Leif G.W. Perssonin hyvinvointivaltion loppu -dekkaritrilogiaan perustuvan TV-sarjan esittämisen aikoihin Palmen murhaan on tullut uusia vihjeitä. Aiheesta kolme kirjaa kirjoittanut toimittaja Gunnar Wall haastattelee (Aftonbladet 27.1. 2013) anonyymina pysyttelevää turvallisuusyrittäjää, jota noin puoli vuotta ennen murhaa tekijäksi, josta tämä kieltäytyi. Pyynnön esittäjä oli poliisi, joka kuului tuolloin tunnettuun äärioikeistolaisten poliisien ryhmään.
Tämä seikka tukee osaltaan Palmen murhan mahdollista liittymistä niin sanottuun Stay Behind toimintaan, joka oli NATO:n organisoima vastarintaliikkeiden verkosto länsi-Euroopassa kylmän sodan aikana. Nimensä mukaisesti näiden ryhmien oli tarkoitus jäädä paikoilleen tiedustelu- ja sabotaasi toimintaa varten mikäli Neuvostoliitto miehittäisi heidän kotimaansa. Toimintaan värvättiin mielellään luotettavina pidettyjä äärioikeistolaisia. Alkuperäisestä tarkoituksestaan poiketen näitä vastarintaliikkeitä ei pidetty reservissä odottelemassa Neuvostoliiton hyökkäystä vaan esimerkiksi Italiassa tämän joukon vastuulla on useita laitavasemmiston syyksi laitettuja terroritekoja kenties tunnetuimpana Bolognan rautatieaseman räjäyttäminen (asiaa tarkastelee esim Daniele Ganser suomennetussa kirjassaan "Naton salaiset armeijat).
Ruotsin tiedustelun palveluksessa toiminut ATK-spesialisti Ulf Lingärde kertoo muistiossaan (julkaistu Henry Söderströmin politiskamord.com -sivuilla) nimeltä mainiten korkeista ruotsalaisita viranomaisista, jotka päättivät, että Olof Palme on raivattava pois tieltä. Tässä kuvaan mukaan tulee Stay Behind -organisaatio Aktionsgruppen Arla Gryning, jonka tehtäväksi eliminointi Lingärden mukaan uskottiin. Projekti tosin kohtasi sellaisia ongelmia, että useimmat luotettavat tekijäkandidaatit kieltäytyivät kunniasta mutta olivat kernaasti valmiita muuten osallistumaan teon toteuttamiseen. Ampumaan halukkaiksi sen sijaan ilmaantui henkilöitä, joita ei pidetty luotettavina.
Ruotsin turvallisuuspoliittiset yhteydet Yhdysvaltoihin olivat huomattavasti kiinteämmät kuin puolueeton julkisivu olisi antanut aavistaa. Näitä olosuhteita syvällisesti kirjassaan Den dolda alliansen käsitellyt toimittaja Mikael Holmström kertoo puolustusvoimien kakkosmiehen olleen koko ajan valmiudessa siirtymään turvaan puna-armeijan hyökkäysen tieltä joko Britanniaan tai Yhdysvaltoihin koordinoimaan Ruotsin puolustusta läntisten liittolaisten kanssa. Holmströmille on kerrottu tämän komentajan siirtymistä ulkomaille harkitun ainakin Palmen murhaa seuraavana päivänä.
Holmström kertoo Ruotsin sota-aikana käyttöön otettavassa johtobunkkerissa olleen valmiina paikka NATO:n yhteysupseerille. Kaiken sen perusteella mitä Holmström esittää voidaan todeta Ruotsin de facto olleen lähes jäsenen asemassa läntisessä puolustusliitossa. Tämä järjestely oli luonnollisesti poliitikkojen sisäpiirin tiedossa ja siunaama, mutta käytännöllisestä toiminnasta vastasivat sotilaat ja Stay Behindin osalta "luotettavat" siviilit. Yhteyksien kiinteyden perusteella ei vaikuta luultavalta, että Stay Behind -organisaatio (mikäli he olivat sen takana) olisi voinut toteuttaa murhaa ilman "pääkonttorin" hyväksyntää.
Palmeen kohdistuva oikeistopiirien viha oli intensiivistä. Äärioikeiston ohella se kattoi merkittävän osan porvaripuolueiden kannattajakunnasta (mieleen tulee video moderaattien kokouksesta, jossa yleisö riepottelee Palmea esittävää nukkea), usein puhutaan erityisesti poliiseista, sotilaista ja yritysjohtajista, jotka vihaavat Palmea. Lars Borgnäs mainitsee kirjassaan erään ulkomailla asuneen ruotsalaisen saaneen vieraakseen kaksi hienoa rouvaa, jotka olivat keräämässä rahaa erikoiseen "hyvään" tarkoitukseen: "että voitaisiin hankkiutua eroon siitä kauheasta Palmesta". Kertoja oli lähettänyt nämä erikoiset filantroopit tyhjin toimin matkoihinsa.
Syitä vihalle oli monia: aloite palkansaajarahastoista, itsevarma keskustelutyyli, kehitysmaiden vapautusliikkeiden tukeminen sekä Yhdysvaltain ulkopolitiikan kovasanainen arvostelu. Jotkut pitivät Palmea neuvostoagenttina, joka vuodelle 1986 suunnitellulla Moskovan vierailulla "myisi Ruotsin Venäläisille".
Eräänä merkittävänä motiivina on pidetty sitä, että Palme toimi liennytyspolitiikan puolesta, eikä suostunut kiristämään Neuvostoliiton kansainvälistä eristämistä, joka tuolloin oli Yhdysvaltain linjana. Ruotsalainen journalisti Anders Leopold mainitsee nettisivuillaan käskyn "ruotsalaisen puun kaatamiseen" tulleen nimeltämainitulta politiikan raskassarjalaiselta, joka oli toiminut myös CIA:n johdossa.
Palmen kuolema voidaan Perssonin tapaan nähdä ainakin vertauskuvallisesti ruotsalaisen hyvinvointivaltioprojektin loppuna. Ainakin lakipiste oli jo ohitettu. Vielä selkeämmin veriteko merkitsi Ruotsin kansainvälisen roolin kutistumista maailmanpolitiikan moraalisesta suurvallasta tavalliseksi pieneksi maaksi. Yhdysvaltain politiikkaan kohdistuva kritiikki virallisen Ruotsin taholta oli vaiennettu.
Niin se vaan on,
Tuomari Jorma
