Olen kirjoittanut Palmen murhasta aikaisemminkin, mutta nyt se on tehtävä, toistonkin uhalla, uudestaan. Göteborgissa asuva suomalainen kirjailija Asko Sahlberg kertoo viimeisimmän APU-lehden haastattelussa kirjoittaneensa kirjan, jossa esittää mielestään jännittävän teorian Palmen murhasta. Jännityksen säästämiseksi hän ei kerro juonesta sen tarkemmin, mutta murhan tekijäksi paljastuu kirjassa Christer Pettersson. Toivottavasti olen käsittänyt Sahlbergin projektin jotenkin väärin, sillä olisi tosi härskiä lyödä mynttiä parjaamalla syytöntä miestä.
Kyse on siis romaanista ja niin ollen fiktiosta. Pakko on kuitenkin sanoa, että jos kirjailija Sahlberg tai muut kirjoitatte jostakin todellisesta tapahtumasta niin vaivatkaa itseänne nyt edes vähän historian tutkimisella. Aineistoa löytyy Ruotsista ihan kirjastojen hyllyltä. Jälleen kerran on toistettava sama juttu: Christer Pettersson ei tappanut Olof Palmea! Tämä on jo todettu hovioikeudessa ja tunnetut faktat tukevat tätä päätöstä. Siksi olisi suotavaa, että Pettersson-vainaan parjaaminen ansaintatarkoituksessa lopetettaisiin. Mahtaisikohan sama meno jatkua yhtä sukkelasti jos kysymyksessä olisi joku ns kunnon kansalainen tai silmäätekevä.
Pettersson on tietysti mieluinen syyllinen kaikille. Moderaattien muinainen puheenjohtaja Ulf Adelssohn on kertonut Palmea sosiaalidemokraattien johtajana seuranneen Ingvar Carlssonin sanoneen hänelle, että kaikkien kannalta olisi parasta, jos tappaja olisi yksinäinen mielipuoli. Pettersson oli juuri sopiva tähän rooliin.
Tärkeimpänä todisteena Petterssonin syyllisyydelle on pidetty Lisbet Palmen tunnistusta. Tunnistustilaisuutta ei kuitenkaan millään voi pitää pätevänä todisteena. Lisbet Palmelle kerrottiin ennen tunnistustilaisuutta, että epäilty oli alkoholisti. Tunnistusrivissä Pettersson oli ainoa alkoholisti muiden ehdokkaiden enemmistön ollessa poliiseja. Katsoessaan rivistöä Lisbet Palme totesi havaitsevansa kuka joukossa on alkoholisti.
Lisbet Palme oli kyllä miehensä lähellä kun tämä ammuttiin, mutta on kyseenalaista näkikö hän ampujan vai hieman heidän takanaan tulleen todistajan. Joka tapauksessa rouva Palme kertoi samana iltana sairaalassa häntä haastatelleelle poliisille epäilevänsä teosta Ustasaa (eräs ääriliike entisen Jugoslavian alueelta).
Myöskään murhapaikan läheisyydessä olleiden silminnäkijöiden havainnot eivät tue Petterssonin syyllisyyttä. Silminnäkijät kuvaavat paikalta hölkännyttä murhaajaa urheilulliseksi. Samaa ei voisi sanoa Petterssonista, joka kaiken lisäksi ontui tunnistettavasti. Tästä ei kukaan silminnäkijöistä mainitse mitään. Ontuvaa on laitapuolen kulkijaa mahdollista matkia, mutta ontuvan alkoholistin ja narkomaanin on paljon vaikeampi matkia urheilullisen henkilön ruumiinkieltä ja juoksutyyliä. On myös hyvin kyseenalaista olisiko Pettersson jaksanut juosta Tunnelgatanin jyrkät rappuset ylös riittävän nopeasti päästäkseen karkuun.
Kenties vakuuttavin todistus, joka puhuu Petterssonin syyttömyyttä vastaan tulee todistajalta, joka näki murhaajan tämän poistumisreitin varrella olevien rakennustyömaan konttien välistä. Tämä nimenomainen todistaja tunsi Petterssonin ennestään ulkonäöltä. Hän asui samalla suunnalla kuin Pettersson ja oli tottunut kiertämään tämän yleesä äänekkään seurueen kaukaa.
On myös erittäin epätodennäköistä, että Pettersson olisi käyttänyt revolveria. Hänellä ei ollut tiettävästi minkäänlaista tottumusta ampuma-aseen käytöstä. Pettersson oli kyllä aiemin surmannut erään henkilön, mutta oli tehnyt sen pikaistuksissa pistimellä ja kaikki mitä hänestä tiedetään puhuu sitä vastaan, että hän olisi kyennyt toimimaan harkitusti, rauhallisesti tai suunnitelmallisesti.
Murhan tapahtumailtaan liittyy myös joitakin sitkeitä myyttejä. Väitetään esimerkiksi, että Olof Palme ei halunnut henkivartiota kyseisenä iltana. Tosiasia kuitenkin on ettei hän saanut vartiota tuona iltana pyynnöstään huolimatta. Tämä kumoaa myös toisen myytin, jonka mukaan kukaan ei tiennyt etukäteen, että Palme oli kaupungilla tuona iltana. Päin vastoin. Tiedossa oli, että Palme oli kaupungilla ja vielä kaiken lisäksi ilman henkivartijoita.
Edelleen väitetään, että Tukholman poliisiorganisaatio meni solmuun kuullessaan pääministerin tulleen murhatuksi. Tosiasiassa sekoilu ja viivyttely alkoi jo ennen sitä kuin uhrin henkilöllisyys oli tiedossa (ainakaan se ei voinut olla tiedossa mikäli ei kuulunut mukaan murhan takana olleeseen sisäpiiriin).
Kaikkein todennäköisin kandidaatti teon suorittajaksi on sotilaista tai poliiseista koostuva iskuryhmä. Tutkimusten yhteydessä on noussutkin esiin joukko äärioikeistolaisia Palmea vihanneita poliiseja. Muualla Euroopassa äärioikeiston terroristit toimivat yleensä Yhdysvaltain palveluksessa ja myötävaikutuksella. Samantyyppisestä asetelmasta on viitteitä myös tässä tapauksessa.
