Joku asioista perillä oleva taho on arvioinut, että veroparatiiseihin on talletettuna n11000 miljardia euroa. Se on huikea summa; osapuilleen Suomen valtion budjetti 200 kertaa. Rahaa siis on, mutta sitä ei haluta käyttää. Kuinka paljon tästä rahasta on niiden keinottelijoiden omaisuutta, joiden tappioiden maksamiseksi kansojen hyvinvointipalveluita romutetaaan.
Meille väitetään, että näiden sijoittajien laskujen kuittaaminen on välttämätöntä. Meidän on siis pelastettava heidät pelastaaksemme itsemme. Työläinen siis tämän idealistisen ajattelun mukaaan tarvitsee kapitalistia, mutta kapitalisti pärjää vallan mainiosti ilmankin. Näinköhän? Ehkä etenkin vasemmistolaisiksi itseään tituleeraavien olisi syytä hetkisen miettiä kenellä on eniten menetettävää jos pula-aika koittaa. Kuinka kävisi jos kaikki "veroparatiisien" suuressa sukanvarressa olevat rahat menettäisivät arvonsa? Entä jos kaikki omaisuudet menettäisivät arvonsa? Epäilen että kapitalistille tällaisen uhkakuvan tulisi kiire itse ryhtyä pelastumistoimenpiteisiin. Nyt he odottavat vesi kielellä kun valtiot myyvät paniikissa omaisuuksiaan heille alehintaan maksaakseen heidän velkansa.
Islanti antoi finanassiviikinkien pankkien keikahtaa ja panosti sosiaalisiin ohjelmiin. Pankeilta vaadittiin myös alennuksia ihmisten asuntovelkoihin, eikä taivas pudonnut islantilaisten niskaan, vaikka ortodoksisen uusliberaalin ajattelun mukaan näin olisi pitänyt käydä. Nyt maassa vallitsee lähes täystyöllisyys. Ratkaisu ei varmasti ollut ideaalinen, mutta huimasti parempi kuin meidän luokituslaitoksia palvovan Kataisen koplan kuristuskuuri. Erikoinen instituutio tämä luokituslaitos. Se on luotettava valehtelija, gangsteri jonka suosioon pyrkiminen on populismin vastakohta. Luokituslaitoksen perustaminen olisi epäilemättä hyvä bisnesidea.
Luokituslaitos on suorastaan filosofinen ongelma, johon on syytä joskus vielä palata. Kuinka sekä taitamattomasta, että epäluotettavasta, suorastaan rikollisesta instituutiosta voi tulla yhteiskuntaelämän korkein auktoriteetti. Kova on luottamus ortodoksiseen taloustieteeseen, vaikka sen ennustukset kerta toisensa jälkeen menevät poskelleen. Tämä oppiala onnistuu tehtävässään niin surkeasti, että tieteen asemesta sitä olisi osuvampaa pitää uskontona. Mitään järkiperusteita näiden ennustelijoiden juttuihin luottamiselle ei ole.
Jos vasemmisto haluaisi olla perinteidensä arvoinen nyt olisi hyvä tilanne ottaa aloite omiin käsiin ja käydä hyökkäykseen. Ainakaan Arhinmäeltä ja kumppaneilta radikaalia käännöstä on turha odottaa. He ovat liian innokkaasti vakuuttamassa suurpääomaa omasta luotettavuudestaan eli vaarattomuudestaan. Onko heidän tapauksessaan kysymys korruptoitumisesta vai tietämättömyydestä. Kun vasurit hylkäsivät marxilaisuuden hävisi myös taito analysoida taloutta ja sen kyllä huomaa. Näin rehellisistäkin vasemmistolaisista (joita ei liene monta jäljellä vasurien riveissä) tulee helppoja uhreja oikeiston propagandalle.
