Siviileihin kohdistunut isku on syytä tuomita aina tapahtuipa se missä tahansa. Kyse on terrorista. Uhrien arvo näyttää kuitenkin olevan kovin erilainen tapauksesta riippuen. Esimerkiksi kolme henkeä Bostonissa on tiedotusvälineidemme mielestä huikeasti suurempi asia kuin 50 henkeä Bagdadissa, jotka hiukan median koreografiaa rikkoen ulkoministeri Tuomioja mainitsi uutisten haastattelussa. Tämän vertauksen tekemistä vältetään tietysti viimeiseen asti ja syykin on selvä: median sanoman sisäinen ristiriitaisuus tulisi niin silmiinpistävän ilmeiseksi, että sen nieleminen olisi vaikeaa jopa kaikkein "vastuullisimmillekin" tahoille.
Olipa Bostonin terroritekojen takana kuka tahansa on tapaus oman maailmankuvamme kannalta hyvin opettavainen. Ajatellaanpa vaikka sitä, kuinka Presidentti Obama kertoo meille miten tekoon syyliset etsitään ja saatetaan vastuuseen teoistaan. Sitten hän kenties menee lähettämään lennokin matkaan tappamaan ihmisiä vaikka Pakistanissa. Ehkäpä joku joutuu kohteeksi tämän Bostonin iskun seurauksena. Tilanteessa on ironiaa, jolle valtavirtamedia tuntuu olevan sokea.
Uhreille annettu erilainen arvo kertoo maailmankuvaamme ja kulttuuriimme piilevästä rasistisuudesta. Nämä Bostonin uhrit, kuten aiemmin New Yorkin terroriteon uhrit, kuuluvat "meihin" kun taas eiliset Bagdadin uhrit ja Yhdysvaltojen lennokeillaan tappamat uhrit kuuluvat "heihin". Eliitillemme tämä ajattelutapa on kyseenalaistumaton itsestään selvyys, joka ei kuitenkaan estä heitä luennoimasta arkipäivän rasismista kansalaisille. Tietysti myös arkipäivän rasismi on tuomittavaa, mutta mikä on siihen kohdistuvan kritiikin uskottavuus silloin kun hyväksytään sellainen rasisitinen ajattelutapa, joka tekee kaukaisten maiden ihmisten tappamisesta rutiinia.
Mediat panevat merkille, että Yhdysvaltain viranomaiset ovat huolellisesti välttäneet käyttämästä teosta nimitystä terrori-isku. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että joissakin tapauksissa on hyödyllistä leimata teko "yksittäisen mielipuolen" tekemäksi (mitä se voi tietysti ollakin). Tällöin vältytään kiusallisilta kysymyksiltä tekijän yhteyksistä. Toisinaanhan Yhdysvalloillekin käy niin, että heidän kouluttamansa ja aseistamansa tahot kääntyvät isäntäänsä vastaan.
Tekijän kansalaisuus on myös merkittävä seikka teon seurauksien kannalta. Vaikka kansalaisoikeuksia on heikennetty syyskuun yhdennetoista 2001 seurauksena on Yhdysvaltain kansalaisella ulkomaalaista paremmat mahdollisuudet saada asialleen oikeudellinen käsittely (innocent till proven guilty. you know). Jos epäilty on Yhdysvaltain kansalainen (ja etenkin valkoihoinen) ei hänelle noin vain voi laittaa huppua päähän ja lähettää Guantamoon kidutettavaksi. Taitava asianajaja saattaaisi tällaisessa tapauksessa nostaa vähintään korvauskanteen valtiota vastaan ja sellaisen jutun seuraukset ovat vaikeasti arvioitavissa.
Niin se vaan on!
Tuomari Jorma
