Juha Sipilän kuningasidea valtion velan maksussa on köyhälistön tukien kiristämisen ohella valtion omaisuuden myyminen vähintään 8 miljardin edestä. Suomalaiselle kapitalistisen ideologian läpäisemälle poliitikolle ominaiseen tapaan Sipiläkään ei laskeskele ollenkaan niitä osinkoja, joita valtion kassasta katoaa kun yhtiöt myydään. Tuhoa ovat toki jo useat aikaisemmat hallitukset ennen Sipilän suunnittelemaa hävitysoperaatiota tehneet useiden miljardien edestä.
Kepun "politiikan ulkopuolelta" tulevan perusinsinöörin pirtaan yhteisen omaisuuden hävittäminen sopii mainiosti henkilökohtaisestikin, kun omaan sukanvarteenkin on kertynyt joutilasta mammonaa jolla sitten on kivaa ostaa entiset valtionyhtiöt pois kuleksimasta. Myynnin tuotot voidaan sitten lahjoittaa tukina Sipilälle ja muille yrittäjille. Aika hieno kuvio tästä järjestelystä syntyykin. Kyllä huomaa, että on ammattimies asialla.
Työn tuottavuus on kasvanut koko ajan, mutta edes 80-luvun palvelujen tasoon "ei enää ole varaa". Tätä asiaa on "autettu" mitättömillä palaknkorotuksilla ja vuosikausien avokätisillä veronalennuksilla erityisesti pääoman haltijoille. Siksi he voivatkin pistää nämä edustajiemme lahjoittamat pelimerkit finanssikasinoon, joiden tappiot maksetaan sitten verorahoista. Nyt on perustettu jo oikein eurooppalainen rahasto, josta tappiot voidaan sitten maksaa. Spekulantit ovat luonnollisesti järkevinä ihmisinä jo ottaneet tämän huomioon ja pitävät rahaston varoja jo ominaan. Luokituslaitoksilta voi sitten tilata tarvittavan paperin, jossa vakuutetaan ettei rahoja ole hupeloitu kevytmielisissä liiketoimissa. Tämä vakuutus on tietysti vain muodollisuus siltä varalta vaalikarja vastoin tapojaan heittäytyy uteliaaksi.
Kaikesta päätellen pohatoilla on liikaa rahaa, koska he voivat pelata koko järjestelmää uhkaavia pelejä ja vielä lainata rahaa valtioille. Tähän ongelmaan olisi yksinkertainen ratkaisu nostaa pääoman verotusta. EU ja koko reaalidemokraattinen järjestelmä olisi voinut pistää kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uusiksi ihan vain vetoamalla poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Samalla perusteellahan maksettiin yksityiskapitalistien tappiot valtioiden kassasta, vaikka julkisen vallan ei hallitsevan ideologian pitäisi sotkeutuakaan markkinoiden toimintaan.
Mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin finanssikriisin toistumisen estämiseksi ei tietenkään olla ryhdytty, koska meillä ja muualla EU:ssa ovat vallassa sipilät, soinit, räsäset, kataiset, arhinmäet ja urpilaiset (niinistöjä pyörii jaloissa useamman värisiä, mutta samaa lajia). Kaikki päinvastaiset lupaukset olivat vain heittoja, jotka oli suunnattu tunnetusti huonomuistiselle medialle. Onkin markkinoiden kannalta rauhoittavaa todeta, että eurooppaa hallitsevat "luotettavat", "realistiset" ja "vastuulliset" poliitikot, jotka ymmärtävät ennen kaikkea finanssipiirien huolia.
Juha Sipilä muistuttaa Kepun edellistä "suurmiestä" Matti Vanhasta. Heidän arkinen eleettömyytensä kätkee alleen pikimustan lahtarin. Molemmat puhelevat puhtaasti "asialinjalla", että tässä on ihan välttämätöntä suistaa vaalikarjan huonosaattoisin osa syvemälle kurjuuteen, että yritteliäät "kunnon ihmiset" saavat pitää "ansaitsemansa" rahat verokarhun ulottumattomissa. Kuinkas muuten sitä kannustuisi öin ja päivin rohmuamaan lisää mammonaa "kaikkien yhteiseksi hyväksi".
Hauskimmillaan hillityn asiallisesti esiintyvä Sipilä on perustellessaan yhteiskunnan perustaa murentavia säästöjä ja yhteisen omaisuuden hävittämistä tulevien sukupolvien edulla. Tulevat suomalaiset varmaan arvostavat Sipilän ja muiden suuren rahan juoksupoikien ja -tyttöjen ponnistuksia hyvinvointivaltion raunioiden lopulliseksi tasoittamiseksi ja ihmettelevät kertomuksia asioista joita kuka tahansa joskus muinoin sai ihan ilmaiseksi.
