Vaikka parlamenttimme on kuuluisa lukuisista kerhoistaan, kuluneella viikolla saimme havaita ettei niiden määrä vieläkään tee täyttä oikeutta edustajiemme kyvykkyydelle lukuisilla elämänalueilla. Ensiksi liikkeellä oli Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen, jonka lahjat visuaalisessa ilmaisussa ovat suotta jääneet hänen sinänsä vakuuttavien kertojan kykyjensä varjoon. Siinä missä edustaja Hakkarainen puhujana keskittyy fiktioon (kertoi olevansa absolutisti) hänen valokuvailmaisunsa kuuluu olevan kaunistelemattoman dokumentaristista. Siksi olisikin syytä tarttua tilaisuuteen ja suostutella edustaja Hakkarainen vetämään dokumentaristisen valokuvauksen kerhoa. Välineistöksi kävisi jokaiselta edustajalta viranpuolesta löytyvä matkapuhelin, jonka vikkeläsormisia käyttäjiä eduskunnasta varmasti löytyy vaikka kaikki eivät edustaja Kanervan virtuositeettiin yltänekään.
Yhtään edustaja Hakkaraista pahemmaksi ei tällä viikolla jäänyt yhdessä Alexander Stubbin, Kimmo Sasin ja Pertti Salolaisen kanssa Kokoomuksen intellektuellisiiven muodostava Ben Zyskowicz. Hänhän vertasi Putinia Hitleriin. Näin yksinkertaisen kansalaisen korvissa edustaja Zyskowiczin puhe kuulostaa melkoiselta natsien hirmutekojen vähättelyltä, joku ilkeämielinen taho saattaisi nimittää sitä jopa historialliseksi revisionismiksi. Koska edustaja Zyskowiczin omaperäinen historiantulkinta on selvästikin liian korkealentoinen tavallisen rahvaan käsitettäväksi sen ilmaisutapaa tulisi yksinkertaistaa. Luontevimmin tämä kävisi varmaan juuri parlamenttimme vireän kerhotoiminnan puitteissa henkevän keskustelun merkeissä.
Idean kolmannen kerhon perustamiseen antoi Jyrki Katainen pääministerin ilmoituksessaan. Hän korosti puheessaan monta kertaa, että Venäjä on loukannut Ukrainassa kansainvälistä oikeutta. Hän myös totesi jämäkästi, ettei Euroopan unioni voi olla puuttumatta kansainvälisen oikeuden loukkauksiin. Ensin vaikutti siltä, että pääministeri voisi perustaa eduskuntaan huonomuististen vertaistukiryhmän. Pääministerin tuntui unohtaneen niin CIA:n muilutuslennot, joiden järjestelyihin monet EU-maatkin innokkaasti osallistuivat, kuin tuoreemmatkin kansainvälisen oikeuden loukkaukset, kuten Yhdysvaltain toistuvat lennokki-iskut ja jo perinteeksi muodostuneen Guantanamo Bayn kidutuskeskuksen, joihin EU ei ole puuttunut millään tavalla.
Kyse ei suinkaan ollut valtion johdon muistiongelmista vaan puhetaidon suvereniteetistä: pääministeri Katainen ei antanut sellaisten pysähtyneisyyden ajan jäykkyyksien kuin totuuden kahlita argumentaationsa briljanssia. Tässä mielessä hän edustaa porvariston parhaita perinteitä, joihin ei enää selvästikään lasketa kuuluvaksi esimerkiksi J.K. Paasikiveä, kuten edustaja Sasi, samana päivänä jäljittelemättömään tyyliinsä antoi ymmärtää. Edustaja Sasin olisikin oikea henkilö vetämään kiireisen pääministerin aisaparina uuden porvarillisen puhetaidon kerhoa. Suuri suosio yli puoluerajojen olisi taattu. Kun vasemmisto on jo omaksunut porvarillisen ideologian tuskin oikean retoriikan opettelukaan olisi pahitteeksi.
Eikä tässä vielä kaikki! Odotetaanpa vain kunhan Kepun superinsinööri Juha Sipilä pääsee esittelemään tarkemmin omaa kahdeksan miljardin säästöohjelmaansa. Mitä innovaatiota on tarjolla esimerkiksi vanhusten hoitoon? Otetaanko mallia kenties pitkälle automatisoiduista navetoista? Vai ympäröidäänkö dementikot sähköpaimenella ja traktori käy välillä kippaamassa markettien jäteastiat aitaukseen? Olisiko tässä aineksia perustaa keskustalais-ekologisen gerontologian opintokerho?
