Olemme demokratian ja ihmisoikeuksien puolella! Vai olemmeko?

Ihmisoikeuksien puolustaminen edellyttää valikoivaa muistia. Siinä mielessä se muistuttaa auervaaran työkuvaa, joka myös on muistia kuorimittava: on muistettava mitä kellekin on tullut valehdelluksi.

Lähetimme sotilaita Afganistaniin suuren läntisen ystävämme ja NATO:n avuksi muun muassa edistämään naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien toteuttamiseksi. Ilman valikoivaa muistia tämä voisi tuntua hieman hupsulta menettelyltä, sillä juuri suuri, oikeamielinen ystävämme auttoi 80-luvulla "vapaustaistelijoita" kaatamaan modernistisen hallituksen palauttamaan voimaan perinteisen järjestelmän.

Putinismia ei suotta syytetä tiedotusvälineiden kontrolloinnista ja vapaan keskustelun kuristamisesta. Tällä seikalla nokkelasti ironisoivat toimittajat eivät tunne itseään idiooteiksi sen seikan ansiosta, että heitä on siunattu valikoivalla muistilla. He eivät muista, että heidän aikoinaan varauksetta ihailemansa demokratian sankari Boris Jeltsin, niin ikään varasi johtavat tiedotusvälineet omaan käyttöönsä. Kun hän nousi muutaman prosentin gallup kannatuksesta presindentin vaalien voittajaksi, emme saaneet nauttia terävien mediapersoonien säkenöivästä ironiasta. Syykin oli jälkikäteen aika ilmeinen. Vallitsevan linjan oli jatkuttava, että Venäjä voitaisiin muuttaa raaka-aine varastoksi ja siirtomaaksi. Jos Putinkin älyäsi olla tottelevaisempi lännen suuntaan pilkkakirveet tylsyisivät nopeasti.

Myös niin sanotut maahanmuuton kriitikot ovat hyvällä menestyksellä ottaneet mallia liberaalista eliitistä. Laitaoikeisto on verhonnut ruskean sävynsä ihmisoikeuksien ylevään viittaan. He kritisoivat islamin uskoa ihmisoikeuksien polkemisesta. Tästä uudesta humanismistaan huolimatta he eivät toivota loukattuja tervetulleiksi auvoiseen isänmaahamme.

Vääryyksien uhreilla ratsastelevat mielellään muutkin kohti oman oikeamielisyytensä aamunkoittoa, vaikka eivät uhreita välitäkään. Tämä on tuttua kun puhutaan Stalinin terrorin uhreista. Etenkin liberaalit ja muu oikeisto (johon voinee nykyään laskea kai ketään loukkaamatta myös merkittävän osan demareista ja joitain vasureita) saarnaavat tapahtuneesta suureen ääneen korostamalla erityisesti kommunismin turmiollisuutta ja suorastaan epäinhimillistä raakuutta. Näin tehdessään he polkevat lokaan juuri niiden ihmisten aatteen jotka joutuivat terrorin kohteeksi, sillä tuskin missään muussa yhteydessä on tapettu niin paljon vakaumuksellisia kommunisteja. Tässä vaiheessa rehellisimmät paasaajat yleensä myöntävätkin, että oikeastaan nämä ansaitsivatkin kuolla ja oikeastaan asia on mainitsemisen arvoinen vain siksi, että Stalin sattui olemaan NKP:n johtaja ihan riippumatta siitä mitä aatetta edusti tai edisti

Mutta palataanpa takaisin humaanin demokraatin ja ihmisoikeuksien edistäjän vaativaan rooliin. Ajatellaan vaikka maailman johtavaa henkilöä tällä alalla, joka nykyään epäilemättä on presidentti Obama. Voidakseen pitää pokerinsa esitelmöidessään meille esimerkiksi edesmenneen Hugo Chavezin ihmisoikeusloukkauksista hän tarvitsee valikoivaa lähimuistia. Kuinka muuten selviytyä esitelmästä esimerkiksi luettuaan taas tiedusteluraportista kuinka monta lasta tapettiin hänen luvallaan tehdyssä lennokki-iskussa. Ilman valikoivaa muistia tällaisesta tehtävästä selviäisi kai vain psykopaatti.

Mutta eipä olla amerikanvastaisia. Vaatii kerrassaan matalamielistä luonteenlaatua puhua pahaa tästä hyväntekijöiden sukukunnasta. Mutta ennenkuin syytätte minua tästä synneistä suurimmasta saanen huomauttaa puolustuksekseni etteivät hallinto ja kansa ole sama asia. Vai syyttäisittekö antinatseja saksanvastaisuudesta?

Näin se vaan on,
Tuomari Jorma