee on pahaa ja väärin. Tämä käsityksen jatkeena on edelleen selitys, että Yhdysvallat liittolaisineen tekee väärin vain vahingossa (Viimeisimpänä Kunduzin sairaalan kiistatta tahallinen pommittaminen) ja Venäjä ja muut "pahan valtakunnat" tekevät hyvää vain sitä tarkoittamatta.
Enemmän harmaansävyjä sisältävän maailmankuvan omaksunut henkilö tietysti käsittää, että liittolaiseksi uskotun tahon tahallinen sotatoimi on suurempi yllätys kuin terroriteko, vaikka sen tuottama uhrimäärä olisikin vähäisempi. Kronvallin tulkinnassa tahallisuus on mahdottomuus Turkin hyökkäystä tarkastetaessa. Hän jatkaakin raporttiaan selittämällä jotakin epämääräistä siitä, että Ranska, Turkki ja Yhdysvallat taistelevat Al-Assadin hallitusta vastaan kun taas Venäjä taistelee sen puolella.
Tarkkavainen katsoja voi päästä joskus asioiden oikeasta kulusta jyvälle myös seuraamalla YLE;n uutisia, vaikka toimitus ei siinä mitenkään häntä autakaan. Heti Kronvallin vuodatuksen jälkeen raportoidaan nopeasti, että kaksi turkkilaisen oppositiolehden toimittajaa on vaarassa saada elinkautisen vankeusrangaistuksen vakoilusta kirjoitettuaan, että Turkin hallitus on tukenut islamisteja. Uutisissa ei tietenkään kerrota mitä tämä tarkoittaa mutta tarkkaavainen kuulija havaitsee, että koska toimittajia ei syytetä kunnianloukkauksesta, jopa Turkin hallitus tunnustaa heidän kirjoituksensa todeksi. Meille ei siis haluta sanoa suoraan, että länsivallat ovat koko ajan tukeneet ISIS:iä ja muita terroristeja.
Miksi Turkki sitten ampui alas Venäläisen hävittäjän vaikka jopa Yhdysvallat on myötänyt sen tapahtuneen Syyrian ilmatilassa? Ensimmäinen vastaus on, että koska se saattoi tehdä sen riskittä. Venäjä ei uskalla ryhtyä mihinkään merkittäviin vastatoimiin koska NATO-maat seisovat järkähtämättä Turkin tukena tekipä se mitä tahansa. Turkkilaiset halusivat näin konkreettisesti näyttää etteivät hyväksy Venäjän pommittavan heidän islamistejaan, joita nimitetään myös "maltilliseksi oppositioksi". Tässä kaikesta päätellen onnistuttiin ja Putin tyytyy todennäköisesti asettamaan joitakin pakotteita Turkille elätellen samalla toiveita Venäjään kohdistuvien pakotteiden keventämisestä.
NATO-maat ovat jälleen kerran kovalla tohinalla panemassa terroristeja kuriin. Vaikka uho on kova kaikkein ilmeisempiin ja tehokkaimpiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan haluta ryhtyä. Turkki on koko ajan sallinut ISIS:in kuljettaa öljyään myytäväksi oman alueensa kautta ja Saudi-Arabiasta on virranut vapaasti rahoitusta. Kumpikaan seikka ei ole aiheuttanut minkäänlaisia protesteja jämäkämmistä vastatoimista puhumattakaan. Kenties Pariisin iskuissa oli kysymys terroristien lipeämisestä läntisten isäntiensä otteesta, mutta ilmiselvä haluttomuus tukkia ISIS:in huoltoreittejä viittaa Gladio-tyyppiseen menettelyyn. Terrori-iskujen avulla kansa pehmitetään kannattamaan yhä syvemmälle tunkeutuvaa poliisivaltiota.
Eurooppalaista poliisivaltion vahvistaminen on pitkän tähtäimen suunnittelua, jossa valmistaudutaan köyhälistön radikalisoitumiseen. Vastatoimien kohteena ei luonnollisestikaan ole nykyinen hampaaton ja periaattensa myynyt parlamentaarinen vasemmisto, jolle kuka tahansa 70-luvun betoninharmaa demari edustaisi sosialisointi-ideoineen vaarallista radikalismia. Suunnitelma tähtää näiden pääoman renkien otteesta lipevän liikehdinnän patoamiseen. Yhdysvallat on edistynyt tällä saralla jo pidemälle, sillä sen rahoittama Canvas-liike on ollut jo konsultoimassa Venezuelassa hallituksen vastaista liikehdintää ja solminut yhteyksiä Occupy-liikkeeseen urkkien tietoja sen toiminnasta liittovaltion laskuun.
