Kun lukee YLE:n kampanjan "Me tiedämme missä asut" tulee ensimmäiseksi ihmetelleeksi millaiset voimat oikein ovat liikkeellä lähettämässä näitä vihaviestejä. Raiskaukset tuntuvat olevan rutiinia tälle porukalle ja he ovat ilman muuta valmiita väkivaltaan naisia ja lapsia kohtaan. Jos he toteuttavat uhkauksensa reaalimaailmassa on vankeinhoitoviranomaisten kai syytä varautua tilanteeseen "pelkääjien osastoja" laajentamalla, sillä perinteisesti raiskaajat ja naisten hakkaajat eivät ole vankiloissa olleet kovin suosittuja.
Useimmiten nettiviha näyttää kohdistuvan henkilöihin, jotka jollakin tavoin puolustavat maahanmuuttajia tai argumentoivat niin sanottuja maahanmuuttokriitikkoja vastaan. Vihaajat esiintyvät mielellään suomalaisen elämänmuodon puolustajina, mutta kuuluuko suomalaiseen elämänmuotoon tosiaan raaka väkivalta toisinajattelijoita ja heidän perheitään kohtaan? Vuonna 1918 luokkasodan jälkimainingeissa valkoinen puoli tosiaan toimi sillä tavoin, mutta harvat ovat valmiita nostamaan näitä tekoja esiin positiivisena esimerkkinä.
Nettivihaajat esiintyvät usein myös mielellään maahanmuutolle kriittisten piirien sananvapauden puolustajina. Väkivallalla uhkailu ei kuitenkaan kuulu asialliseen keskusteluun. Eikä liioin suvaitsemattomien suvaitseminen, sillä heidän kantansa itsessään kieltää tasaveroisen keskustelun mahdollisuuden. Suvaitsematon ei pidä kaikkia ihmisiä samanarvoisina ja kieltää siten itse niiden sääntöjen pätevyyden, joihin vetoaa omaa sananvapauttaan puolustaessaan. Onko meidän muka perusteltava miksi suvaitsemattomuus on väärin? Onko meidän muka reilun pelin nimissä jotenkin perusteltava nakkikioskijonon väkivaltaiselle öykkärille miksi heillä ei ole oikeutta vetää turpaan sitä, jonka naama ei miellytä?
Ei nettiviha kuitenkaan ole mikään valtavirran vastainen ilmiö. Sehän päin vastoin toteuttaa eräitä ajallemme ominaisia piirteitä ollen siten eliitin hegemonisen ajattelun kansanomainen versio. Ajatellaanpa vaikka nykyisen presidenttimme aiemmin ministerin ominaisuudessa toistelemaa "ei pidä olla mitään tabuja" -hokemaa. Ja monista tabuista on tosiaan silloin "vapauduttu", kun uhkaillaan lasten hakkaamisella ja raiskauksilla.
Suvaitsemattomuuskin on osa nykyajan hegemonista ajattelua. Eliitti nostaa mielellään syntipukiksi milloin minkäkin heikoilla olevan ryhmän tyyliin: "verorahat eivät riitä koska työttömät vieroksuvat työtä" (tai "koska ylipainoiset ja tupakoitsijat sairastuvat", "koska eläkeläiset elävät liian vanhoiksi","koska nuoriso on pullamössöä" jne, jne). Tämän mallin mukaan jotkut sitten vain laittavat syntipukin paikalle maahanmuuttajan.
Monet eliitin edustajat ovat sokeita omalle rasismilleen. Heille länsimaiset väkivallan uhrit ovat paljon arvokkaampia kuin muut. Vaikka presidentti Obama tappaa lennokeillaan harva se päivä kaukaisten maiden ihmisiä hän on eliitin mielestä auktoriteetti ihmisoikeuskysymyksissä ja vielä kaiken päälle Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen liittolainen.
Suvaitsemattomuuden ja rasismin uskottava tuomitseminen edellyttää syvällistä tietoisuutta oman ajattelun perusteista. Silloin voi vedota ainakin niihin, jotka vaivautuvat ajattelemaan. Nettivihalta uskottavuus ei sen sijaan suojaa vaan vetää sitä pikemminkin puoleensa. Se taas on virkavallan asia.
Tuomari Jorma
