Runoilija Jukka Koskelainen kertoo ettei uskalla matkustaa Kuubaan koska pelkää joutuvansa kuulusteluun arvosteltuaan Venezuelaa. Kauhistuttava ajatus! mutta kun ajattelee millaisessa puristuksessa Kuuba on Yhdysvaltain naapurissa luulisi, että jopa runoilija Koskelaisen kaltainen tärkeä henkilö saattaa jäädä heidän tiedustelultaan huomaamatta. Sekin, tosin hyvin epätodennäköinen, vaihtoehto on otettava huomioon etteivät kuubalaiset pidä runoilija Koskelaisen mielipidekirjoittelua yhtä merkittävänä kuin hän itse. Miten vain.
Ilkeät kielet voisivat väittää runoilija Koskelaisen kärsivän suurmiesharhasta tai ottavan salaliittoteoriat liian tosissaan. Olisi sangen matalamielistä esittää tällaista. Kuubalaiset vakoojat voivat aivan hyvin kuunnella häntä täällä Suomessakin esimerkiksi pistorasian kautta. Tai kenties he ovat soluttaneet hänen ihailijakerhonsa. Mikään menetelmä ei varmasti ole liian kavala totalitaarisen valtion tiedustelulle, eihän?!
Runoilija Koskelainen hakee henkevään tyyliinsä selitystä Kuuban sananvapauden loukkauksille sikäläisen hallinnon pahuudesta. Pahuuden kosketus on saastuttanut myös Attac-liikkeen kaunosielu Koskelaisen silmissä, kun sen johtohahmo Ignacio Ramonet kertoo ihailevansa Kuuban saavutuksia. Ramonet pitänee arvossa kehitysmaa Kuuban korkeatasoista koulutusta ja terveydenhoitoa, jotka se pystyy väestölleen tarjoamaan vuosikymmeniä jatkuneesta Yhdysvaltain kauppasaarrosta ja terrorista huolimatta.
Niin käsittämätöntä ja vastenmielistä kuin sen runoilija Koskelaisen mielestä täytyykin olla, monet muutkin kuin Ramonet arvostavat Kuuban saavutuksia. Esimerkiksi sen erilaisissa katastrofeissa ja kriiisitilanteissa ympäri maailmaa tarjoamaa lääketieteellistä apua. Kuuba onkin johtava maa maailmassa tällaisen solidaarisuuden alalla (ah, kuinka banaalia ja mitätöntä! huoannee parhaimmisto tällä kohtaa).
Kuubalaisen rahvaan terveys ja koulutus eivät tietysti runoilija Koskelaisen silmissä paina mitään niiden noin 70 mielipidevangin ilmaisun vapauden rajoittamisen rinnalla. Sillä kysehän on metafyysistä pahuudesta, jota Castron veljesten jumalaton kommunismi ruumillistaa. Arkisemmat henkilöt, joiden ajattelu ei tavoita runoilija Koskelaisen korkeuksia, saattaisivat selittää ilmaisun vapauden rajoituksia niillä sotatilan kaltaisilla olosuhteilla, jotka Kuubassa vallitsevat. Ylivoimaisen vihollisen aggressiota vastaan kun on tapana suojautua muuallakin.
Jopa runoilija Koskelaisen vakaumuksen jakavat, ehdottoman hyvät, kapitalistiset valtiot ovat rajoittaneet vastaavassa tilanteessa määrättyjen henkilöiden vapauksia. Maantieteellisesti lähin esimerkki on Suomi toisen maailmansodan aikana kun "epäluotettavia henkilöitä" vangittiin (ja totaaikieltäytyjät joutuvat edelleen vankilaan myös rauhan aikana). Ehdottoman hyvistä kapitalistisista valtioista tällaisiin keinoihin turvautuu jopa paras, Yhdysvallat. Turvautuu siitä huolimatta ettei sillä edes teoriassa voi nykyisessä maailmassa olla vastassaan ylivoimaista vihollista, kuten kehitysmaa Kuuballa.
Johdonmukainen ajattelu on välistä ylivoimaista näille latinalaisen
Amerikan vasemmistolaisuutta kritisoiville sananvapauden majakoille. Mutta se ei välttämättä ole mikään heikkous. Liika johdonmukaisuus vain kahlitsee hengen lentoa ja miksi piitata ristiriitaisuuksista kun on kuitenkin aina oikeassa. Tai ainakin oikealla puolella ja menestyy markkinoilla, sillä runoilija Koskelaisen "totuuksille" on kysyntää. Ja miksei olisi. Ovathan ne Kuubankin kommunistit sentään hirveän pahoja! Toisin kuin me.
Tuomari Jorma
