Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi ripeästi Venäjän toiminnan Ukrainassa kansainvälisen oikeuden vastaisena. Tätä tietysti pidetään refleksinomaisesti venäläisvastaisissa piireissä suoraselkäisyytenä, mutta ne joiden muisti ulottuu päivän uutisotsikoita pidemälle havaitsee sen teeskentelyksi. Ei tarvitse kuin palauttaa mieleen se muikeus, jolla presidenttimme paistatteli samassa kuvassa kansainvälistä oikeutta rutiininomaisesti rikkovan Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman kanssa tämän Tukholman vierailulla käsittää teeskentelyn kaikessa irvokkuudessaan.
Jos Niinistöllä olisi hippunenkin itsekritiikkiä hän ei hiiskuisi sanallakaan kansainvälisestä oikeudesta, koska on käytöksellään osoittanut, ettei joko piittaa tai käsitä asiasta tuon taivaallista. Niinistö ei tietenkään tässä mielessä mitenkään erotu muusta "parhaimmistostamme", joka on liikkeellä huumorikirjailija Jari Tervosta lähtien. Viimeksi mainittu herra on niittänyt mainettä öykkäröimällä juovuksissa, mutta kun yrittää lukea hänen kolumniaan YLE:n nettisivuilla havaitsee, ettei alkoholilla taida olla suurtakaan vaikutusta tämän herran ajatteluun tai käytökseen (Tervon omahyväisen pärstän näkeminen ei yhtään helpota yritystä).
Kaikki tämä voidaan lausua täysin ottamatta kantaa itse Ukrainan tilanteeseen. Itse en ole voimakkaasti kummankaan osapuolen kannalla (koska kyse kahdesta kilpailevasta oligarkkijoukkueesta), mutta EU ja Suomi on selvästi valinnut puolensa. Kukaan ei tietenkään tällä kertaa valita Venäjän haraavan vastaan ja estävän tarpeellisen tilanteeseen puuttumisen ennen tilanteen eskaloitumista. Lännen ja Suomen tulkinnan tilanteessa ratkaisee se että syrjäytetty presidentti Janukovitsh ei ollut tottelevainen Washingtonin pääkonttorin palvelija vaan pikemminkin Venäjän liittolainen.
Mikäli Jankovitsh olisi ollut uskollinen "vapaan maailman" tavoitteille hän olisi huoletta voinut antaa erikoisjoukkojen jyrätä mielenosoittajat heti alkuunsa kohtaamatta minkäänlaisia vastalauseita EU:lta tai Yhdysvalloilta Niinistöstä puhumattakaan. Näinhän toimittiin esimerkiksi Bahrainissa, jonka johto kutsui Saudi-Arabian panssarit kukistamaan paikallisen arabikevään mielenosoituksen uhreista tinkimättä. Tämä ei tietenkään, raakuuksistaan huolimatta, herättänyt mitään vastalauseita "vapaassa maailmassa" eikä YLE:lläkään ollut mitään sitä vastaan, sillä esimerkiksi Kuubasta ja Venezuelasta poiketen Bahrain ja Saudi-Arabia eivät kyseenalaista vallitsevaa maailmanjärjestystä. Niinpä Mika Mäkeläinen ja muut humaanit ulkomaan toimittajat eivät viitsi puuttua tapettuihin siviileihin ja muihin pikkuseikkoihin.
Ukrainan kapinallisten puolelle asettumista Suomessa ja lännessä yleensäkin helpotti sekin seikka, että nämä kaatoivat Leninin patsaita. Viis siitä jos nyt sattuivatkin olemaan vaikka äärioikeistolaisia tai uusnatseja, eihän kukaan ole täydellinen. Kelpasi näitä "sankareita" käydä EU:n ulkoministeri Catherine Ashtoninkin tervehtimässä. Täällä Suomessa "isänmaalliset piirit" ovat olleet pahoillaan siitä, että rauhansopimuksessa aikoinaan kiellettiin fasistiset järjestöt ja nyt näyttää siltä, että niiden kunniaa ollaan palauttamassa oikein EU:n voimin. Äärioikealta katsoen tulevaisuus näyttääkin valoisalta: taas ruvetaan varmaan Ukrainan kriisin varjolla touhuamaan NATO-jäsenyyttä ja erityisesti kriisiaikoina finanssipiirit työllistävät miellään fasisteja hakkaamaan vastahakoista rahvasta (eritoten radikaaleja ay-aktiiveja ja muuta nimensä ansaitsevaa vasemmistoa).
