tiistai 8. huhtikuuta 2014

Jyrki I matkalla maineeseen ja muuta parhaimmistoamme

Nyt se sitten tapahtui! Tästä olemme nähneet painajaisia! Kuinka mahdamme tästä selvitä ja kuka jatkaa nyt Jutan aisaparina kurmottamistamme älyvapaalla säästöpolitiikalla? Mooseksemme, toinen sitten Paavo yrmeän, on meidät jättämässä kun suuremmat tehtävät EU:ssa odottavat. Kenraalikuvernööri kutsuttiin siis takaisin Moskovaan, eikun Brysseliin. Kruunataanko Jyrki ensimmäinen Tsaariksi?

No, ei sentään. Hienoista titteleistä ja puitteista huolimatta Brysselissä on tarjolla vain suurpääoman  käskynhaltijan virkoja. Kaikkein korkea-arvoisinta näistä juoksupojan tehtävistä kutsutaan komission puheenjohtajan tehtäväksi, mutta voisi lahjakkaasta Jyrki-herrasta tehdä EU:n presidentinkin. Kukaan ei epäile hänen sopivuuttaan tehtävään. Kuuliaisesti on Jyrki-herra, kaikkea järkeä vastaan, ajanut vaadittua politiikkaa. Suomi on siis ollut eräänlainen kisällinnäyte korkeimpaan mahdolliseen pääoman juoksupojan virkaan.

Olipa onni että joku kouluttaja aikoinaan älysi neuvoa nuorta Jyrkiä puhumaan matalalla äänellä (kuunnelkaapas huviksenne Vesa Keskistä, joka varmaan maksoi omasta koulutuksestaan tuplaten äänensä möreydestä päätellen). Muuten olisi joku vanhempi kokkare voinut sanoa, että "haes poika meille kahvit ja osta vaihtorahoilla itelles vaikka tikkari". Nyt kotimaassa niin rohkenisi sanoa korkeintaan Björn Wahlroos tai joku muu pääomapiirien kansainvälisen tason jumalhahmo.

Kuinka mahdamme tästä selvitä ja kuka nyt kantaa vastuuta? Vastuunkantajat ovat melkein puolen rintaman leveydeltä rynnänneet pelastusveneisiin, joista monet suuntaavat Brysseliin. Kuka tekee lumityöt, kun Merja Kyllönen on jo oppositiossa? Hänhän ministeriytensä alkuaikoina lupasi nokkelasti tarttua tarvittaessa itse lapioon. Vasemmistoliiton tavallisen vaalikarjan kannalta hyödyllisin panos jää siis tältä erää kokonaan näkemättä. Mutta ehtivät Merja ja Paavo jo osoittaa oman luotettavuutensa merkittävien tahojen silmissä, joten hallituksesta lähtö lienee anteeksiannettavaa. Olisihan se kuitenkin "vastuullisen" ja "isänmaallisen" politiikan jatkumisen kannalta edullista, jos Vasemmistoliittoa erehtyisi äänestämään edes osa niistä, jotka haluavat radikaaleja muutoksia.

Nykyiselle politiikalle kriittinen taloustutkija Lauri Holappa kommentoi HS:n NYT-liitteessä Vasureiden lähtöä hallituksesta: "On kummaa, kuinka niin merkityksettömän puolueen kuin Vasemmistoliiton lähtö hallituksesta kykenee aiheuttamaan niin hallitsematonta raivoa toimittajakunnassa. Onhan siinä kieltämättä häivähdys komiikkaa, kun monien miljardien leikkauksiin sitoutunut puolue viimein jättää hallituksen oikeudenmukaisuusperusteilla." Samalla Holappa kritisoi mediaa siitä, ettei tämä kiinnitä huomiota paljon vaarallisempaan vastuullisuus-populismiin, joka pitää budjetin tasapainottamista leikkauksin ja veronkorotuksin tärkeimpänä päämääränään.

Vastuullisuus-populistit eivät, omien sanojensa mukaan, halua jättää suurta valtion velkaa perinnöksi jälkipolville. He siis mielummin kuin ottaisivat nyt halpakorkoista lainaa, jättävät perinnöksi maan josta hyvinvointivaltion nykyiset rauniotkin on tasoiteltu, infrastruktuuri rapautettu ja valtion omaisuus myyty. Sitten kun koko sirkus on näillä konstein kurjistettu on itse kaivetusta, entistä syvemmästä montusta nouseminen aina vain vaikeampaa. Ja samaan aikaan voittoisan kapitalismin tahdittama globaali ympäristökatastrofi etenee. Paljon puhutaan rakenteellisista muutoksista, mutta ne tarkoittavat vain rahvaan tukien ja palvelujen tuhoamista, lisää kilpailua ja huonompia työehtoja. Mitään tarpeellisia rakennemuutoksia, kuten vuosittain EU:ssa verottajien ulottumattomiin, veroparatiiseihin valuvan 1000 miljardin euron nappamiseksi, pankkien ja finanssikeinottelijoiden konrolloimiseksi, puhumattakaan ympäristökatastrofin etenemisen estämisestä, ei ole edes suunnitteilla.

Joten turvassa on Suomen rahvas kuin sammakot kuumenevassa kattilassa. Niin mukavan lämpimältä tuntuu, ettei huomaa veden kohta kiehuvan. Joku muu ottaa Jyrkin paikan kauhan varressa, mutta samaa soppaa on tulossa kuin ennenkin. Jos haluatte tietää miltä Jyrki-kokin valmis soppa maistuu, etsikää tulkki ja haastatelkaa vaikka kadunkulmassa pahvimukinsa kanssa istuvaa romania. He ovat vieraita tulevaisuudestamme.