Joskus sitä yllätää itsensä olemalla samaa mieltä yllättävien tahojen kanssa. Tänään olin kenties ensimmäistä kertaa samaa mieltä Kimmo Sasin ja Ben Zyskowiczin kanssa. Nämä herrat olivat kiinnittäneet huomiota keskustan eurovaalien ehdokaslistan laajuuteen, joka ulottuu EU-kriittisestä Paavo Väyrysestä yltiöfederalisti Olli Rehniin. Sasi ja Zyskowicz paaluttivat skaalan ulottuvan Timo Soinia kovemmasta EU-kriittisyydestä Alexander Stubbia kovempaan EU-maniaan.
Asia ei sinänsä tuota ongelmaa, koska en ole kepun äänestäjä, mutta jos olisin empisin kovasti viitsisinkö antaa Pavelle ääneni kun se samalla merkitsisi tukea Olli Rehnin kaltaiselle uusliberaalin komennon verenimijälle. Tietysti parhaassa tapauksessa tilanne voisi kääntyä positiiviseksi, jos Rehn jäisi rannalle, mutta hänenkin äänenesä sataisivat EU-kriittisen Väyrysen laariin. Kaikki mikä horjuttaa unionin nykyisestä suunnastaan on suotavaa. Nykyisen tien päässä häämöttää kurjuus ja sosiaalinen rappio ja rasistisen oikeiston nousu. Siinä tosin olisi tilaisuutensa myös vasemmistolla, mutta ei tällä nykyisellä eduskunta vasemmistolla (kahta kunniallista poikkeusta lukuunottamatta), joka on kadottanut uskottavuutensa rippeetkin lähtemällä nykyisen politiikan takuumieheksi.
Vaikka nykyisin hallitseva oikeisto ikään kuin tavan vuoksi ilmaisee huolensa äärioikeiston noususta se itse on sitä jouduttamassa. Rasistisen äärioikeiston nousu tapahtui aikoinaan Saksassakin pääomapiirien ja konservatiivien myötävaikutuksella. Perinteinen oikeisto käytti natseja radikaalin vasemmiston, kommunistien, kukistamiseen. Sosialidemokraatit eivät halunneet tukea kommunisteja ja jäivät natsien jalkoihin. Nyt perinteinen oikeisto käyttää rasistista oikeistoa esimerkiksi "pakolaisvirtojen ohjailuun". Kun uusfasistien annetaan rynnätä siirtolaisten kimppuun sen odotetaan, uutisen levitessä, vaikuttavan pohjoisafrikkalaisten haluun tulla eurooppaan. Näin oikeisto voi vetää humaania rooliaan uusfasistien hoitaessa likaisen työn heidän puolestaan.
Eilen Jutta Urpilainen tuohtui oppositiolle ja valitti joutuvansa ilmoittamaan luokituslaitoksille, ettei koko eduskunta sitoudukaan kolmen miljardin säästöihin. Sepä olisikin onnettomuus! Kerta toisensa jälkeen joudun ihmettelemään parhaimmistomme tietämyksen tasoa. Valtiovarainministerillämmekään ei tunnu olevan harmainta aavistusta mitä nämä laitokset ovat.
Paljon on höyrytty hallituksen sisäisestä eripurasta, mutta ainakaan itse en usko sen menevän nurin ennen vaaleja. Kukaan hallituspuolueista ei voittaisi mitään, jos järjestettäisiin ennen aikaiset eduskuntavaalit. Keskusta on nyt kannatuksensa huipulla ja hallitus ei halua päästää sitä realisoitumaan vaaleissa. Ainahan voi toivoa, että jotakin sattuu tässä välillä. Joku kutkuttava skandaali vaikka: tekstareita! lautakasoja! fakseja! parinvaihtoa! ja vähän äkkiä! Ja samaan aikaan skandaaleista suurin saa jatkua.
Monet ministerit ovat kyllä jo siirtyneet tai siirtymässä "pelastusveneisiin". Suurin osa epäilemättä pääseekin euroopan parlamenttiin ja naamat hallituksessa vaihtuvat. Siihen voi kuitenkin luottaa, että sama höplästä vetäminen jatkuu kunhan mainosmiehet saavat keksittyä uusille naamoille uudet sopivat valheet.
