Tällaiseen retkueeseen esimerkiksi Liisa Jaakonsaari haluaa meidät mukaan. Kysymys on tietysti vain suhteen virallistamisesta hieman samaan tapaan kuin avoparin astellessa alttarille. Meidän on kuulemma kannettava vastuumme. Mahtaakohan tämä tarkoittaa sitä, että liittymällä NATOon saamme todennäköisemmin oman osamme terrorismista.
Ihmeellinen juttu tämä terrorismi. Kuvitellaampa hetkinen mielessämme miltä tuntuisi, jos joku täällä Suomessa olisi juuri tappanut 11 lasta pommittamalla talon heidän niskaansa. Läntiset ystävämme eivät sovi ajatusleikkimme pahikseksi koska silloinhan kyse olisi väkisinkin vahingosta. Joku paha terroristi olisi käyttänyt näitä lapsia ihmiskilpinä piiloutumalla heidän joukkoonsa kuten Irakissa. Ei sentään. Suomalaiset sotilashenkilöt eivät koskaan piileskelisi siviilien seassa vaan asettuisivat aukealle paikalle kolmiriviin odottamaan täsmäpommitusta.
Uskottavuuden vuoksi kuvitelmamme hyökkääjän pitäisi ehdottomasti olla Venäjä. Putinin agentit olisivat saaneet vihiä tsetseeni pakolaisista, jotka piileskelevät jossain itähelsinkiläisessä lähiössä. Lennokki liikkeelle ja pommittamaan vuokrataloa. Tai ei sittenkään. Eikös se Mogadishu Avenue ole jossain siellä päin joten ainakin maahanmuutolle kriittiset piirit saattaisivat tässä tapauksessa katsoa kansallisen suvereniteetin loukkausta (jopa venäläisten toimesta suoritettuna) "hyvän" tarkoituksensa vuoksi läpi sormien. Sanotaan mielummin, että isku kohdistuu pääkaupunkimme keskustaan ja uhrit ovat kotimaisia. Oikeutetun vihan ja järkytyksen määrää on tietysti vaikea kuvitella.
Nyt joku sanoo, että "onhan se nyt ihan eri asia..." Niin siltä minustakin tuntuu, että ainoa puolustuksemme on tämä "onhan se ihan eri asia..." Ajatus kokonaisuudessaan menee jotenkin niin, että onhan se nyt ihan eri asia näitten vääränväristen kanssa ("isänmaalliset" tahot käyttäisivät tietysti värikkäämpiä luonnehdintoja tässä tapauksessa).
On siis olemassa arvokkaita ja arvottomia uhreja, kuten ainakin Noam Chomsky on todennut. Tässä pääsemmekin hegemonisen rasismin äärelle, joka kyllä tuomitsee junttimaisen rasismin mutta tahtoo itse kerkeästi "kantamaan vastuuta" ja tekemään osansa kaukaisten maiden lapsien lahtaamisessa.
Tämä ei tietenkään Liisa "natoon, natoon, natoon..." Jaakonsaaren tai muiden vastuulliste tahojen mielestä ole sitä kovasti perään kuulutettua asiallista Nato-keskustelua, mutta voi tätä aivan rauhassa kutsua vaikka elämöinniksi. Elämöin siis seuraavaa: meidän ei tule liittyä natoon eikä muutenkaan kyseisen porukan hillittömään tappotyöhön ihan vain eettisten perusteiden nojalla (joihin kuuluu esimerkiksi kaikkien ihmisten yhtäläinen arvo).
Niin se vaan on!
Tuomari Jorma
