Nelson Mandela ja hänen elämäntyönsä Etelä-Afrikan virallisen rotusortojärjestelmän lakkauttaneen ANC-järjestön johdossa ansaitsee kunnioituksemme. Margaret Thatcher nimitti häntä terroristiksi ja samalla nimityksellä hänet tunnettaisiin meillä päin edelleen ilman sitä sopimusta, jonka ansiosta valkoinen rahaylimystö sai pitää apartheidin avulla ryöväämänsä rikkaudet. Tuskinpa Yhdysvaltain presidentit sen paremmin kuin Ahtisaari tai Niinistökään olisivat pahoitelleet Mandelan poismenoa, puhumattakaan siitä että olisivat vaivautuneet paikan päälle, jos rotusortajien omaisuus olisi sosialisoitu koko kansan hyväksi.
Järjestelmän muutos tapahtui "rauhanomaisesti". Juridisesti rotusorto lakkautettiin, mutta värillinen enemmistö sai tyytyä jäämään korkean tulonjakopyramidin kellarikerrokseen. He saivat nauttia uudesta järjestyksestä lähinnä edustajiensa välityksellä. Tasa-arvoisemman talouden asemesta ANC tyytyi tavoittelemaan värillisen eliitin luomista. Tämä merkitsi muutamille avainhenkilöille mahdollisuutta sosiaaliseen nousuun valtion viroissa ja eritoten imagosyistä rekrytoituina "kiintiövärillisinä" yritysten hallituksissa. Uusi värillinen eliitti omaksuikin nopeasti entisten isäntiensä elkeet. Esimerkiksi eräs menestynyt siivousyrittäjä kehui olevansa vielä pirullisempi työnantaja kuin valkoiset.
Taloudellisen status quon taannut sopimus saattoi hyvinkin olla välttämätön vallanvaihdon onnistumisen kannalta. Apartheid-hallinto olisi saanut tuekseen ainakin Yhdysvallat kapinallisten murskaamiseen, jos olisi saatu vihiä jonkinlaisista suunnitelmista sosialisoida tai edes jakaa uudelleen valkoisten riistämää omaisuutta. Jos taas ANC olisi kaikkea todennäköisyyttä vastaan onnistunut pysymään vallassa ja pyrkinyt toteuttamaan radikaalia taloudellista ohjelmaa olisi se epäilemättä joutunut pakotteiden kohteeksi ja CIA olisi muiden tiedustelupalveluiden ohella tukenut jotain viidettä kolonnaa, kuten Venezuelassa. Nyt Mandelaa ylistävät mediat hesari ja YLE etunenässä olisivat kertoneet meille kuinka hän "on jakanut kansan", "raunioittanut talouden", "ostanut ääniä tulonsiirroilla", "tuhlannut rahat joutaviin sosiaaliohjelmiin" jne.
Amerikkalaiset ja eurooppalaiset Mandelan "ystävät" ylistävät häntä nimenomaan "sovinnon" takia, siis siksi että rikolliset jätettiin tuomitsematta. Näiden "ystävien" mielestä murhaajien jättäminen rangaistuksetta oli hienoa (ehkä siksi, että he olivat usein näiden murhaajien tukijoita). Voi olla, että Mandelalle tai ainakin monille hänen taistelutovereilleen "sovinto" oli välttämätön paha. Joskus kai monien on välttämätöntä antaa pirulle peukalonsa, että edes joku saa pitää kätensä.
