Eliitin normaali isänmaallisuusspektaakkeli sai uutta potkua, kun Niinistö esikuntineen oli onnistunut löytämään tämän yli 100-vuotiaan sotaveteraanin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Parhaimmistomme tapaa yleensäkin erityisesti itsenäisyyspäivän aikoihin "ratsastella" enemmän tai vähemmän onnistuneesti sotaveteraaneilla. Tänä vuonna kaikki meni nappiin: Eliitti onnistui vakuuttamaan monet meistä, että todelliset isänmaanystävät karkeloivat presidentin linnassa kun roskaväki rettelöi kaduilla.
Jos eliitin viestiä tutkiskelisi hiukan tarkemmin, ei tämän sotavanhuksen kunnia säteilisi Tasavallan Presidenttiin, hänen rikkaisiin ystäviinsä ja näitä ystäviä palveleviin poliitikkoihin aivan häiriöttä. Ajatelkaa sitä, että samalla kun sotaveteraanin uhrausta ylistetään, kestitetään henkilöitä joiden mielestä isänmaa ei ole edes sen arvoinen että verojen maksaminen olisi paikallaan. Valtavirtamedia ei tietenkään välitä nostaa esille tätä ilmeistä moraalista ristiriitaa vaan lisää kierroksia irvokkaaseen näytelmään jossa laillisia velvoitteitaan pakoilevat ketkut ja sankari esitetään sujuvasti samalla sivulla tai samassa jutussa. He yrittävät uskotella meille molempien olevan sankareita.
Se ei tietenkään ole valtamedian poikien ja tyttöjen kannalta olennaista, että osaltaan näiden linnassa pönöttävien pohattojen kikkailun ansiosta valtiolla ei ole ollut varaa sodankäyneen sukupolven aineellisten tapeiden riittävään täyttämiseen. Eikä kyse ole pelkästään veronkierrosta vaan niistä satojen ja tuhansien miljardien eurojen tappioiden kattamisesta johon saamme muiden maiden veronmaksajien kanssa osallistua. Ja uusia kuplia puhallellaan kaiken aikaa Bryssellin Jyrkin ja muiden talouspoliitikkojen suosiollisella avustuksella.
Eliitin kuvaus itsenäisyyspäivästä meni loistavasti perille kun katselee muutamia nettikeskusteluja. Köyhät on saatu usutettua toistensa kimppuun ja kapitalisti voi taas nauraa partaansa. Tietysti joukossa on jonkin verran kaappinatseja ja potilaita, mutta epäilemättä myös sellaisia, jotka hammasta purren yrittävät selviytyä päivästä toiseen. Mielenosoittajia vihataan ehkä siksi ettei heiltä näytä löytyvän samanlaista uhrimieltä kuin itseltä. Jonkun vihan taustalla saattaa piillä halu kuulua eliitin puolelle parempaan joukkoon, mutta enemmistössä lienevät muut kuin rikkuriluonteet. Ehkä mielenosoittajat ovat konkreettisempi vihan kohde kuin poliisien, vartijoiden ja valvontakameroiden taakse suojautuneet eliitit ja markkinavoimat.
Itsenäisyyspäivän tivoli jatkuu edelleen ja media on siinä välttämättömänä apuna. Herkutellaan sotketuilla ja rikoituilla ikkunoilla. Heti kun mahdollista kaivetaan esiin nyky-Suomen tärkein pyhälehmä, yrittäjä, päivittelemään aikaan saatua vahinkoa. Sitten äimistellään kuinka käsittämätöntä tällainen vandalismi on ja mitä sillä muka kuvitellaan saatavan aikaan. Asiaan kuuluu myös jeesustella jotain epämääräistä demokratian pelisäännöistä.
On se tietysti yrittäjälle ja toimittajalle vaikeaa ymmärtää tätä vandalismia, mutta vielä vaikeampaa pitäisi olla meille kaikille ymmärtää, että muutama ikkuna nostattaa suuremman metelin kuin se kurjuus johon nykyinen kapitalismi meidät suistaa. Puhutaan sairauksista joita ei hoideta, lapsista joista ei huolehdita ja elinvuosista joita menetetään. Kaiken päässä häämöttää globaali ekokatastrofi
Ne mielenosoittajat, jotka rikkoivat ikkunoita tekivät taktisen virheen. Toiminta oli liian spontaania. Osan köyhälistöstäkin oli helpompi kääntää reaktionsa vihaksi, vaikka pohjalla saattoikin olla huono omatunto omasta apaattisuudesta ja kyvyttömyydestä toimia. Jos liikkeellä oli vallankumouksellisia (niin uskon) he voivat ratkaista tätä ongelmaa menemällä joukkojen pariin. Kun kriitikot tunnetaan heidän sanomansakin menee paremmin perille. Ennen kuin on liian myöhäistä.
Talvi- ja jatkosotien veteraanien rivit harvenevat. Ei kuitenkaan pidä luulla, että eliittimme jäisi neuvottomaksi tässä uudessa tilanteessa. Ratkaisu on niin yksinkertainen kuin nerokaskin, että se voisi olla peräisin vaikka Ellun Kanoilta. Liitytään kiireesti Natoon. Amerikkalaisilla on aina jokin sopiva sota meneillään, johon mennä mukaan tai sitten voisi vaikka ruveta oikein tosissaan haastamaan Venäjää ottamaan miehistä ja naisista mittaa. Silloin eliitin PR-tarpeisiin tarvittavien tuoreiden sotaveteraanien häiriötön toimitus olisi turvattu. Sivutuotteena tulee tietysti myös sotainvalideja ja sankarivainajia, mutta sehän merkitsee vain lisää työtä ja bisnestä verrattomille yrittäjillemme.
