YLE kampanjoi taas vaihteeksi, ylen terhakkana, Venezuelan johtoa vastaan. Ulkopoliittisen instituutin "tutkija" Mikael Wigell kertoo YLE-uutisten nettisivuilla meille, että Venezuelan talous on pantu kuralle lyhytnäköisillä projekteilla (samaa virttä ulisee YLE:n TV-uutisissa Suomen Venezuelan ex-suurlähettiläs Mikko Pyhälä). Näillä tuhoisilla turhuuksilla herrat Wigell ja Pyhälä tarkoittavat mm Chavezin aikana alulle pantuja ohjelmia, joilla on saatu tarjottua ensimmäistä kertaa maan historian aikana terveydenhuoltoa maan köyhälistölle ja vieläpä ilmaiseksi. No Wigellille ja Pyhälälle Venezuelan köyhät eivät ole ihmisiä sen enempää kuin kaduilla nyt mieltään osoittaville Yhdysvaltain pikku apulaisille.
Jonkun mielestä Venezuelan murheet ovat kaukaisia esimerkiksi Ukrainan tilanteeseen verrattuna. Venezuela on tosiaan kaukana ja siksi onkin syytä ihmetellä miksi tämä maa saa niin paljon huomiota mediassamme. Siellä ei vallitse nälänhätä tai sotatila, maata on hallinnut vuosikaudet demokraattisilla vaaleilla valittu hallitus, joka omien kukkaroidensa lihottamisen asemesta on käyttänyt valtion rahoja vähäväkisten aseman parantamiseksi aivan antamiensa vaalilupausten mukaisesti. Tästä kaikesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) YLE:n raportointi maasta on ollut täydellisesti negatiivista. Ja esimerkiksi koskien maan tiedotusvälineiden hallintaa suorastaan valheellista.
Negatiivinen suhtautuminen Venezuelaan ei ole yksinomaan YLE:n tai edes suomalaisen "parhaimmiston" asenne. Euroopan Unioni kiirehti aikoinaan tunnustamaan vaaleissa valitulta johdolta (presidentti Chavez muilutettiin) vallan kaapanneen juntan Venezuelan viralliseksi hallitukseksi. Eipä siis tullut ihan turhasta Nobelin rauhanpalkintokaan EU:lle (joku muuten ehdotti taannoin ihan osuvasti, että Nobelin rauhanpalkinnon saajan valitsevan komitean tulisi, johdonmukaisuuden nimissä myöntää palkinto seuraavaksi itselleen).
Se joka haluaa oppia jotakin olennaista länsimaisesta liberaalista reaalidemokratiasta seuratkoon Venezuelan tilanteen kehittymistä. Wigellin ja Pyhälän parku "taloudellisesta romahduksesta" tuo elävästi mieleen erään aikaisemman latinalaisessa Amerikassa suoritetun demokratian korjausliikkeen, joka sai kauniin kruununsa 11.9. 1973. vastuullisten (lue fasististen) voimien ottaessa vallan CIA:n suosiollisella avustuksella juuri maan talouden pelastamiseksi. Tällä kertaa CIA:n "vapaustaistelijat" pysyttelevät piiloissaan ainakin niin kauan kuin Venezuelan laillisella hallituksella on armeijansa tuki takanaan.
Liberaalissa reaalidemokratiassa vaalien järjestäminen on periaatteessa ihan nasta juttu, paitsi jos kansa äänestää väärin ja valtaan nousee jokin "vastuuton taho", joka "jakaa kansan kahtia" tai "raunioittaa talouden lyhytnäköisellä politiikalla". Tällöin johtavien läntisten demokratioiden muodostaman arvoyhteisön on puututtava peliin ja palautettava kehitys "myönteiselle uralle". Ei ole mitään syytä hirttäytyä teorioihin kun pakottavat tosiasiat edellyttävät määrätietoista toimintaa. Vaalikarjan enemmistö saattaa tietysti pullikoida mutta joskus on oltava luja humaanien päämäärien toteuttamiseksi. Vai mitä herrat Wigell, Pyhälä ja Pinochet?
P.S. Jos presidentti Maduro sattuisi joutumaan attentaatin kohteeksi asialla olisi tietysti "yksinäinen mielipuoli", jolla ei ole mitään yhteyksiä ainakaan läntisiin tiedustelupalveluihin. Joka muuta väittää on vainoharhainen salaliittoteoreetikko.
