Veteraanitoimittaja Sven Anér (tästä eteenpäin S.A.), joka on kirjoittanut aiheesta useita kirjojakin nimeää Palmen ampujaksi entisen tukholmalaisen poliisin, joka nykyään on moderaattien kansanedustaja. S.A. perustaa käsityksensä juuri ennen murhaa tapahtumapaikalla ystävänsä kanssa olleen todistajan, erään suomalaisnaisen, kertomukseen. Nainen oli kysynyt kelloa paikalla seisoneelta mieheltä hieman ennen murhan tapahtumista. Mies ei ottanut kysymystä kuuleviin korviinsa ja samassa hänen radiopuhelimestaan kuului suomeksi "nyt he tulevat!". Mies vastasi kutsuun: "Minut on tunnistettu!" Radiopuhelimesta kuului: "Paskat siitä, teet niinkuin sovittiin!" Nainen näki miehen piilottelevan asetta ja niin hän ystävineen pakeni paikalta pelon vallassa. S.A:n mukaan murhaa tutkineet poliisit ovat suhtautuneet tähän todistajaan varsin kylmäkiskoisesti ja jättäneet vihjeen sen perusteellisemmin tutkimatta.
S.A. on omien tutkimuksiensa perusteella tullut siihen tulokseen ettei myöhemmin murhatutkimusten johtoon asettunut lääninpoliisimestari Hans Holmér murhailtana tosiasiassa ollut Borlängen Hotelli Scandicissa yöpymässä matkallaan Wasa-hiihtoon, kuten virallinen versio kuuluu, vaan kierteli Tukholmassa virka-autollaan. S.A. kävi haastattelemassa Scandicissa murhan aikoihin työskennellyttä virkailijaa, joka todisti, ettei Holmer ollut yöpynyt hotellissa väitettynä aikana. Tapahtuneesta on myös olemassa Holmérin autonkuljettajan kertomus, jonka S.A. on julkaissut eräässä kirjassaan. Eräässä vaiheessa Holmér kuljettajineen jopa ohittaa murhapaikan hitaasti "rullaten".
Usein kuulee väitettävän, että poliisin kömmähtely johtuu jännityksestä; siis siitä että kaikki olivat ikään kuin shokissa saatuaan kuulla pääministerin murhatun. Tosiasiassa kömmähtely alkaa jo ennen kuin saadaan edes tietää kuka uhri on. Poliisin vaste tapahtumaan on alimitoitettu ja verkkainen. Kari ja Pertti Poutiainen analysoivat yksityiskohtaisesti poliisin johtokeskuksen toimintaa murhan yhteydessä kirjassaan "Inuti Labyrinten".
Em. suomalaisen naisen tapauksen yhteydessä on vihjattu yritykseen tavoitella palkintoja. Mahdolliseksi ampujaksi tuossa yhteydessä osoitettu henkilö kuitenkin kytkeytyy aikaisemminkin esiin nostettuihin äärioikeistolaisiin poliiseihin, eikä näin ole tuulesta temmattu. Todistaja myös tuntee osoittamansa henkilön aikaisemmin ulkonäöltä. 50 miljoonan palkkiota on aiemminkin väitetty sellaiseksi houkuttimeksi, joka olisi ilman muuta jo tähän mennessä hajottanut minkä tahansa salaliiton. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Kuten itsekin Palmen murhaa pitkään tutkinut toimittaja Lars Borgnäs on osuvasti huomauttanut palkinto maksetaan vasta tuomion langettamisen jälkeen. Todistaja asettuisi ennen rahojen saamista suureen vaaraan, eikä tuomio olisi sittenkään lainkaan varma. Ja voisiko todistja edes nauttia rahoista, sillä monet koneiston edustajat jäisivät vankilan ulkopuolelle.
Ajan kuluessa ja osallisten ikääntyessä pelotteen voima saattaa lieventyä. Hankkeen johtohahmot poistuvat keskuudestamme. Monien epäilemättä sankarina pitämä tekijä halutaan saattaa kukaties postuumisti historiankirjoihin tai joku tunnustaa kuolinvuoteellaan. Ehkä tutkimukset saavat taas uutta puhtia ja jo 1998 tutkimuskomission murhatutkimuksesta esittämä kritiikki otetaan huomioon. Kritiikki koskee esimerkiksi niin sanotun poliisijäljen tutkimuksen puutteellisuutta. Asiassa on viimeaikoina ollut aktiivinen Inga-Britt Ahlenius, joka palannut takaisin Ruotsiin korkeasta virasta YK:n tarkastusosaston johtajana. Hän on Aftonbladetissa kehottanut tutkimaan perusteellisesti Stay Behind -organisaation mahdollisia yhteyksiä Palmen murhaan.
John F. Kennedyn murhan taustalla ollut salaliitto ei ole tänäkään päivänä täysin paljastunut. Kukapa tietää. En tiedä kuka painoi liipasinta, mutta se ei ollut Christer Pettersson.
Niin se vaan on!
Tuomari Jorma
