Vanhat "hyvät" ajat ovat tekemässä paluuta ainakin "parhaimmistomme" retoriseen arsenaaliin. Kokoomuslaiset johtavat ryhtiliikettä Risikon johdolla. Roskaväki on pantava töihin etteivät vaan keksi mitään konnuuksia. Aletaanko vetää piikkilankoja? Kellokallet pääsevät komentelemaan: jos ei työ maistu niin lopetetaan korvaukset! Risikko käyttää tässä samaa konstia kuin muukin äärioikeisto. Etsii syntipukkia. Juntimpi äärioikeisto usuttaa rahvasta pakolaisten ja muiden kimppuun, kun taas hienostuneempi äärioikeisto, Risikko etunenässä, nostaa köyhälistön yleensä tikun nokkaan.
Eräs toinen kokkare kehotti uuden vuoden tervehdyksessään meitä olemaan valmiita "luopumaan saavutetuista eduista". Tämä iskulause on kierrätystavaraa mainostoimiston alelaarista varmaan jostain 90-luvun laman ja pankkikriisin ajoilta. Tuolloin sillä tarkoitettiin lähinnä tarvetta huonontaa työehtoja. Eikä sillä nytkään kehoteta kapitalistia luopumaan mistään.
Saas nähdä koska nykyinen Tasavallan Presidentti kaivaa naftaliinista oman suosikkihokemansa varhaisen ministeriuransa ajoilta. Tuolloin hänellä oli tapana toistella: "ei saa olla mitään tabuja!" Mikä verraton tokaisu, jolla erottauduttiin kekkoslovakia pysähtyneisyyden harmaasta todellisuudesta. Se yhdisti dynaamisen Saulin kollektiivisessa tajunnassa aikakauden merkittävimpiin uusiin ilmiöihin, kuten vielä tuoreessa muistissa olleeseen Berliinin muurin kaatumiseen ja yläosattomiin karaoke-emäntiin.
Mihinkähän tarkoitukseen tuo hokema oli tarkoitettu. Jos Saulilta kysyisi, että "saiskos pyykäistä turpaan?" Hän vastaisi kaiketi johdonmukaisuuden nimissä: "Ei saa olla mitään tabuja!" Olen kuitenkin taipuvainen olemaan toista mieltä tämän verrattoman ajatelman kanssa. Voin kuvitella paljonkin asioita joihin, Saulista poiketen, en haluaisi kehottaa ketään ryhtymään. Minusta joitakin tabuja tuleekin olla, mikäli haluamme säilyttää edes inhimillisyytemme rippeet.
Joku kokkare valitteli uuden vuoden toivotuksessaan "vallisevaa muutosvastarintaa". Onhan se kai kummallista heidän näkökulmastaan etteivät ihmiset haluaisi luopua hyvinvointipalvelujen jäänteistä niin jalon asian kuin keinottelijoiden kuprujen rahoittamisen puolesta. Oman "parhaimmistomme" edustajat tekevät epäilemättä voitavansa edustamiensa piirien asiaa esille tuodakseen, mutta minun mieleeni eniten viime aikaisista toivotuksista oli kuitenkin Islannin ulkoministerin terveiset: "Älkää ottako pankkien velkoja maksettavaksenne!" Jos kuulette joskus jotain vastaavaa kotimaisen ministerin suusta, kehotan hakeutumaan vertaistuen piiriin, sillä kyse on aistiharhasta.
