A-Studio ja A-Talk hölmöilivät männä viikolla oikein tosissaan. A-Talkissa ainoa järkevä kommentti kuultiin studiokeskustelun ulkopuolelta kun haastateltu tutkija sanoi että asiantuntijoilla on ylenmäärin valtaa kun poliitikot tekevät juuri niin kuin kuultaviksi kutsutut ekonomistit sanovat, eivätkä huomaa että kaikki yhteiskuntatieteellinen tieto on luonteeltaan poliittista.
Itse studiokeskusteluun tämä edellä mainitun tutkijan järjen ääni ei vaikuttanut millään tavalla. Miten olisi voinutkaan vaikuttaa, osallistujat olivat kaikki uskovia uusliberalisteja: kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri (SDP, sponsorina mm Finanssialan keskusliitto), Kimmo Sasi (kok) sekä professorit Sixten Korkman ja Heikki Niskakangas. Kaikki jakoivat siis saman oikeistolaisen näkökulman talouteen, eivätkä nähneet siinä mitään poliittista vaan pitivät näkökulmaansa "taivahan totena" ja tieteellisenä. Ettei menisi aivan pelkäksi moitteeksi niin täytyy kiittää Susanna Päivärintaa, ettei hän ollut raahannut studioon näennäisdemari Juhana Vartiaista, tuota taloustieteen Juhan af Grannia. Tosin jo Kimmo Sasin pelmahtaminen ruutuun aiheutti sen etten voinut katsoa muutamaa minuuttia voimatta pahoin.
Kaiken hyvän lisäksi studiokeskustelu päätettiin hartaaseen tuumailuun siitä saisiko Suomi armon luokituslaitosten silmissä ja säilyttäisi kolme A:taan. Kimmo Sasi kehuskeli kuinka kriisitietoisia hänen tapaamansa tavalliset ihmiset ovat. Hyvin on siis propaganda uponnut, kansa on valmis tulemaan taas höplästä vedetyksi ja äänestämään, seuraavaksi eurovaaleissa, etujensa vastaisesti.
Samaa luokituslaitosten kritiikitöntä pönkittämistä harrastivat juontajat Krista Taubert ja Sakari Kirjavainen (saatan haukkua väärää puuta siinä mielessä, että inserttiä selosti joku kloppi, joka yritti puhua matalla äänellä ja kuulostaa henkevästi ironiselta) A-Studion loppukevennyksessä. Siinä ilveiltiin Italialle, joka oli tehnyt korvausvaatimuksen Standard & Poorsille omasta luokituksestaan, kun S & P ei ollut ottanut arviossaan huomioon Italian kulttuuria ja taidetta. Taas nähtiin että huumori on vaikea laji ja tässä pilkka kolahti nyt kyllä nokkelan A-Studion omaan nilkkaan.
On surkuhupaista että ajankohtaisohjelman toimituksessa voi työskennellä ihmisiä, jotka ovat näin huonosti perillä ajankohtaisista asioista. Oikeastaan Italian valtio oli tässä, tavoistaan poiketen, poikkeuksellisen järkevällä asialla. Standard & Poors ja kaksi muuta johtavaa luokituslaitosta ovat olleet keskeisessä roolissa koko finanssi- & velkakriisin aikaansaamisessa, joten korvausten vaatiminen kuulostaa paljon järkevämmältä reaktiolta kuin se palvonta, jota luokittajat saavat tiedotusvälineiltämme ja poliitkoiltamme. Heidän täysin kritiikitön asenteensa näitä koijareita kohtaan viittaa siihen, että kriisin toistumisen estämiseksi on tuskin tehty mitään.
Esimerkiksi professori Richard D. Wolff on todennut näistä luokituslaitoksista vapaasti käännettynä seuraavaa: "äärimmäisen kohteliaasti sanottuna nämä luokituslaitokset ovat olleet naurettavan epätarkkoja arvioissaan". Eikä hän suinkaan ole ainoa. Asiaa tarkasteltiin esimerkiksi YLE:kin esittämässä dokumentissa Inside Job. Olen joskus aikaisemmin todennut näissä raapustuksissani etteivät poliitikot taida lukea muuta kuin iltapäivälehtiä (noo, ehkä sentään EK:n ja Finanssiala direktiivejä... ...ei kun tiedotteita) ja sama tuli todistetuksi nyt myös ajankohtaisohjelmien toimittajien osalta. Ehkä televisiossakin olisi aika siirtyä radiosta tunnetuksi tulleseen formaattiin, jossa juontajat lukevat iltistä ja soittelevat väliin musiikkia. Muutosta ei huomaisi ainakaan juttujen tasossa eikä käsiteltävä aineisto kävisi ylivoimaiseksi toimittajille.
