-Ei kansanäänestystä kannata järjestää, jos ei ole varma voitosta.
P. L., suuri suomalainen reaalidemokraatti.
EU-komissio ajaa touhukkaasti TTIP:n nimellä tunnettua vapaakauppa- ja investointisuojasopimusta. Komission "asiantuntijoiden" mukaan sopimuksen ansiosta EU:n talous kasvaisi 0,5 % vuodessa. Vaikka laskelma vastoin kaikkea kokemusta ja tervettä järkeä pitäisikin paikkansa summa vaikuttaa varsin mitättömältä. Se mitä sopimuksen valmistelusta on kuultu viittaa siihen, ettei näin tule käymään. Komissio on lähtökohtaisesti ollut kerkeä antamaan myönnytyksiä Yhdysvalloille. Onkin todennäköistä että EU:n omat tuotteet jäävät sopimuksen seurauksena jalkoihin kotimarkkinoilla kun taas pääsy Amerikan markkinoille jämähtää johonkin oikeudelliseen ongelmaan.
Eurooppalaisten yritysten kohtalo ei kuitenkaan ole vakavin TTIP-sopimuksesta seuraava seikka. Pahempaa on luvassa erilaisten ympäristönormien ja ruoan turvallisuuden polkemisen myötä. Kauppaa käydään matalimpien standardien mukaan, sillä tiukempia määräyksiä pidetään kaupan esteinä. Sopimuksen ansiosta yhdysvaltalaiset tuottajat saavat esimerkiksi kuskata Eurooppan markkinoille hormoonien ja antibioottien käytön avulla kasvatettujen nautojen lihaa.
Sopimuksen ansiosta sijoittajat voivat haastaa hallituksia oikeuteen, jos näiden toiminnan voidaan katsoa aiheuttaneen heille tappioita tai mahdollinen voitto on jäänyt saamatta. Edes varsinaisesta oikeudenkäynnistä ei tällöin voida puhua, sillä kiistat ratkaistaan välimiesmenettelyillä. Ratkaisijoina toimivat siis yksityiset tahot, joille tämä toiminta on hyvä bisnes. Mitä enemmän kiistoja on ratkaistavana, sitä suuremmat tilit ja mitä "paremmat" ratkaisut, sitä enemmän toimeksiantoja.
Reaalidemokratia se vaan kehittyy kehittymistään. Aivan kuin syöpä. Tärkeitä päätöksiä halutaan taas siirtää mitään ymmärtämättömän rahvaan ulottumattomiin. Jokaisen on parasta pysyä sellaisten asioiden parissa joita ymmärtää. Parhaimmisto voi käsitellä talouden, oikeudenkäytön, turvallisuuspolitiikan ja ympäristön ongelmia, mutta vaalikarjan ratkaistavaksi ei parane antaa kuin korkeintaan Putouksen ja Idolien jatkoon menijät.
Aina niin terävä mutta huolestunut pääministerimme Jyrki Katainenkin on puhunut toiveikkain sanakääntein nykyisen globaalin maailman taloudellisesta keskinäisriippuvuudesta. Totta se onkin. Osa johtavista ilmaston tutkijoista on sitä mieltä, että kapitalistinen järjestelmä johtaa globaaliin ympäristökatastrofiin. Nyt tätä palloamme johtavan juntan käskynhaltijat ovat ottamassa taas yhden askeleen katastrofin suuntaan tekemällä lisää tilaa hallitsemattomalle spekulaatiolle ja rohmuamiselle jo ennestään mitättömän kansanvallan kustannuksella.
Meitä hallitsee kansainvälinen finanssieliitti jonka palveluksessa johtavat virkamiehet, poliitikot ja median edustajat ovat. Kyse ei ole mistään salaliitosta vaan kaikki tapahtuu aivan avoimesti. Tämän huomaa päivittäin lukemalla lehtiä ja katsomalla televisiota. Presidentti Obama saa opettaa meille kansainvälisen oikeuden kunnioittamisesta, vaikka sopii tehtävään yhtä hyvin kuin Jammu-setä lapsiasiamieheksi. Uutisissa kerrotaan kuinka tärkeää on miellyttää luottoluokituslaitoksia, vaikka nämä olivat avainpelaajia finanssikriisin aikaansaamisessa, tekivät miljardiluokan virheitä ja jakelivat vastoin parempaa tietoaan kolmen A:n todistuksia roskapapereille. Veronmaksajat saavat taas maksaa viulut ja vastalahjaksi tarjotaan samoja aineksia, joilla tämäkin soppa keitettiin: lisää kilpailua ja pääoman vapautta, mutta vähemmän ja huonompia julkisia palveluja. Kaikki tämä kusetus tehdään aivan avoimesti ja tietoisesti valtavirran median hyvällä yhteistyöllä. Media sitten vielä kaupan päälle panettelee ja valehtelee niistä, jotka rohkenevat olla eri mieltä.
Davosin talousfoorumi ja Bilderbergin kultapossu-kerhon kokoukset eivät ole avoimia tilaisuuksia, mutta jokainen käsittää mitä siellä tapahtuu. Finanssimaailman mahtajat kertovat poliitikoille mitä näiltä haluavat ja poliitikot ymmärtävät hyötyvänsä kun toteuttavat toiveet kiltisti. Mitään pakottamista tai lahjontaa ei tarvita, sillä osallistujien kesken vallitsee yhteisymmärrys, etten sanoisi yhteenkuuluvaisuuden tunne. Luotettavuutensa osoittaneet poliitkot varmistavat näin vaalirahoitustaan (Obama lienee ollut erityisen palvelualtis päätellen ennätysellisestä vaalikassastaan) ja pääsynsä mielenkiintoiseen, kannustavasti palkattuun tehtävään aktiiviuransa jälkeen. Kokouksissa ei siis tapahdu mitään hämärää ne vain pidetään suljettujen ovien takana huomaavaisuudesta yksinkertaista kansaa kohtaan. Yrittäessään käsittää tilaisuuden pohjimmiltaan hyvin (reaali)demokraattista luonnetta heidän järkensä vain suotta hämmentyisi.
