Kun halutaan päästä selville reaalidemokratiaan elimellisesti liittyvän kapitalistis-liberalistisen maailmankuvan tekopyhyydestä on syytä tarkastella kriittisesti sen esittämiä arvostelmia toisista järjestelmistä. Omille rikoksille ollaan pääasiassa täysin sokeita ja toisten toimintaa arvostellaan kerkeästi samalla kun ollaan hurskaan tietämättömiä asioiden todellisesta laidasta. Ne jotka tietävät eivät kerro. Rahvaan tehokas kusettaminen on reaalidemokraattisen järjestelmän ehto. Kuinka vaalikarja muuten saataisiin nielemään mukisematta etujensa vastainen politiikka. Kusetusjärjestelmän toiminnasta saa hyvän kuvan kun vertaa sen tarjoamaa propagandistista kuvaa Kuubasta brutaalina diktatuurina muutamiin tosiseikkoihin.
"Yli viisikymmentä vuotta he ovat yrittäneet kuristaa meitä ja nyt he arvostelevat meitä siitä kuinka hengitämme" Osapuilleen näin Fidel Castro on kommentoinut Yhdysvaltain Kuuban ihmisoikeuksia koskevaa kritiikkiä. Koomista se tietysti onkin kun ajattelee Guantanamoa, Abu Ghraibia, lukuisia hyökkäyssotia ympäri maailmaa ja institutionalisoitua rasismia kotikentällä Yhdysvalloissa. Vielä erikoisemmaksi amerikkalaisten huoli kuubalaisten oikeuksista käy kun muistetaan CIA:n Kuubaan masinoimat terrori-iskut.
Kuubassa kuulemma sorretaan toisinajattelijoita. 75 Yhdysvaltain sponsoroimaa agenttia tosiaan on laitettu vankilaan. Käytäntö on aika tavallinen myös liberaaliskapitalistisissa reaalidemokratioissa. Vapautta vaalivassa. Yhdysvalloissa "kaupan päälle" saa vielä kidutusta, jota tosin sievistellen kutsutaan kuulustelumetodiksi. "Mielipidevankien" olojen parantamiseksi kuubalaiset viranomaiset voisivat käydä Guantanamo Bayssa opintomatkalla perehtymässä kuinka kohdella vankeja inhimillisesti vapaan maailman tyyliin.
On luultavaa, että Suomea arvosteleva Johan Bäckman pistettäisiin vankilaan jos Venäjä käyttäytyisi yhtä aggressiivisesti Suomea kohtaan kuin Yhdysvallat käyttäytyy Kuubaa kohtaan. Suomessa rehvastellaan mieluusti oman systeemimme demokraattisuudella. Monet väittävät Suomen olleen demokraattinen jo ennen sotia, vaikka osan vasemmistosta toiminta oli kielletty. Äärioikeiston harjoittama laajamittainen mielipidevaino ja poliittinen väkivalta oli valtion hiljaisesti hyväksymää. Toisen maailmansodan aikana reaalidemokraattisessa Suomessa sodan vastustajia teloitettiin ja heitettiin vankilaan. Valtiollisen poliisin käsissä heitä kuoli myös esimerkiksi "tapaturmaisesti ämpäriin hukkumalla". Mitä luultavimmin poliisimiesten tarmokkaalla myötävaikutuksella. Tästä ei juuri ole puhuttu, sen sijaan kovaa meteliä on pidetty sotien jälkeisen "punaisen valpon" toiminnasta (joka tosin ei porvarillisen edeltäjänsä tavoin kiduttanut tai tappanut ketään).
Yhdysvaltojen toimintaa maailmalla ylistävät mediamme ja poliitikkomme kilpaa. Hyvin hiljaisia sen sijaan ollaan pienen kehitysmaan, Kuuban, panoksesta. Meille ei kerrota sitä että heidän lääkärinsä ovat auttamassa katastrofeissa ympäri maailmaa. He viipyvät pitempään kuin muut ja menevät auttamaan paikkoihin, joihin muut eivät rohkene. Tästä on kertonut esimerkiksi Noam Chomsky, jonka mukaan kuubalaiset lääkärit pyrkivät heti tiiviisti asettumaan kulloiseenkin toimintaympäristöönsä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa toimiessaan he hoitivat ihmisiä syrjäseuduilla ja opettelivat potilaidensa kieltä onnistuakseen paremmin työssään. Tämä poikkesi kovasti paikallisten lääkäreiden tavoista, jotka puhuivat vain afrikaansia tai englantia eivätkä halunneet hoitaa maaseudun köyhiä.
Kuuballa on tietysti vakavia ongelmia, joista suurin osa johtuu suuren naapurin aggressiosta, eritoten YK:n lukuisia kertoja tuomitsemasta kauppasaarrosta. Koulutus ja terveydenhoito ovat korkeaa tasoa. Koulutus on maksutonta ja ainakin lääketieteen opetusta tarjotaan ilmaiseksi myös ulkomaalaisille, jos he valmistuttuaan suostuvat työskentelemään kaksi vuotta (esim. omissa maissaan) humanitaarisissa tehtävissä hoitamassa köyhiä. Eräs maassa vieraillut kirjoittaja sanoi Kuuban olevan kenties ainoa maa missä valitetaan, jos lääkärille pääsyä joutuu odottamaan pidempään kuin 15 minuuttia. Lääkäri on ilmainen, kuten myös lääkkeet.
Kuuban poliittinen järjestelmä poikkeaa meikäläisestä, mutta ei mielestäni epädemokraattiseen suuntaan. Maa on jaettu noin 300 henkilön paikallisiin vaalipiireihin, jotka valitsevat edustajansa seuraavalle tasolle, jotka taas kokoontuvat valitsemaan edustajan seuraavalle tasolle. Näin valitaan kansanedustajat. Vaalit ovat puhtaasti henkilövaalit eikä kukaan edusta mitään puoluetta. Jokainen voi asettua ehdolle jos joku häntä kannattaa ja mikäli edustaja ei toimi paikallisen kokouksen haluamalla tavalla hänen mandaattinsa voidaan peruuttaa.
Viime vuosina myös seksuaalisten vähemmistöjen asemaa on voimallisesti lähdetty parantamaan. Tämän kamppailun johdossa on toiminut Mariela Castro (nykyisen presidentin tytär) jonka tekemän aloitteen ansiosta vuodesta 2008 hyväksytyn lain mukaan sukupuolen korjausleikkaukset sisältyvät maksuttomaan terveydenhoitoon. Tätä nykyä hän johtaa monitieteistä seksuaalisuuden tutkimuksen tutkimuslaitosta ja kansallista seksuaalivalistuksen keskusta.
Tässä muutamia seikkoja, joita meidän ei haluta tietävän. Minusta suhtautuminen Kuubaan on eräs hyvä mittapuu sille kuinka vakavasti otettavasta vasemmistolaisesta on kysymys. Esimerkiksi Ruotsin Vasemmistopuolueen puheenjohtaja vastasi pitävänsä Yhdysvalloista enemmän kuin Kuubasta, kun tätä häneltä kysyttiin. Monissa kehitysmaissa arvostetaan solidaarisuutta ja suhtautuminen on päinvastainen. Noam Chomskyn mukaan Kuubaa vihataan siksi, että se muodostaa vaarallisen esimerkin muille kehitysmaille siitä, että asiat on mahdollista järjestää myös toisin. Jos uskaltaa olla tottelematon.
