Tässä blogissa tullaan käsittelemään poliittisen, taloudellisen ja
mediaeliitin toiminnan analysoimiseen. Usein saamme kysyä, miksi samat
säännöt eivät koske kaikkia. Samat teot ovat yksien tekeminä
oikeutettuja kun ne toisten tekeminä johtavat rikollisen leimaan.
Aavistelen meidän kerta toisensa jälkeen päätyvän ihmettelemään
tekopyhyyden ja irrationalismin sujuvuutta. Meille syötetään pajunköyttä
ja meitä haukutaan salaliittoteoreetikoiksi, jos rohkenemme esittää
kysymyksiä väärissä paikoissa. Mutta nyt riittää! Jorma langettaa
tuomionsa etenkin hutiloiville valehtelijoille, jotka aliarvioivat
yleisönsä. Vai mitäpä tuumaatte näistä:
Kahteen pilvenpiirtäjään törmää matkustajakone, sitten ne romahtavat.
Naapurikorttelissa on kolmas, matalampi kerrostalo, joka romahtaa
siististi maantasalle (vaikka siihen ei törmääkään kukaan).
Erään suuren maan presidentti murhataan ampumalla. Syyllinen on
yksinäinen mielipuoli, sanotaan viralliseksi totuudeksi. Tämän seikan
väittäminen edellyttää teoriaa, jossa mielipuolen ampuma luoti ei
noudata fysiikan lakeja vaan esimerkiksi pysähtyy ilmassa hetkiseksi
ennen kuin jatkaa matkaansa.
Erään pienen maan pääministeri tapetaan. Rikospaikalla olevat todistajat
kertovat jäntevän ja urheilullisen miehen hölkkäävän pois
tapahtumapaikalta. Syyllisen väitetään kuitenkin olevan ontuva
narkomaani. Eräs pienen pieni epäsymmetria ei tunnu häiritsevän ketään:
ontuva ei voi esittää menestyksellisesti tervejalkaista.
Haukkukaa siis meitä mielipuoliksi, kun meille ei kelpaa pajunköysi
jonka nieleminen edellyttäisi fysiikan lakien ja terveen järjen
hylkäämiseen!
Entäs sitten tämä: pilvenpiirtäjän romahdettua lähikorttelit ovat täynnä
valkoista tomua. Siihen törmännyt lentokone on palanut terästä
sulattavan masuunin kuumuudella. Kaiken tämä helvetillisen tuhon
keskeltä poliisi poimii matkustajakonetta kuljettaneen terroristin
passin. Ennen kuin alamme naureskella, meidän on otettava huomioon
kulttuurierot. Tämä edellinen tarina on kehitelty sellaiselle yleisölle,
jonka pahvimukissa kerrotaan kahvin olevan kuumaa.
Älyttömien virallisten "totuuksien" jälkeen voimme siirtyä tekopyhyyden
pariin: Erään latinalaisen Amerikan presidentti kuoli taannoin syöpään.
Sitä ennen häntä tituleerattiin tiedotusvälineissämme "itsevaltaiseksi",
hänen sanottiin "jakavan kansaa" ja saattavan maansa talouden kuralle.
Suorastaan epädemokraattiseksi hänta ei kehdattu sanoa, lukuisten
voittamiensa rehellisten vaalien vuoksi. Mistä sitten moinen moraalinen
paheksunta vaikka hän ei tapattanut tai kidututtanut ketään? Vaikka hän
käytti valtion öljytuloja köyhien hyväksi parantamalla näiden
ruokahuoltoa, koulutusta ja järjestämällä ilmaisen terveyden huollon ja
lääkkeet ihmisille joista monet eivät olleet aikaisemmin lääkäriä
nähneetkään saati, että olisivat hoitoa saaneet.
Syy lienee siinä että hän oli tottelematon ja näytti huonoa esimerkkiä.
On osaltaan hänen syytään että latinalaisen Amerikan köyhät ovat
alkaneet taistella oikeuksiensa puolesta (sehän ei käy laatuun, sillä
vastakkaiasettelun aika on ohi!). Hän näytti, että valtio voi toimia
aloitteellisesti hyvinvointipolitiikassa markkinavoimia uhmaten. Ja
kaiken tämän lisäksi hän rohkeni uhmata suurta läntistä ystäväämme, joka
on auktoriteettimme myös ihmisoikeuksien alalla. En malta tässä
yhteydessä olla mainostamatta läntisen ystävämme uuden ajan humaania
vankilaa Guantanamo Bayta, jonka tarkoituksena on kai toimia esimerkkinä
kuubalaiselle vankeinhoidolle länsimaisesta tavasta kunnioittaa
toisinajattelijoiksi epäiltyjen ihmisoikeuksia.
Niin se vaan on!
Tuomari Jorma
