Paljon on puhuttu taistolaisista, joiden sanottiin 70-luvulla juoksevan Neuvostoliiton asioilla. Vähemmän sen sijaan on puhuttu CIA:n rahoittaman Congress of Cultural Freedom järjestön palkkalistoilla olleista taiteilijoista. Heistä kirjoittanut Frances Saunders, jonka mukaan CIA oli 50-luvulta lähtien merkittävä abstraktin maalaustaiteen tukija. Esimerkiksi Jackson Pollock kuului heidän tukensa piiriin. CIA:n suojatteihin kuului myös hippejä joiden matkoja kustannettiin kansainvälisille foorumeille ohjaamaan keskustelua yhteiskuntakritiikistä isännälleen turvallisemman New Age tyylisen hömpän suuntaan.
Vaikka Neuvostoliitto on jo kaatunut Washingtonin posetiivi soi ja marakatit tanssivat sen tahtiin edelleen. Nyt suuren posetiivarin katse on suunnattu pienempiin maihin, joiden johdossa on tottelemattomia johtajia. Näiden maiden normalisoimiseksi tarvitaan jälleen myös taiteilijoiden panosta. Suomessa Washingtonin soiton on kuullut esimerkiksi runoilija Jukka Koskelainen. Hän on kunnostautunut puuhakkaana Hugo Chavezin hallinnon mustamaalaajana. Lukuisten vaalien voittaminen ei tee Chavezista Koskelaisen mukaan demokraattia (Väärin sammutettu, Chavez! huutaa Koskelainen). Vaikka Koskelainen onkin tietysti demokratian ei vaaleilla valittu johtaja hänen mielestään ole välttämättä hyvä.
Mielellään ihmisoikeuksien esitaistelijana esiintyvä Koskelainen näyttää edustavan YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta poikkeavaa yhdysvaltalaista tulkintaa, jonka mukaan esim. terveyspalvelut, ravinto ja asuminen eivät kuulu ihmisoikeuksiin. Tämän tulkinnan mukaan ihmisoikeudet eivät myöskään kuulu kaikille vaan "vapaan maailman" johtava kansakunta saa päättää ketkä ne ansaitsevat ja milloin niihin tulee vedota.
Runoilija Koskelaisen touhukkuus "vapaan maailman" palveluksessa on saanutkin ansaitsemaansa huomiota EVA:n raadin valittua hänet vuonna 2012 yhdeksi "vuoden ajattelijoista". En tiedä rahoittaako pääkonttori tai elinkeinoelämä suoraan Koskelaista. Kenties se ei ole tarpeen. Ehkä amerikkalaiset arvot vetoavat häneen henkilökohtaisella tasolla tai sitten hänen toimintansa taustalla vaikuttaa jokin vanhatestamentillinen "parempi maassa, kuin jumalattoman suussa" -tyyppinen vakaumus. Haleveksunta köyhien tarpeita varten ainakin paistaa läpi kun hän väittää, ettei Hugo Chavez "ole tehnyt mitään". Koskelaiselle köyhille tarjottu ilmainen terveydenhuolto ja lääkkeet ovat siis "ei mitään".
Kuuban vallankumouksen alussa Che Guevara kohtasi nuoria lääkäriopiskelijoita, jotka eivät halunneet lähteä hoitamaan talonpoikia. Tämä harmitti Guevaraa, joka totesi että lääkäriopiskelijoiksi on tulevaisuudessa otettava myös talonpoikaisista oloista lähteneitä, sillä nämä eivät koskaan jättäisi kaltaisiaan pulaan. Kun luin tästä Che Guevaran puheesta en ollut lainkaan yllättynyt siitä, että Jukka Koskelainen on ilmaissut halveksuntansa myös häntä kohtaan.
Tuomari Jorma
